Kestävän kehityksen opetuksessa ja taideaktivismissa on paljon yhteistä. Kummassakin tähdätään ajattelun ja toiminnan muutokseen eli transformatiiviseen oppimiseen niin omakohtaisesti kuin kollektiivisesti.
Ekokriisin aikakaudella länsimaisten hyvinvointivaltioiden asukkaiden, erityisesti aikuisten, velvollisuus sekä oikeus, ammatista riippumatta, on varjella biodiversiteettiä, hillitä ilmastonmuutosta, edistää kohtuullisuuden kulttuuria ja resilienssiä. Opettajilla on ekokriisin aikakaudella mahdollisuus olla luovia ratkaisuntekijöitä: vaikuttajia, edelläkävijöitä, inspiraation luojia ja kestävyysmurroksen sisäistämisen ohjaajia - todellisia muutosagentteja.
1. Kestävän kehityksen luova ja resilientti kansankynttilä 2.0
Tunnetuin kokeellista pedagogiikkaa toteuttanut nykytaiteilija Joseph Beuys on sanonut opettajana olemisen olleen hänen suurin taideteoksensa. [1] Opettajan työnkuva on moni-osaamisen kokonaistaideteos jo sellaisenaan. Tällä hetkellä kansainväliset ympäristö-sitoumukset ja kestävän kehityksen läpileikkaamat ekososiaalisen sivistyksen edistämiseen tähtäävät opetussuunnitelmat puskevat opetustyötä suuntaan, jossa luovuudesta ja taiteen keinoista on yhä enemmän hyötyä. Kestävän kehityksen opettaminen luovin menetelmin kasvattaa toimijoita, jotka kykenevät itse tuottamaan muutosta [2] ja toteuttamaan aktiivista kansalaisuutta.
Opettajat voisivat ottaa kestävän kehityksen opetuksessa vaikutteita taiteilijuudesta, sillä TAMKin Ammatillisen opettajakoulutuksen lehtori Eveliina Asikainen kuvaa kestävän kehityksen pedagogiikkaa epävarmuuden ja tietämättömyyden pedagogiikkana [3]. Kokeilun ja erehdysten kautta oppiminen, jatkuva liukkailla jäillä olo sekä työprosessin arvaamattomuus kun ovat taiteilijan työnkuvan peruskulmakiviä. Verrattuna taiteilijan marginaalista ponnistavaan toimintaan opettajan etu on olla työssään keskellä yleisöään, suorastaan tapahtumien polttopisteessä.
Väitöstutkimuksessani olen havainnut, että vaikuttavan taideteoksen aikaansaamiseksi taiteilijalla on oltava oma sisäinen palo työskentelyyn. Samoin opettajan on löydettävä oma palonsa kestävyyden opettamiseen, jotta aihe välittyy tärkeänä ja innostavana oppilaille ja mahdollistaa transformatiivisen oppimisen. Tarvitaan myös kykyä dialogiin ja systeemiseen ajatteluun sekä uskallusta paljastaa omat arvot ja sitoumukset [3].
2. Kestävän kehityksen moniongelmainen luonne
Keke-opettajan pitää sietää epävarmuutta, sillä kestävä kehitys on käsitteenä laaja ja ameebamainen. Siihen liittyvä tieto päivittyy ja muuttuu, eikä kaikkea ole mahdollista tietää. Kestävän kehityksen ongelmat ovat jäsentymättömiä [4] ja kompleksisia, eivätkä niihin auta tavanomaisiin ongelmiin riittävät ongelmanratkaisutavat. Jopa monimutkaisiksi määritellyissä ongelmissa on mahdollista edetä kohti ratkaisua ruotien käsillä olevaa sotkua tai järjestelmää [5]. Kestävän kehitykseen liittyvä ongelmanratkonta muistuttaa ”suossa tarpomista”. Toimintaympäristön syy-seuraus -suhteet ovat hämäriä, epävarmuus on ratkaisematonta ja intressit yhteensovittamattomia [6].
Kestävän kehityksen kouluopetus on onneksi vain yksi osa moniongelman ratkaisua. Koulussa riittää se, että laajan ja hallitsemattoman kestävän kehityksen kanssa tullaan yhteisöllisesti toimeen, sitä lähestytään pelottomasti ja myös toiminnan kautta.
Kompleksisuuden vaatiman järjestelmäajattelun vuoksi tutkijat ovat ehdottaneet taiteen mahdollistamaa tunteiden, intuition ja ruumiillisten kokemusten tuomista mukaan kestävän kehityksen käsittelyyn [7). Taiteellisen toiminnan avulla on mahdollista keskittyä johonkin tiettyyn kestävän kehityksen osaan kerrallaan, unohtamatta sen kytköksiä laajempaan kokonaisuuteen.
Tärkeintä on edetä sinnikkäästi toivoa vaalien, kohti kestävän kehityksen sisäistämisen tavoitetta, joka mahdollistuu toiston, ajan ja tekemisen kautta.
Transformatiivinen oppiminen on saman tahtista kestävän kehityksen käsittelyn kanssa, sillä oppiminen ei tapahdu lineaarisesti, vaan sen eri vaiheet: toiminta, pohdinta, dialogi, muutos jne. vuorottelevat syklisesti. Omaa toimintaa ohjaavien, kokemusten, tunteiden ja tulkintojen tarkastelu vaatii myös pitkäaikaisuutta ja toistoa. [8]
3. Ekologisen kestävyyden opettamisen arastelu on vanhanaikaista - #nytonpakko
Useat ihmiset, mukaan lukien taiteilijat ja opettajat, haluavat pysytellä erossa poliittisesta kiistelystä. Tämä johtaa usein vaikeiksi koettujen ympäristöteemojen välttelyyn. Niina Mykrän väitöstutkimuksen [9] mukaan kestävän kehityksen opetuksen pääpaino on selvästi sosiaalisen kestävyyden puolella. Ekologisen kestävyyden opetusta vältellään mahdollisesti vihreäksi tai aivopesijäksi leimautumisen sekä somesyyttelyn pelossa [10]. Ekologisen kestävyyden opettamista ei kuitenkaan kannata kartella poliittisuuden vuoksi, sillä koulumaailma ei myöskään ole epäpoliittinen. Opetusta ja opettajien toimintaa ohjaavat normaaleiksi mielletyt ideologia, ihmiskäsitys ja talousmalli, jotka eivät nykytilanteessa ole enää kestäviä [11]. Vertailukohdaksi on mahdollista ottaa esimerkiksi ei-poliittisesti julistautunut taide, joka kantaa ottamattomuudessaan tukee vallitsevaa tilannetta, vahvistaa vallitsevaa ideologiaa ja on siten myös poliittista [12].
Toinen mahdollinen syy ekologisten kysymysten välttelyyn on se, että ekologisen kestävyyden aiheet sisältävät olemassaoloon, elämään ja kuolemaan liittyviä kysymyksiä, jotka voivat aiheuttaa hankalia tilanteita. Toisaalta ikätasoinen tavanomaista syvällisemmistä asioista keskustelu voi olla puhdistavaa, yhteyden tunnetta tuottavaa ja lisätä oman yhteisön sosiaalista kestävyyttä. Kestävän kehityksen ongelmista nousevia hankalia tunteita on onneksi mahdollista käsitellä taiteen avulla myös ei-sanallisesti ja epäsuoran pehmeästi. Maailmanloppua povaaviin järkyttäviin faktoihin voi myös turtua ja ne voivat aiheuttaa lamaannusta ja pakenemista, itse kussakin. Lapset, nuoret, opettajat ja kaikki muut tarvitsevat tunnesiteitä ja niitä aktivoivia tarinoita inspiroituakseen myönteiseen toimintaan [13].
Poliittisuuden peikko, epävarmuus ja riittämättömyyden tunne ovat inhimillisiä tuntemuksia, kun pitäisi välittää kestävän kehityksen laaja moniongelma rakentavasti ja lempeästi oppi-laille. Pelkoon voi kuitenkin suhtautua myös voimavarana, joka saa hyppäämään, venymään yli-inhimillisiin ponnistuksiin ja juoksemaan mahtavien nuorten ihmisten kanssa kohti määränpäätä [14] eli parempaa tulevaisuutta!
4. Miten ja miksi eko-keke opetus taide- twistillä toimii?
Taiteessa on pitkä perinne toisin näkemiselle, kokemiselle ja ajattelemiselle. Taiteella on kyky herättää ajatuksia ja tunteita ja myös auttaa purkamaan ja käsittelemään niitä.
Kestävän kehityksen siirtymään halutaan arvoja esiintuovia osallistavia lähestymistapoja [15]. Myös transformatiivisen oppimisen tutkimustieto korostaa järkiperäisen pohdinnan ja vuoropuhelun tason ylittävää kokonaisvaltaista oppimista [16].
Oppilaiden oma toiminta, arjen ja sen ilmiöiden kriittinen tarkastelu taiteen keinoin on vastakkaista pelkälle tiedon vastaanottamiselle ja katsoja-kuluttamiselle. Taiteen voima on sen epäkaupallisuudessa ja vaihtoehtoisessa logiikassa verrattuna kulttuuriimme, jossa rahan ehdot vaikuttavat materiaalisen maailman ehtoja konkreettisemmilta. Kulutusta ja päästöjä ei hillitä, koska yleistä poliittista päätöksentekoa säätelevät kasvu- ja kilpailukykytavoitteet. [17]
Taiteen kehollisuus, aistillisuus ja potentiaali rajojen venyttämiseen [18] sopivat transformatiiviseen oppimiseen, jossa on tunnustettava maapallon, luonnon, ihmiskunnan ja ihmisen elämän keskinäiset riippuvuudet ja nähtävä ihminen osana kokonaisuutta.
Kulttuurin, minuuden ja ihmiskäsityksen muuttaminen ei tapahdu nopeasti. Onneksi rohkeutta vaativa yhteisöllinen haparointi kohti kestävää kehitystä voi toteutua kestävyystieteeseen ja opettajanoppaisiin tukeutuen.
Opetustilanteissa on aika haastaa itsensä ja uskallettava toimia uusilla tavoilla. Taidekasvatuksessa puhutaan radikaalista ajattelusta, eli tietoisesta hakeutumisesta kohtaamisiin, jotka aiheuttavat muutoksia itsen, yhteisön, omien käsitysten ja tiedon välillä. [19] Kestävää kehitystä opettaessa pyrkimys toimia aina järkevästi, sopuisasti ja voimakkaita tunneperäisiä reaktioita välttäen [20] ei toimi, sillä tunnesiteen luominen aiheeseen ja mahdolliset isoja kysymyksiä käsittelevät keskustelut auttavat sisäistämään kestävän kehityksen todellisuuden.
5. Taiteellisen ekologisen kestävyyden opetuksen mahdollisuudet
Taide tarjoaa kokemuksellisia ja avoimia tapoja tutkia järjestelmien dynamiikkaa ja ihmisten asenteita eri näkökulmista [21].Taiteellinen työskentely on mahdollisuus kyseenalaistaa omaa suhdetta normaaliksi miellettyyn todellisuuteen ja pohtia esimerkiksi ympärillä olevien tavaroiden tuotantoketjuja.
Ekologisen kestävyyden taiteellinen tutkiminen on myös mahdollisuus rikkoa kahtiajakoa inhimilliseen ja ei inhimilliseen [22]. Taideteoksen voi tehdä ihmisnäkökulman sijaan vaikka valaan, lehmän tai Aasiassa tehdyn trikoovaatteen näkökulmasta.
Koulumaailma voi olla mukana uuden tarpeellisen keskinäisriippuvuutta kuvaavan kuvaston luomisessa, jossa ihminen ei ole ulkopuolinen luonnon hallitsija [23]. Taiteellisin menetelmin voi myös etsiä keinoja kertoa miltä ilmastonmuutos, biodiversiteettikato tai kaiken keskinäisriippuvuus tuntuvat? Monitasoisia ja välillä raskaita aiheita käsitellessä rehellisyys, avoimuus ja ratkaisukeskeisyys ovat tarpeen. Tilanteen salliessa huumorin käyttö voi keventää tunnelmaa ja kasvattaa muutoksenteon asennetta opiskelijoissa. Läpi prosessin on tärkeää pitää yllä elämäniloa ja turvallista työilmapiiriä.
Ekologiseen kestävyyteen liittyy paljon abstraktia ja näkymätöntä, jonka näkyväksi tekeminen mielikuvituksen avulla auttaa erilaisten tulevaisuuksien ja vaihtoehtojen hahmottelussa. Yksi tapa tuoda ratkaisukeskeisyyttä koulujen keke-taidetyöskentelyyn on tulevaisuuden visiointi, joka on keskeinen tutkimus- ja ongelmanratkaisumenetelmä transformatiivisessa kestävän kehityksen tieteessä [24].
Tulevaisuuden visiointi on myös hallitusten välisen ilmastonmuutospanelin IPCC:n tutkimusryhmän väline tulevaisuusskenaarioiden muodossa. Skenaarioajattelu perustuu ennustavaan tieteelliseen tietoon, jonka perustana ovat tietokonemallit ja simulaatiot. [25] IPCC:n tieteellisiä raportteja varten tuhannet vapaaehtoiset asiantuntijat ympäri maailman käyvät vuosittain läpi tieteellisiä artikkeleita muodostaakseen ajankohtaisia tietokokonaisuuksia ilmastonmuutoksen tekijöistä, vaikutuksista, riskeistä, sopeutumisesta ja hillitsemisestä [26]. Kouluihin skenaariot sopivat myös nimensä puolesta, sillä niitä kutsutaan usein ”oppimiskoneiksi”. Ne ovat päättelyyn perustuvia työkaluja, jotka yrittävät ottaa selvää tulevaisuudesta kysymällä "mitä jos?” Skenaariotyön päästövähennyspolkujen on tarkoitus rohkaista ihmisiä luomaan haluamaansa tulevaisuus sen sijaan, että he valitsisivat ennalta määrätyistä tule-vaisuuksista. [27]
Yhteisessä tilassa tapahtuva, yhteiseen tavoitteeseen tähtäävä taiteellinen työskentely ja siihen liittyvä pohtiminen on tekijöitään aktivoivaa [29] ja kasvattaa luottamuksen ja yhteyden tunnetta ihmisten välillä [28]. Taidemenetelmillä on suuri potentiaali käynnistää osallistavaa keskustelua, joka voi muuttaa ajattelua, toimintatapoja ja tulevaisuutta.
6. Miksi oppilaitten aktiivista kansalaisuutta kannattaa edistää taidemenetelmin?
Taideteoksen tekeminen on oppilaan oman äänen, mielikuvituksen, omaksutun tiedon ja kädentaitojen esiintuomista. Yksi tapa määritellä taide on ajatella sitä omanlaisenaan kielenä. Taideteos voi olla viesti tai väittämä. Se voi sisältää tietoa ja herättää katsojissa oivalluksia ja elämyksiä [30]. Vaikka taiteen vaikutukset ovat suhteellisia, henkilökohtaisia, hetkellisiä tai viiveellä syntyviä, ja lisäksi todennettavissa, taiteen vaikuttavuus silti hyväksytään yleisesti [37].
Taide tuottaa merkityksien ja yhteyksien aktiivista rakentamista, jotka puolestaan edistävät erilaisten näkökulmien ymmärrystä [32]. Taiteella voi olla tiedollista arvoa, mutta tieto ei muutu koskettavaksi ilman tunnetta. Taide mahdollistaa kognitiivisen tiedon yhdistymisen hiljaiseen ja affektiiviseen tietoon [33] niin tekijälleen kuin kokijalle. Affektiivinen tieto on kehollistunutta tietoa ja tunnetta, joka on olemassa jo ennen tiedostamista. Iho ja keho ovat nopeampia kuin sanat [34]. Tiedon tunteminen taiteen avulla mahdollistaa sen sisäistämisen.
Aktiivisen kansalaisuuden eli vaikuttamispyrkimyksen mukaan tuominen ekologista kestävyyttä käsittelevään taidetyöskentelyyn tarkoittaa, että pelkkä asian esille nostaminen, tunteiden välittäminen tai syyllistäminen eivät riitä. Tunnetason ja pätevän väittämän lisäksi taiteen pitäisi sisältää muutosenergiaa sekä kyetä välittämään kokemus kiireellisyydestä ja paikallisuudesta [35]. Kestävyyskriisi, ilmastonmuutos ja luontokato ovat totta tässä ja nyt.
Taide on mahdollisuus järjestellä ajatuksia ja järjestellä maailmaa - yllättävin tuloksin. Ahdistus, ratkaisukeskeisyys, faktat ja toivo voivat ilmetä samanaikaisesti aiheuttaen ristiriidan, joka tekee taideteoksesta kiinnostavan. Taideteokset voivat onneksi olla monikerroksisia ja monimerkityksisiä ja erilaisten elementtien parhain koostumus selviää vain vaistonvaraisesti kokeilemalla.
Mikäli nuoret taiteen tekijät innostuvat ekologisen kestävän kehityksen taiteellisesta käsittelystä- tuloksena voi syntyä jotain koskettavaa ja muutoksen liikkeelle laittavaa. Yleisöä kouluyhteisön ulkopuolella voidaan tavoitella esimerkiksi sosiaalisen median ja julkitilateosten avulla. Vaikka lopullinen teos ei saavuttaisi laajaa yleisöä, toiminnan laatu ja sisältö muokkaavat ja uudistavat tekijäänsä. Kestävän kehityksen taidetyöskentelyssä kouluympäristössä prosessi ja oppiminen ovat tärkeämpiä kuin tulokset.
Taiteen monimerkityksisyys ja kompleksisuus on voimavara. Taideprosessiin osallistuessa on hyväksyttävä sen avoimuus. Edes taideteoksen suunnittelulla ei ole mahdollista kontrolloida millaiseen aktivoitumiseen tai oivalluksiin taideteoksen kokeminen lopulta työntää tekijänsä ja yleisönsä. Taide on lopulta yhtä yllättävää ja voimallista kuin elämä itse.
Lähteet ja viittaukset tekstissä
Lähteet ja viittaukset tekstissä
1. Kestävän kehityksen resilientti ja luova kansankynttilä 2.0
[1] Bishop, 2012, s.243
[2] Bishop, 2012, s.266
[3] Asikainen, E. (2022, February 16) Miten opettaisin kestävää kehitystä – näkemyksiä ja tukea käytännön työhön [Blog post].
2. Kestävän kehityksen moniongelmainen luonne
[4] Lamminpää, 2021, s.118
[5] Raisio, Jalonen, Uusikylä, 2018, s.13
[6] Raisio, Jalonen, Uusikylä, 2018, s.14
[7] Heras, 2021, s.1879
[8] Laininen, 2018, s.16
3. Ekologisen kestävyyden opettamisen arastelu on vanhanaikaista - #nytonpakko
[9] Niina Mykrän väitöskirja (2021), johon Vanas jutussaan viittaa:
Peruskoulu ekologista kestävyyttä edistämässä: Toiminnanteoreettinen tutkimus koulun monitasoisesta muutoshaasteesta. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1878-9
[10] Vanas, A., (2021)
[11] Mantere ym., 2016, s.113
[12] Henriksson, 2015, s.21
[13] Pihkala, 2017, s.8
[14] Klein, 2015, s.31
4. Miten eko-keke opetus taide- twistillä toimii?
[15 ] Heras, 2021,s.1882
[16] Laininen, 2018, s.16
[17] Järvensivu, 2016, s.20
[18] Ylirisku ym., 2016, s.158
[19] Suominen ym., 2016, s.13
[20] Klein, 2015, s. 25
5. Ekologisen kestävyyden taidetyöpajat koulussa
[21] Heras, 2021, s.1884
[22] Laininen, 2018, s.19
[23] Rainio ym., 2019, s.233
[24] Heras, 2021, s. 1884
[25] Tyszczuk & Smith, 2018, s.57
[26] https://www.ipcc.ch/about/
[27]Tyszczuk & Smith, 2018, s.58
[28] Heras, 2021, s. 1882
[29] Bishop, 2012, s.259)
6. Miksi oppilaitten aktiivista kansalaisuutta kannattaa edistää taidemenetelmin?
[30] Närhinen, 2016, s.195
[31] Jansson, 2015, s.5
[32] Heras, 2012, s.1881
[33] Heras, 2021, s.1881
[34] Snellman, 2018, s.187
[35] Grindon, 2010
Kirjat
Bishop, C. (2012) Artificial Hells, Participatory Art and the Politics of Spectatorship, Verso Books. ?
Heikkilä, A., Herrala, S., Karhunen, J., Korvensyrjä, A., Majava, A., Mäki, A-M., Neklyaeva, E., Yli-Vakkuri, E., Toim. Haapoja, T., Henriksson, M., Koitela, J. (2015). Taidetta ja politiikkaa tekemässä. Helsinki.
Hiltunen, K., (toim.), Sääskilahti, N., (toim.). (2019). Kuulumisen reittejä taiteessa. Kuinka katsoa ilmastonmuutosta? Näkymätön ilmasto, osallisuus ja taide. (Rainio, s.229-251) Eetos ry.
Järvensivu, P., (2016). Rajattomasti rahaa niukkuudessa. Helsinki: Like Kustannus Oy
Klein, N., (2015). Tämä muuttaa kaiken, kapitalismi vs. ilmasto. (Eskelinen, T., Lipponen, K. & Purje, H. Käänt.) Helsinki: Into-kustannus
Lamminpää, S. (2021) Muotoiluajattelu ja kompleksisuus, Teoreettis-käsitteellinen tutkimus muotoiluajattelun strategisista ja päätöksentekometodologisista mahdollisuuksista. Acta electronica Universitatis Lapponiensis nro 305. Rovaniemi. http://urn.fi/URN: ISBN:978-952-337-256-6
Närhinen, T. ( 2016 ). Kuvatiede, luonnontaide: tutkielma luonnonilmiöiden kuvallisuudesta. Taideyliopisto
Suominen, A.(toim.). Mantere, M-H., Ylirisku, H. (2016). Taidekasvatus ympäristöhuolen aikakaudella - avauksia, suuntia, mahdollisuuksia. Helsinki: Aalto Arts Books
Vuorinen, J., (1997). Taideteos merkkinä -johdatus semioottiseen taidekäsitykseen. Tietolipas
Artikkelit
Grindon, G. (2010). Art and activism. Art Monthly, 2010(2), 9-12. Noudettu osoitteesta http://www.artmonthly.co.uk/magazine/site/issue/february-2010
Heras, M., Galafassi, D., Oteros-Rosas. E., Ravera, F., Berraquero-Diaz, L., Ruiz-Mallen I., (2021) Sustai-nability Science,21(16) 1875-1889 Noudettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s11625-021-01002-0
Jansson S. M., (2014). Mittaamattoman arvokasta? -Taiteen ja kulttuurinvaikutustutkimuksia ja -metodologioita. Taideyliopisto, Kokos-julkaisusarja 2/2014
Laininen, E., (2019). Transformatiivinen oppiminen ekososiaalisen sivistymisen mahdollistaja-na. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 20(5), 16–38. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/akakk/article/view/84515
Pihkala, P. (2017). Miksi ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua? Monitieteellisiä näkökulmia. Tieteessä Tapahtuu, 35(1). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/tt/article/view/60786
Tyszczuk, R., Smith, Joe. (2018). Culture and climate change scenarios: the role and potential of the arts and humanities in responding to the ‘1.5 degrees target. Current Opinion in Environmental Sustainabili-ty, 31, 56–64.
Internet-lähteet
Asikainen, E. (2022, February 16) Miten opettaisin kestävää kehitystä – näkemyksiä ja tukea käytännön työhön [Blog post]. Noudettu osoitteeesta: https://www.tuni.fi/tlc/miten-opettaisin-kestavaa-kehitysta-nakemyksia-ja-tukea-kaytannon-tyohon/
Raisio, H., Jalonen, H., Uusikylä, P. (2018) Kesy, sotkuinen vai pirullinen ongelma? Tiedon käyttö yhteiskun-nallisessa päätöksenteossa, Sitran selvityksiä 139
Vanas, A., (2021, May 6) Tutkittu juttu: Ekologinen kestävyys ei yllä koulun ydinasioiden joukkoon. Opettaja. Noudettu osoitteesta: https://www.opettaja.fi/ajassa/tutkittu-juttu-ekologinen-kestavyys-ei-ylla-koulun-ydinasioiden-joukkoon/