Olin nuorisodelegaatin roolissani mukana Suomen virallisessa delegaatiossa Unescon neuvotteluissa pitämässä esillä nuorten näkökulmaa. Neuvotteluihin osallistuminen oli itselle erityisen innostavaa, sillä olin opinnoissani tutkinut rauhankasvatusta ja tehnyt aiheen parissa myös töitä järjestötoimissani. Tämä oli lisäksi ensimmäinen kertani mukana Suomen delegaatiossa vastaavissa neuvotteluissa, ja oli mielenkiintoista ja paikoin yllättävää nähdä miten tämän tasoiset neuvottelut käytännössä toimivat.
Neuvottelujen tarkoituksena oli uudistaa rauhan- ja ihmisoikeuskasvatuksen suositus ja päivittää aikoinaan edistyksellinen 1974 vuoden suositus vastaamaan paremmin nykypäivän tilannetta ja tarpeitamme. Käytännössä kuitenkin neuvottelujen pohjana oli uusi asiantuntijoiden valmistelema dokumentti, joka käsitteli 1974-suosituksen teemoja nykypäivän lähtökohdista, tuoden mukaan esimerkiksi kestävyys- ja ilmastonäkökulmia. Tätä dokumenttia muokattiin jo ennen varsinaisia neuvotteluja jäsenvaltioiden kommenttien pohjalta. Itse neuvotteluissa dokumentti käytiin läpi kohta kohdalta muodostaen konsensus-muotoilu kustakin.
Koko uudistus-prosessi selvästi kiinnosti Unescon jäsenvaltioita: jo kommenttikierroksilla annettiin poikkeuksellisen paljon muutosesityksiä ja itse neuvottelut venyivät alkuperäisestä neljästä päivästä lopulta seitsemän päivän mittaisiksi. Tämä varmastikin kertoo siitä, että teemat ovat jäsenvaltioille tärkeitä, mikä puolestaan on suosituksen toimeenpanon kannalta rohkaisevaa. Vaikka tietyt teemat herättivät odotetun mukaisesti paljon keskustelua, oli neuvottelujen yleisilmapiiri kuitenkin hyvä ja yhteinen päämäärä toimivan dokumentin aikaansaamisesta selvä maita yhdistävä tekijä.
Nuorisodelegaatin roolissa neuvotteluihin oli erittäin mielekäs kokemus. Olin neuvotteluissa täysivaltaisena Suomen delegaation jäsenenä, ja muun muassa pidin neuvotteluissa Suomen avauspuheenvuoron ja osallistuin Suomen kantojen ja interventioiden muodostamiseen. Olin myös alusta asti ollut mukana neuvotteluihin valmistautumisessa, kun muun muassa valmistelimme Suomen muutosesityksiä kommenttikierroksilla. Näistä muutosesityksistä esimerkiksi Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaan liittyvä esitys, jonka kirjoitin delegaatiomme puolesta hyväksyttiin lopulta dokumenttiin sellaisenaan, mikä toki tuntui hienolta ja merkitykselliseltä.
Kaikkinensa kokemukseni oli hyvä esimerkki merkityksellisestä nuorten osallistumisesta, jossa nuorten asiantuntemusta kunnioitetaan ja heillä on todellinen mahdollisuus vaikuttaa prosesseissa. Tällainen osallistuminen ei ole itsestään selvyys, vaan olin neuvotteluissa ainut nuorisodelegaatti maiden delegaatioissa. Myös Unescon omissa osallistamismekanismeissa olisi vielä parantamisen varaa. Toivottavasti antamamme esimerkki ja dokumenttiin saamamme kirjaukset nuorten merkityksellisestä osallistamisesta kannustavat parempaan jatkossa.
Kaiken kaikkiaan olimme Suomen delegaatiossa varsin tyytyväisiä neuvottelujen lopputulemaan. Vaikka kyseessä on toki kompromissi, heijastaa lopullinen dokumentti hyvin painopisteitämme sukupuolten tasa-arvon, nuorten osallistumisen, kestävyys- ja ilmastokysymysten sekä mediakasvatuksen osalta. Nyt vain odotamme syksy Unescon yleiskokouksen hyväksyntää ja suosituksen toimeenpano voi alkaa!