Ilmastonmuutos uhkaa vakavasti vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin, voimme sanoa hyvästit kehitykselle. Toisaalta etelässä valittava kehityksen suunta vaikuttaa olennaisesti siihen, saadaanko ilmastonmuutosta torjuttua. Seminaarissa pohditaan mm. miten retoriikasta edetään toteutukseen, miten Etelän asukkaiden omia ilmastotietoja ja -taitoja voidaan hyödyntää, miten teollisuusmaiden päästövähennysratkaisut vaikuttavat nk. kehitysmaihin ja miten uusliberaali kehitysagenda suhteutuu ilmastonmuutokseen ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen.
Seminaarin puheenjohtaja on kansanedustaja Heidi Hautala. Puhujina ovat intialainen kansalaisaktivisti Bhuwan Pathak, kansanedustaja Heidi Hautala, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksessa ruokaturva-asioista vastaava Miia Toikka, Viikin tropiikki-instituutin tutkija Anu Eskonheimo ja Maan ystävien talouskampanjan aktiivi Toni Haapanen. Bhuwan Pathak on South-Asian Dialogues for Ecological Democracy (SADED) -kansalaisjärjestökampanjan ja Vasudhaiva Kutumbakamin toimija. Hän on erikoistunut ilmastonmuutos-, vesi- ja globalisaatiokysymyksiin.
Ilmastonmuutos uhkaa mitätöidä vuosikymmenien työn inhimillisen kehityksen puolesta. Etelän maille ilmastonmuutos ei olekaan ensisijaisesti ympäristöongelma, vaan kehitysongelma. Esimerkiksi Kiinassa ilmastonmuutoksen arvioidaan aiheuttavan 600 000 ennenaikaista kuolemaa vuoteen 2020 mennessä. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa lämpenemisen ennakoidaan heikentävän satoja viidenneksellä. Himalajan jäätiköiden pelätään sulavan viidennekseen alkuperäisestä vuoteen 2035 mennessä. Tällä on
katastrofaalinen vaikutus Aasian suurten jokien virtaamaan, ekosysteemeihin ja yli miljardin ihmisen elämään.
Määrätietoista ilmastopolitiikkaa tarvitaan ennen kaikkea siihen, että globaalin oikeudenmukaisuuden tavoitteet voidaan saavuttaa. Ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten maailman köyhät, jotka ovat syyttömiä ongelmaan.
Länsimaiden tulee näyttää esimerkkiä halusta ja kyvystä tuottaa hyvinvointia ilman suuria päästöjä. Uusliberalistinen talous- ja kehityspolitiikka on kurjistamassa maailman enemmistön oloja. Kaikkia ponnisteluja köyhyyden vähentämiseksi tulee koetella kysymyksellä: vähentääkö vai lisääkö hanke ihmisyhteisöjen haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle. Länsimailla on paljon opittavaa etelän vähemmän ympäristöä ja ilmastoa kuormittavista elämisen tavoista.
Onnistuakseen ilmastopolitiikan pitää olla oikeudenmukaista - sellaista, joka kohtelee reilusti etelää ja köyhimpiä ihmisiä joka maan sisällä. Päävastuu ilmastonmuutoksen torjumisesta kuuluu vauraille teollisuusmaille, jotka ovat ongelman alun perin aiheuttaneetkin.
Kehityspolitiikan pitää olla ilmastomyötäistä. Ruohonjuuritason kehitystyössä on tuettava paikallisyhteisöjen kykyä kohdata muuttuvan ilmaston uhkat. Esimerkiksi maataloudessa on varauduttava vesivarojen niukkenemiseen, terveydenhuollossa trooppisten tartuntatautien leviämiseen ja rakentamisessa tulviin ja hirmumyrskyihin.
Kehityshankkeet eivät myöskään saa vauhdittaa ilmastonmuutosta kohtuuttomasti. Maailmanpankin tuki fossiilisille polttoaineille on saatava loppumaan. Myös Suomessa riittää paljon petraamista siinä, miten otettaisiin paremmin huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet niin kehitysyhteistyössä, vientiluottojen ja -takuiden myöntämisessä kuin muussakin ulko-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikassa.
Köyhyys- ja ympäristöongelmien yhtäaikainen ratkaiseminen globaalilla tasolla voi johtaa niin ihmisten hyvinvoinnin lisääntymiseen kuin ympäristön tilan paranemiseenkin. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa keskeisenä työvälineenä ovat paikallistasolta lähtevät käytännöt, jotka lisäävät ihmisten osallistumismahdollisuuksia yhteiseen päätöksentekoon. Ruoka- ja vesiturvan parantaminen, maanomistusoikeuden ja muiden resurssien oikeudenmukainen jako sekä vedenkäytön tehostaminen auttavat perustavien tarpeiden turvaamisessa. Elinkeinorakenteen monipuolistuminen vähentää alueen haavoittuvuutta kun koko väestön toimeentulo ei riipu yhdestä tulonlähteestä. Lisäksi on arvostettava paikallisyhteisöjen omaa tietoa siitä, miten ilmastonmuutokseen voi varautua.
Lisätietoja:
Riitta Savikko, Maan ystävät, 040-8343997
Toni Haapanen, Maan ystävät, 050-3678595
Heikki Korpela, Maan ystävät, 040-8486022
Maan ystävien yksin ja yhdessä muiden kanssa toteuttamia seminaareja Suomen sosiaalifoorumissa 2006:
* Mitä moderni maailma voi oppia alkuperäiskansoilta la 10.30-12.45 (MY)
* Globalisaatio, paikallistalous ja vuosituhattavoitteet, la 15.45-17.45 (MY)
* Vettä kaikille oikeudenmukaisesti, la 15.45-17.45 (Attac, JHL, Käymäläseura Huussi, Transnational Institute & MY)
* Ilmastonmuutoksen ABC ja D, la 15.45-17.45 (MY)
* Kouluvierailijaksi kertomaan globalisaatiosta? - infotilaisuus, la 15.15-15.45 (Attac, Reilun kaupan puolesta, Changemaker-verkosto, Nuorten Akatemia & MY)
* Himalaja sulaa - vesi käy vähiin, su 10.00-12.00 (MY, Attac, Aasian ystävät, Käymäläseura Huussi, Transnational Institute)
* Kohti luonnonvarojen kestävää käyttöä, su 10.00-12.00 (SLL & MY)
* Sellutehtaita Uruguayihin - tapaus Metsä-Botnia, su 10.00-12.00 (MY & SLL)
* Miten Suomi ja suomalaiset voivat vaikuttaa EU:n ilmastopolitiikkaan, su 12.15-14.15, (Greenpeace, Tulevaisuuden Voima, MY) s
* Ilmastonmuutos ja vuosituhattavoitteet, su 12.15-14.15, (MY, Suomen YK-liitto)