Yhteistyö ja kumppanuus

Tavoite 17: Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Taloudellisesti vähiten kehittyneiden maiden nostaminen köyhyydestä vaatii nykyistä kovempia ponnistuksia, jos kestävän kehityksen tavoitteet aiotaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Kuten muita kestävän kehityksen tavoitteita tarkasteltaessa on käynyt ilmi, eriarvoisuus ja ongelmat ovat kasautuneet samoille alueille. Näiden alueiden saaminen mukaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen on ensiarvoisen tärkeää. 

Mikä on tilanne nyt? Siirtolaisten kotiin lähettämien rahalähetysten yhteenlaskettu määrä on moninkertainen viralliseen kehitysapuun verrattuna: vuonna 2015 ne kattoivat jopa yli 4 prosenttia maailman BKT:sta. Lisäksi taloudellisesti vähiten kehittyneiden maiden ja köyhempien keskituloisten maiden velanhoitokulut ovat alkaneet jälleen kasvaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen hyvän pudotuksen jälkeen. Vuosina 2000–2015 kehittyvien alueiden osuus maailmankaupan viennistä kasvoi 31 prosentista 45 prosenttiin. Näin siitä huolimatta, että köyhimpien maiden osuus putosi hieman – 1,1 prosentista 0,9 prosenttiin – lähinnä johtuen raaka-aineiden hinnan putoamisesta. Sen sijaan köyhimpien maiden osuus palveluiden viennistä kasvoi 0,5 prosentista 0,8 prosenttiin vuosina 2001–2015.

Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen kannalta oleellista on valtion kapasiteetti toimeenpanna tavoitteita. Vuonna 125 maata oli sitoutunut vahvistamaan kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa yhteistyössä monien eri toimijoiden kanssa. 54 maata raportoi edistysaskeleista. 

Jotta tavoitteet voidaan saavuttaa, riittävän ja laadukkaan tiedon tuottaminen ja edistymisen seuranta on keskeistä. Tavoitteiden seurantaan tarvitaan luotettavaa, ajantasaista, eriytettyä ja käytettävissä olevaa tilastotietoa. Monilla mailla on kuitenkin hankaluuksia tilastotiedon tuottamisessa. Vain 17 maalla maailmassa on kansallinen tilastotoimen kehittämisohjelma. Erityisesti taloudellisesti vähiten kehittyneet maat tarvitsevat tukea maidensa tilastoinnin kehittämiseen. Arvioiden mukaan tähän tarvittaisiin vuosittain noin miljardi dollaria, kun nykyisellään tuki on 338 miljoonaa dollaria vuodessa. Esimerkiksi väestön määrän ja asumisen tilastointi on keskeistä kehityspolitiikan ja -ohjelmien seurannalle. Vuosina 2007–2016 maailman maista 89 prosenttia suoritti tämän ainakin kerran. 25 maata epäonnistui tilastojen keräämisessä monista eri syistä johtuen. Syitä olivat mm. taloudelliset ja tekniset vaikeudet, maata kohdanneet luonnonkatastrofit tai taloudellinen ja poliittinen epävakaus. 

Takaisin kestävän kehityksen tavoitteisiin