Sukupuolten välinen tasa-arvo

Tavoite 5: Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.

Tyttöjen ja naisten oikeuksiin liittyvä tavoite on hyvä esimerkki siitä, kuinka kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa ja kuinka yhden tavoitteen edistäminen auttaa saavuttamaan myös toisia tavoitteita.  Edistysaskeleista huolimatta globaalisti vain 52 prosenttia 15–49 -vuotiaista parisuhteessa olevista tytöistä ja naisista päättää itse seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista ja voi käyttää moderneja perhesuunnittelukeinoja sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja. 

Erityisen huono tilanne on Länsi- ja Keski-Afrikassa, jossa alle 30 prosenttia vastanneista sanoi pystyvänsä itse vaikuttamaan seksuaalisuuteensa ja perhesuunnitteluun liittyviin asioihin. Länsi-Afrikkaan ovat keskittyneet myös tyttöjen sukupuolielinten silpomisen käytännöt ja maailmanlaajuisesti noin puolet – 100 miljoonaa – näistä operaatiosta kärsineistä naisista on alueelta kotoisin. Monissa maissa on kuitenkin tapahtunut nopeita muutoksia ja maailmanlaajuisesti tilanne on kohentunut. Niissä 30 maassa, joissa silpominen on yleistä, vuonna 2000 joka toinen tyttö joutui silvotuksi. Vuoteen 2015 mennessä luku oli laskenut joka kolmanteen.   

Lapsiavioliittojen määrän putoaminen näkyy myös vähentyneinä teiniraskauksina. Maailmanlaajuisesti niiden määrä putosi 21 prosenttia vuosien 2000 ja 2015 välillä ja suurin pudotus (50 prosenttia) tapahtui Etelä- ja Keski-Aasissa erityisesti Etelä-Aasiassa tapahtuneiden muutosten takia. Erittäin nuorten äitien raskaudet ovat suuri riski sekä äidin että lapsen terveydelle: teiniäidillä on puolet suurempi riski siihen, että lapsi kuolee synnytyksessä tai ensimmäisellä elinviikollaan kuin yli 20-vuotiaalla äidillä. Myös äidin terveys ja henki ovat vaarassa. Joka vuosi 16 miljoonaa nuorta äitiä kuolee synnytyksessä tai sen seurauksena ja monet vammautuvat. 1

Maailmanlaajuisesti naiset käyttävät kolme kertaa miehiä enemmän aikaa palkattomaan koti- ja hoivatyöhön kuin miehet. Muun muassa tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan palkalliseen työhön ja opiskeluun sekä muuhun kodin ulkopuoliseen toimintaan. Naiset ovatkin miehiä heikommin edustettuina poliittisen ja taloudellisen vallan piireissä. Naisten osuus parlamenteissa nousi noin kymmenen prosenttia vuodesta 2000 ja oli 23,4 prosenttia vuonna 2015. Vuosina 2009–2015 vain noin kolmannes yritysten keski- tai ylimmän johdon paikoista oli naisten hallussa. 

Takaisin kestävän kehityksen tavoitteisiin