Tilaisuudessa yhdistyivät globaalit näkökulmat, kansalliset valmiudet ja asiantuntijoiden syvälliset analyysit siitä, miten pandemiat, konfliktit, ilmastonmuutos ja sosiaalinen eriarvoisuus vaikuttavat kansanterveyteen ja yhteiskuntien turvallisuuteen.
Globaali perspektiivi ja WHO:n rooli
Prof. Ashorn korosti WHO:n merkitystä maailmanlaajuisessa terveysturvallisuudessa ja nosti esiin rahoituksen haasteet, jotka heikentävät järjestön valmiuksia reagoida kriiseihin.
Maailman terveysjärjestö WHO on viimeisen vuosikymmenen aikana kohdannut useita samanaikaisia kriisejä: pandemioita (COVID-19), alueellisia epidemioita (Ebola), sekä geopoliittisia jännitteitä ja rahoitusleikkauksia. Nämä ovat yhdessä asettaneet järjestön sekä rakenteellisesti että taloudellisesti poikkeuksellisen suuren paineen alaiseksi.
WHO:n suurelta osin (noin 85 %) vapaaehtoisiin avustuksiin perustuva rahoitusmalli on haavoittuva. Vuonna 2025 WHO:n budjettia leikattiin äkillisesti 21 %, mikä aiheutti välittömän tarpeen sopeuttaa toimintaa ja käynnisti laajan priorisointi- ja uudelleenjärjestelyprosessin. Jäsenmaksuja on nostettu ja ohjelmatukirahastoa hyödynnetty, mutta jäljelle jää edelleen merkittävä rahoitusvaje katettavaksi ohjelmia ja henkilöstä karsimalla.
Prof. Ashorn painotti erityisesti lasten ja äitiysterveyden merkitystä pandemioiden aikana ja tulevaisuuden terveysuhkien varalta.
Rokotteet ja kansanterveys Suomessa
Prof. Hanna Nohynek avasi keskustelua rokotusten merkityksestä ja niiden roolista pandemioiden hallinnassa. Hän painotti kansallisten valmiuksien ylläpitämisen ja kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä, jotta opitut läksyt voidaan hyödyntää tulevaisuuden kriiseissä.
Ennen rokotteiden saatavuutta kontaktien rajoittaminen ja eristäytyminen olivat ainoita keinoja hillitä tartuntoja, sairastavuutta ja kuolleisuutta. COVID-19-pandemian aikana rokotteet kehitettiin ja otettiin käyttöön ennätysnopeasti, mikä pelasti miljoonia ihmishenkiä. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman vuosikymmenten tutkimustyötä, erityisesti HIV-rokotetutkimuksen parissa. Rokotusten avulla on ehkäisty valtava määrä sairaalahoitoja ja kuolemia, erityisesti riskiryhmissä.
Rokotuskattavuus on palautumassa pandemiaa edeltävälle tasolle, mutta erityisesti haavoittuvissa ja konfliktialueilla olevissa maissa on edelleen paljon lapsia, jotka eivät ole saaneet yhtään rokotetta.
Tulevaisuuden immunisaation keskiössä ovat luottamus, innovaatio, rahoituksen kestävyys ja järjestelmien vahvistaminen. Siksi rokotusohjelmien tulee perustua läpinäkyvyyteen, yhteisöjen osallistamiseen ja oikeudenmukaiseen rokotteiden saatavuuteen. Misinformaation torjunnalla ja koulutuksella on myös suuri merkitys. Lisäksi kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen on välttämätöntä globaalin terveysturvallisuuden edistämiseksi.
Suomen valmiudet ja kansainvälinen yhteistyö
Prof. Otto Helve käsitteli Suomen valmiuksia ja kriisinhallintajärjestelmiä, korostaen, että globaalit terveysuhat edellyttävät paitsi kansallisia toimenpiteitä myös tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.
Esityksessä avattiin kansainvälisten terveysuhkien ja sopimusten historiaa ja kehitystä vuodesta 1851 alkaen, jolloin ensimmäiset kansainväliset terveyskonferenssit järjestettiin. Tärkeitä virstanpylväitä ovat olleet koleran, ruton ja keltakuumeen torjunta, kansainvälisen terveyssopimuksen synty (1892), WHO:n perustaminen (1948) sekä kansainväliset terveyssäännöt (International Health Regulations, IHR), joiden viimeisimmät päivitykset ovat vuosilta 2005 ja 2025.
Myös Suomi on hyväksynyt kansainväliseen terveyssäännöstön ja siihen tehdyt päivitykset. Euroopan unionissa on perustettu uusi kriisivalmiusviranomainen, ja lainsäädäntöä on uudistettu rajat ylittävien uhkien varalta. Kansainvälisellä tasolla geopoliittiset kriisit ja Yhdysvaltojen roolin muutokset vaikuttavat terveysjärjestöjen toimintaan. Kansainväliset organisaatiot, kuten WHO, ovat edelleen keskeisiä toimijoita.
Puheenvuorojen jälkeen käydyssä keskustelussa nousivat esiin mm. pandemioiden ehkäisy, eriarvoisuuden vaikutukset terveyteen sekä ilmastonmuutoksen rooli uusien tautien leviämisessä.
YK‑liitto kiittää asiantuntijoita ja YK:n ystäviä aktiivisesta osallistumisesta. Toivotamme teidät kaikki tervetulleeksi YK-klubeille myös tulevana vuonna!