Suomi kampanjoi turvallisuusneuvoston jäsenyydestä kaudelle 2029–2030. Tämä äänestyskierros tarjoaa arvokkaita opetuksia myös Suomen kampanjaa varten.
Valituksi tulleiden maiden profiili kertoo paljon siitä, mitä YK:n enemmistö tällä hetkellä kaipaa: vähemmän symbolista suurvaltapainoa, enemmän kuuntelua, alueellista edustavuutta ja kykyä sanoittaa turvallisuus laajemmin kuin vain sotilaallisena kysymyksenä.
Suomen kampanjan kannalta viesti on selvä. Turvallisuusneuvostopaikkaa ei voiteta vain sillä, että Suomi on tunnettu luotettavana maana. Se voitetaan osoittamalla, että juuri nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomella on sellaista lisäarvoa, jota jäsenvaltioiden enemmistö tarvitsee – ja että Suomi on valmis tekemään työtä sen luottamuksen ansaitsemiseksi.
Saksan tappio oli viesti perinteisesti vahvan YK-toimijan vaikutusvallan rajoista
Euroopan kahdesta paikasta käytiin tiukka kilpailu. Kahden kolmasosan enemmistö edellytti 127 ääntä. Portugali sai 134 ääntä, Itävalta 131 ja Saksa vain 104 ääntä. Saksan häviäminen kilpakumppaneilleen oli yksi vaalipäivän suurimmista yllätyksistä. Saksan omissa arvioissa tappion syiksi on nostettu ennen kaikkea liian myöhään aloitettu kampanjointi, kilpailijoita heikompi korkeimman poliittisen johdon sitoutuminen sekä maan vaikea geopoliittinen asema nykyisessä kansainvälisessä ilmapiirissä. Ulkoministeri Johann Wadephul totesi vaalin jälkeen, että takamatkalta aloittamisen lisäksi maan vahva tuki Ukrainalle ja sen erityinen vastuu Israelin suhteen saattoivat vähentää kannatusta. Entinen YK-suurlähettiläs Christoph Heusgen puolestaan arvosteli Berliiniä siitä, ettei kampanja saanut ajoissa riittävää poliittista painoarvoa.
Saksan tappio osoittaa, ettei suuri talous tai pitkä kokemus turvallisuusneuvostosta enää takaa menestystä. Yhä useammalle jäsenvaltiolle ratkaisevaa näyttää olevan se, koetaanko ehdokas poliittisesti kuuntelevaksi, laajasti verkottuneeksi ja riittävän vähän jakolinjoja vahvistavaksi.
Filippiinien tappio kertoi, ettei alueellinen profiili yksin riitä
Aasian ja Tyynenmeren ryhmän kilpailussa Kirgisia voitti Filippiinit neljän kierroksen jälkeen. Ensimmäisellä kierroksella ero oli vielä suhteellisen pieni, mutta lopulta Kirgisia kasvatti tukensa 142 ääneen Filippiinien jäädessä 49 ääneen.
Filippiinien virallinen linja vaalin jälkeen oli hillitty: maa ilmoitti kunnioittavansa jäsenmaiden päätöstä ja korosti sitoutumistaan kansainväliseen oikeuteen, vuoropuheluun ja monenvälisyyteen. Kotimaan keskustelussa tappion syitä on kuitenkin etsitty sekä sisäpolitiikasta että ulkopoliittisesta asemoinnista. Osa arvioista viittaa siihen, että maan sisäpoliittinen jännite heikensi sen kuvaa vakaana ehdokkaana. Toiset taas ovat korostaneet, että Filippiinien läheinen turvallisuuspoliittinen linja Yhdysvaltojen kanssa saattoi vaikeuttaa sen asemaa jäsenistössä, jossa moni valtio haluaa pitää etäisyyttä suurvaltablokkien vastakkainasetteluun.
Kirgisian voitto rakentui vahvalle narratiiville ensikertalaisuudesta. Kirgisia kehysti kampanjansa pienten, kehittyvien sisämaavaltioiden ja aiemmin aliedustettujen maiden äänenä. Tällainen viesti resonoi jäsenistössä, jossa moni maa katsoo turvallisuusneuvoston edustavan edelleen liian kapeasti toisen maailmansodan jälkeistä valtarakennetta.
Voittajamaat korostivat sillanrakennusta, edustavuutta ja käytännöllisyyttä
Voittaneiden maiden viestit omasta menestyksestään olivat silmiinpistävän samansuuntaisia: niissä korostui sillanrakennus, kuunteleminen, alueellinen verkottuminen, ilmasto turvallisuuskysymyksenä ja muut laajaa jäsenistöä puhuttelevat teemat.
Itävalta kampanjoi teemalla “Partnership – Dialogue – Trust” ja esitti vahvuudekseen sotilaallisen liittoutumattomuuden, välittäjäroolin sekä korosti asevalvontaa, ydinaseriisuntaa ja humanitaarista oikeutta. Itävallan viesti on ollut, että maa voi puhua eri blokkien välillä tavalla, joka rakentaa luottamusta aikana, jolloin turvallisuusneuvoston työ on usein pysähtynyt pysyvien jäsenten vastakkainasetteluun.
Portugali puolestaan rakensi ehdokkuutensa kolmen P:n varaan: “Prevention, Partnership, Protection”. Se painotti ennaltaehkäisevää diplomatiaa, kansainvälistä oikeutta, ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden yhteyttä, naisten osallistumisen vahvistamista rauhanprosesseissa sekä Afrikan suuremman edustuksen tukemista kansainvälisissä instituutioissa ml. turvallisuusneuvostossa. Lisäksi Portugali hyötyi laajoista siteistään Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan.
Kirgisia ensikertalaisena tulkitsi voittonsa ennen kaikkea historiallisena läpimurtona. Maa painotti kampanjassaan pienten valtioiden ääntä, Keski-Aasian turvallisuutta, diplomatiaa, terrorismin torjuntaa ja alueellista vakautta.
Trinidad ja Tobago kehysti voittonsa Karibian ja pienten saarivaltioiden äänen vahvistumisena. Sen kampanjan painotuksia olivat ilmastonmuutos turvallisuuskysymyksenä, merellinen turvallisuus, huume- ja ihmiskaupan torjunta osana järjestäytynyttä rikollisuutta sekä pienten saarivaltioiden haavoittuvuus.
Zimbabwe taas näkee vaalivoiton tunnustuksena Afrikan kasvavalle painoarvolle ja omalle erityisesti Afrikan konflikteihin ja turvallisuuteen sekä kehityksen ja turvallisuuden yhteyttä painottaneelle linjalleen. Maan viesteissä korostuu myös tuki YK:n uudistamiselle ja Afrikan pysyvän edustuksen vahvistamiselle.
Lue lisää turvallisuusneuvostosta ja sen uudistamisesta: Globalis.fi