Uutinen

YK-raportti: Moni kaupunki haluaisi olla ”älykaupunki”, mutta tietoa ja taitoja kaivataan lisää

Digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia tehdä kaupungeista kestävämpiä. Vaikka älykkäiden kaupunkien hankkeita on jo paljon, haasteena on, että paikallishallinnoilla ei ole riittävästi kykyjä niiden toteuttamiseksi, selviää UN-Habitatin raportista.

Futuristinen maisemakuva kaupungista, jossa pienten pisteiden verkko kuvaa dataverkkoa.
Moni kaupunki toteuttaa älykaupunkihankkeita, joiden tarkoituksena on hyödyntää digitalisaatiota kaupungin toiminnassa yhä tehokkaammin. Kuva: Getty Images.

Digitaalisesta teknologiasta on tullut osa kaikkien arkipäivää ympäri maailman. Digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntävät myös kaupungit esimerkiksi liikenteen, energian, valaistuksen, jätehuollon, terveydenhuollon ja monien muiden peruspalveluiden toimittamisessa asukkailleen.

Monilla kaupungeilla onkin niin sanotun ”älykkään kaupungin” (smart city) hanke tai hallintoyksikkö, jonka tarkoituksena on hyödyntää digitalisaatiota kaupungin toiminnassa yhä tehokkaammin. Etenkin korkean tulotason maissa datapohjaisella päätöksenteolla on jo keskeinen rooli. Ongelmana kuitenkin on, että paikallishallinnoilta puuttuvat monesti taidot hallita digitalisaatiota tehokkaasti, käy ilmi YK:n asuinyhdyskuntaohjelman UN-Habitatin tuoreesta raportista Global Review of Smart City Governance Practices.

Kyseessä on ensimmäinen raportti, joka tarkastelee sitä, miten älykäs kaupunkien hallinnointi ymmärretään eri puolilla maailmaa. Ajatuksena on tarjota kaupungeille neuvoja ja suosituksia siitä, miten toteuttaa älykaupunkihankkeita parhaiten käytännössä. 

”Digitaalisen teknologian ja kaupunkikehityksen risteyskohdassa piilee mahdollisuus kestävämpiin elinolosuhteisiin urbaaneissa yhteisöissä”, muistuttaa raportin teossa mukana olleen Edinburghin Napierin yliopiston professori Luca Mora tiedotteessa.

Raportin mukaan paikallishallintojen on vaikea toteuttaa ja hallita älykaupunkihankkeita, sillä ne ovat usein teknologiavetoisia ja varsin monimutkaisia. Niiden eteenpäin vieminen vaatii esimerkiksi säädösten ja lakien ymmärtämistä sekä innovaatiokeskeistä ajattelutapaa, mutta se on paikallishallinnoille usein vierasta. Matalan tulotason maista yli kahdella kolmasosalla ei myöskään ole virallista kansallista politiikkaa, joka ohjaisi älykkäiden kaupunkien aloitteiden etenemistä.

Älykaupunkien luominen vaatii asukkaiden osallistumista

Raporttia varten tehtiin verkkokysely, jossa oli mukana noin 300 vastaajaa yli 250 kaupungista eri puolilta maailmaa. Suomesta mukana olivat Espoo, Helsinki, Oulu, Porvoo, Tampere, Turku ja Vantaa. 

Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että paikallishallinnolta puuttuu taitoja, joita tarvitaan älykkäiden kaupunkien hallinnassa. Afrikan vastaajista peräti 64 prosenttia oli sitä mieltä, että tärkein tekijä, joka rajoittaa älykkäiden kaupunkien kehittämistä muihin maanosiin verrattuna, on taitojen puute. 

Huolta vastaajissa herätti myös se, miten kestäviä hankkeet ovat ajallisesti, miten asukkaat saadaan niistä osallisiksi sekä esimerkiksi tiukka byrokraattinen kontrolli, joka vaikeuttaa etenkin ulkoisten kumppanien saamista mukaan. Vain rajallinen määrä kaupunkeja seuraa tarkasti hankkeitaan, mikä kertoo siitä, että mittaaminenkin on vaikeaa. 

Raportissa suositellaan selkeän tiekartan ottamista käyttöön älykaupunkialoitteiden edistämiseksi. Suosituksiin kuuluu myös älykkäiden kaupunkien yksiköiden perustaminen, innovaatioihin kannustaminen sekä sääntelyyn liittyviin haasteisiin puuttuminen. Tärkeää on myös ottaa asukkaat mukaan, varmistaa, että kumppanit ovat mahdollisimman moninaisia ja että viestinnässä käytetään erilaisia kanavia mahdollisimman erilaisten yleisöjen saavuttamiseksi, raportissa suositellaan.

Raportin tuottivat UN-Habitatin kanssa Latinalaisen Amerikan kehityspankki, Edinburghin Napierin yliopisto ja Tallinnan teknillinen yliopisto. Se julkaistiin marraskuussa Barcelonassa järjestetyssä älykkäiden kaupunkien maailmankongressissa.