laakso05-netti.jpg

Sunnuntaisessa työpajassa perehdyttiin vaikuttamistyön syövereihin muun muassa Tapio Laakson johdolla. Kuva: Suomen YK-liitto
Sunnuntaisessa työpajassa perehdyttiin vaikuttamistyön syövereihin muun muassa Tapio Laakson johdolla. Kuva: Suomen YK-liitto

Sosiaalifoorumin työpajasta opittua ja seminaarissa kuultua

Suomen Sosiaalifoorumin toisena tapahtumapäivänä seminaariväki sai oppia vaikuttamistyöstä niin suomalaisessa ympäristössä kuin ympäri maailmaa. Keskustelijat olivat erikoistuneet vaikuttamistyöhön eri näkökulmista ja eri tehtävissä mutta yhteisiä havaintoja löytyi pitkin iltapäivää.

Save the Arctic –kampanja oli ollut hyvin esillä Sosiaalifoorumin yhteydessä, joten oli luontevaa, että Greenpeacen ohjelmajohtaja Tapio Laakso oli saapunut paikalle kertomaan sen prosessista. Kampanja on ollut viimeiset kolme vuotta Greenpeacen suurin ja tuonut arktisen alueen haavoittuvaisuutta esille tehokkaasti mediassa. Kampanjan aikana on kuultu paljon hyviä uutisia se tehokkuudesta, koska muun muassa Shell, Statoil ja Lukoil ovat vuoronperään lyöneet jarrut päälle arktisen porauksen suunnitelmilleen. Tämä osoittaa sekä öljynporauksen teknisen haastavuuden että riskialttiuden, ja näitä seikkoja myös Greenpeace on korostanut kampanjoinnillaan. Laakso näkee nämä uutiset tärkeinä voittoina sekä itse kampanjalle mutta myös koko planeetalle, koska öljynporaukselle  ”avaa tietyn alueen, sitä on enää hyvin vaikeaa sulkea.”

Laakson esitys kertoi ympäristöriskien ja turvallisuusaspektien kautta synkän tarinan arktiksen tulevaisuudesta, joka toteutuu mikäli fossiilisten polttoainevarantojen hyödyntäminen käynnistetään toden teolla. Siinä missä aiemmin vuotta 2100 ollaan pidetty varovaisten arvioiden mukaan jäättömän kauden ajanjakson alkuna, nyt arvioita on jo korjattu vuoteen 2050. Samalla kun Arktinen neuvosto on myös muuttunut hallinnollisesta epämääräisyydestä keskeiseksi kiinnostuksenkohteeksi suurvaltioille, riskit arktiselle ympäristölle sen kun kasvavat. Venäjän öljyinfrastruktuurissa kulkee nykyään vuosittain kuusinkertaisesti se määrä öljyä, jonka Meksikonlahden katastrofi aikoinaan päästi luontoon. Koska arktisen jään sulamista pidetään jo yleistietoa ja se on saanut ihmiset mobilisoitumaan, voidaan jäätiköitä pitääkin eräänlaisina ”pohjoisen sademetsinä”, joiden suojelu herättää suuria tunteita.

 

Työpajan päätti paneelikeskustelu, johon osallistuivat Flöjt, Myllylä ja Kuronen. Moderaattorina YK-liiton Jenni Kauppila
Työpajan päätti paneelikeskustelu, johon osallistuivat Flöjt (Skype), Myllylä ja Kuronen. Moderaattorina YK-liiton Jenni Kauppila.

Laakso muistutti, että arktisen kampanjan tarkoituksena on edistää tietoisuutta mediateiden lisäksi myös yritysjohdossa, tukea tieteellistä tutkimusta ja osallistaa alkuperäiskansoja päätöksenteossa ja saada heidän äänensä kuuluviin. Laaksolle osoitettiin työpajassa kysymyksiä saamelaisten suorista vaikutusmahdollisuuksista suurten Greenpeacen kaltaisten toimijoiden rinnalla ja pyydettiin konkreettisia esimerkkejä siitä, miten Greenpeace pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan teollisuuden päätöksiin. Ikimetsä-kampanja oli Laakson mielestä hyvä esimerkki tällaisesta onnistuneesta yhteistyöstä ja hän myös muistutti, että Greenpeace tulee tekemään yhteistyössä Venäjän arktiksella asuvien alkuperäiskansojen kanssa alkuperäiskansakysymyksiin keskittyvän seminaarin tulevan Arktisen neuvoston kokouksen aikana. Yhtiöiden suuntaan vaikuttamisesta Laakso kertoi työpajalle, että toimivaksi vaikuttamistavaksi sellaisen yhtiön suuntaan, jota kansalaisjärjestönä ei pysty lobbaamaan, on osoittautunut luoda yhteys sen asiakkaisiin, joiden reaktioilla on suora taloudellinen merkitys yhtiön toimintaan.

Aiemmin lauantaina myös saamelaisneuvoston entinen puheenjohtaja Pauliina Feodoroff kommentoi puheessaan, että Greenpeacen tekemä työ arktis-tietoisuuden lisäämiseksi on ollut korvaamatonta. Sunnuntaina hän esitteli lausutussa tervehdyksessään kansalaisaktivismia oman heimonsa kotimaassa Kuolan niemimaassa, joka on ”Euroopan viimeinen koskematon kolkka, jota ihmisen toiminta ei vielä kokonaisvaltaisesti pirsto ja jossa vielä pystytään harjoittamaan nomadismia.”

Vaikka huomiota sai Kuolassa käynnissä oleva ihmisoikeudellinen kriisi, on tilanne armoton koko arktisen alueen kannalta. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kiihdyttää ilmaston lämpenemistä ja lämpeneminen helpottaa luonnonvarojen hyödyntämistä, ruokkien armotonta noidankehää. Lumeen ja jäähän perustuva kolttasaamelaisten kulttuurinen jatkuvuus on vaarassa. Poromäärät ovat romahtaneet Suomessa ympäristön muutosten ja Kuolan niemimaalla myös järjestelmällisen salametsästyksen takia; kolttasaamelaisten alueelta on menetetty lähivuosina viidennes kaikista porotokista. Nuorille poronomistajille uusien porojen hankkiminen on suuri taakka, koska porokannan hankkiminen pitää lainoittaa ja sekä kasvatusympäristön että taloustilanteen epävakaus ajavat heitä yhä syvempään pessimismiin.

Feodoroffin mukaan alkuperäiskansojen on vaikea käydä poliittista oikeustaistelua 2000-luvun Venäjällä, kenties jopa vaikeampaa kuin neuvostoaikana. Suuryhtiöt ovat pyrkineet ratkaisemaan ihmisoikeuskysymykset tyhjentämällä koko niemimaan ihmisistä ja pakottamalla heitä muuttamaan kaupunkeihin. Saamelaiskäräjien toiminta leimataan kansainvälisten suhteiden kannalta ongelmallisiksi ja asioiden parissa työskentelevien toimitapoja pidetään separatistisina ja ulkomailta käsin koordinoituina. Mikäli suurteollisuuden tahtoa vastustetaan liian äänekkääksi, on myös vaara ”kadota metsään.” Vaikka tilanne ei olekaan Skandinaviassa yhtä mahdoton, myös täällä saamelaisten minimaaliset poliittiset vaikutusmahdollisuudet perustuvat valtioiden intresseihin keskittyä arktisten alueiden kehityksessä maaperän luonnonvarojen hyödyntämiseen.

 

Suomalaisten yhtiöiden projekteilla merkittäviä imagovaikutuksia

Timo Kuronen Siemenpuu-säätiöstä esitteli lyhyen tauon jälkeen yleisluontoisesti suomalaisten yritysten ja NGO:iden globaalia toimintaa, ja keskittyi myös kahteen esimerkkitapaukseen, joissa tunnettujen suomalaisyritysten kansainväliset toimet ovat aiheuttaneet voimakkaita paikallisia vastareaktioita. Kuronen esitteli myös suomalaisten yritysten globaalin sijoitustoiminnan historiaa 1970-luvun virallisen kehitysavun mahdollistavista muutoksista lähtien aina metsäteollisuuden Aasia-pyrkimyksiin lama-aikana ja Latinalaisen Amerikan kiinnostukseen 2000-luvulla. UPM-kymmenen/Botnian kiistelty sellutehdas Uruguayssa, Nesteen palmuöljyn käyttö ja Stora Enson kansainvälisten projektien saama kritiikki käsiteltiin esimerkkeinä siitä, kuinka yhtiöiden projektit, joissa on nähtävissä ihmisoikeus- tai ympäristöristiriitoja, päätyvät helposti kansalaiskeskustelun kohteeksi.

Kuronen esitteli myös kaksi sellaista suomalais-vetoista teollisuusprojektia, joiden etenemiseen kansainvälisellä järjestöyhteistyöllä on ollut merkittävä vaikutus: Fortumin hiilivoimala Thaimaan Hin Krutissa Ja Pöyryn osuus Mekong-joella patoprojektissa Xayaburissa Laosissa. Laosissa paikallisyhteisöiden ja järjestöjen kampanointiympäristö on ollut hankala, joten vaikutustyötä ja valitusprosesseja toteutetaan kansainvälisin voimin Laosin ulkopuolella. Hin Krutissa taas paikalliset toimijat toteuttivat sinnikkään kampanjasa samalla, kun kansalaisjärjestökenttä tuki kampanjaa taustoittamalla, tiedottamalla ja luomalla kontakteja akateemikkoihin ja muihin maihin. Fortum vetäytyi lopulta hiilivoimalasuunnitelmistaan mutta Pöyryn tapaus on edelleen käynnissä ja siitä Työ- ja elinkeinoministeriöön tehty valitus ratkeaa tänä kesänä.

Tohtori Susanna Myllylä täydensi Kurosen teemaa jatkamalla keskustelua paikallisten kansalaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksista ja yritysten ympäristövastuusta. Myllylän tutkimukset ovat osoittaneet, että yksi ongelma on järjestöjen keskinäinen kilpailu, mikä hankaloittaa sekä toimijoiden yhteistyötä että käynnistettyjen projektien toteutumista. Projekteissa on myös tärkeää muistaa alkuperäiskansojen monipuoliset roolit sekä siirtymättöminä oikeudenhaltijoina että asiayhteydestä riippuen myös sidosryhminä.

Esityksessä huomiota saivat myös yritysten ympäristönvastuun toteutumisen raportointitavat; raportit korostavat usein vain niitä seikkoja, joiden näkyvyys on yrityksille hyödyksi, jättäen kiistanalaisemmat tapaukset huomiotta. Stora Enson tapauksessa yksi hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on sen omistaman Veracel Fibrian hakkuut Brasilian Bahiassa. Kun yritys pyrkii osoittamaan erinomaisuuttaan ympäristövastuun kunnioittajana eri hankkeissa mutta jättää kiistanalaisemmat tapaukset huomiotta, toteutetaan järjestelmällistä viherpesua. Myllylän mielestä herää jopa kysymys siitä, ymmärtävätkö yritykset täysin valitsemiensa toimitapojen imagovaikutukset.

---

Kaiken kaikkiaan sekä lauantainen seminaarimme että työpajamme olivat menestyksekkäitä: paikalle tuli paljon kiinnostuneita kävijöitä, esitelmät herättivät paljon keskustelua ja asioita käsiteltiin kiitettävän monipuolisista näkökulmista. Haluammekin kiittää kaikkia osallistujia! Mikäli et päässyt paikalle tai johonkin aihepiiriin tekisi mieli palata, tarjoamme myös muutamista lauantain esityksistä videotaltiointeja Suomen YK-liiton virallisella Youtube-kanavalla.

 

 

 

 

 

 

 

Ambassador for Arctic Affairs Hannu Halinen: "Politics of the Arctic" (full presentation)

 

 

 

 

 

 

Professor Veli-Pekka Tynkkynen: ""Interlinkages of energy and security politics in the Arctic" (clip)

 

 

 

 

 

Researcher Tero Mustonen: "Traditional knowledge in the Arctic Biodiversity Assessment Report Technical Research Centre of Finland

 

Lisätietoa:

Arctic Biodiversity Assessment (CAFF / Arctic Council)

Greenpeace ja poronhoitajat saavuttivat tavoitteensa Inarin metsäkiistassa (Greenpeace)


Julkaistu: 21.5.2013