fleece.jpg

(Kuva: Andrew Gustar / cc 2.0)
(Kuva: Andrew Gustar / cc 2.0)

Kuluttaja voi pahentaa mikromuoviongelmaa tietämättään

Muovin välttelystä on tullut viime vuosina trendi. Valistunut kuluttaja välttelee turhia muovipakkauksia, eivätkä vähemmänkään valistuneet heitä muovia luontoon.

Moni kuitenkin osallistuu muovijätteen tuottamiseen tietämättään. Mikäli esimerkiksi kuorintavoidepurkin tuoteselosteen kyljestä sattuu silmään kirjainyhdistelmä PE tai PP, kyseessä ovat polyetyleeni ja polypropeeni, eli kansankielellä muovi. Sitä lisätään kuorintavoiteiden lisäksi myös esimerkiksi hammastahnoihin ja suihkugeeleihin sekä muuhun kosmetiikkaan.

Kosmetiikan mikromuovihituset ovat osa maailmanlaajuista merten mikromuoviongelmaa, sillä ne läpäisevät jätevedenpuhdistamoiden seulat ja päätyvät lopulta vesistöihin ja pahimmillaan eläinten ruuansulatukseen.

Sama ongelma on myös keinokuituvaatteissa, sillä nekin sisältävät muovia. Esimerkiksi yhden fleece-kankaisen vaatteen peseminen voi vapauttaa kerralla jopa 1 900 mikrokuituhitusta.

Mikromuovilla tarkoitetaan yleensä halkaisijaltaan alle viiden tai jopa alle yhden millimetrin kokoisia muovinpaloja. Kun muovi syystä tai toisesta joutuu mereen, uv-säteily ja vesi kuluttavat sen lopulta pieniksi hitusiksi, jota meren eläimet eivät välttämättä tunnista ravintoketjuunsa kuulumattomiksi.

Tutkijat epäilevät, että muovihituset päätyvät myrkkyineen eläinten ruuansulatukseen ja sitä kautta ihmisten lautaselle. Muovien syömisen on jo havaittu vaikuttavan esimerkiksi eläinten ruokahaluun, hormonitoimintaan sekä lisääntymiseen.

Tutkimukset vasta alussa

Kukaan ei tiedä, kuinka suuri osa merten muovijätteestä on peräisin kosmetiikasta ja vaatteista. Myös vaikutusten tutkiminen on vasta alkuvaiheessa.

"Luotettavia arvioita siitä, kuinka suuresta ongelmasta on kyse, ei ole. On yksinkertaisesti liian aikaista. Mutta eihän muovin paikka ole koskaan ympäristössä. Ei se siellä mitään hyvää tee", toteaa Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava, tutkija Julia Talvitie.

Hän arvioi, että ainakin Suomessa vaatteiden keinokuitumateriaalit jäävät jätevedenpuhdistamoiden haaviin suurelta osin. Hän on osallistunut jätevedenpuhdistuksen tehoa Helsingin seudulla käsittelevään tutkimukseen, jossa selvisi, että suurin osa mikroskooppisen pienistä roskista saatiin pois vedestä.

Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa Suurten järvien kaloista on löytynyt muovikuituja. Ympäri maailman rantoja tutkinut Mark Browne puolestaan havaitsi tutkimuksessaan, että 85 prosenttia ihmisen tuottamasta jätteestä oli synteettistä kuitua.

Yhdysvalloissa on myös arvioitu, että vuosittain maan viemäreistä valuu alas 1 200 kuutiometriä mikromuovihitusia.

Kännykkäsovelluksesta apua

Talvitien mielestä mikromuoviongelmaa ei voi sysätä kokonaan kuluttajien harteille, vaan tarvitaan kansallisen tason tai EU-tason sääntelyä.

Osa kosmetiikkafirmoista onkin jo luvannut lopettaa mikromuovin käytön tuotteissaan vapaaehtoisesti, mutta myös EU on aktivoitunut. Joulukuussa 2014 Hollanti, Itävalta, Belgia ja Ruotsi julkistivat yhteisen kannanoton, jossa vaaditaan mikromuovin käyttökieltoa kosmetiikassa. Sen seurauksena EU-komissio on aloittamassa tutkimusta sääntelyn tarpeesta.

Myös useissa Yhdysvaltain osavaltioissa on ehdotettu kosmetiikan mikromuovin kieltoa.

Päätöksiä odotellessa kuluttajatkin voivat vaikuttaa. Esimerkiksi kuorintavoiteille on olemassa muovittomia vaihtoehtoja. Samoin vaatteita valmistetaan luonnonkuiduista. Kuluttajille on tarjolla myös kännykkäsovelluksia, joiden avulla voi tarkistaa, missä kosmetiikkatuotteissa on muovia. Yksi niistä on YK:n ympäristöohjelman UNEPinkin tukema Beat the Microbead.

Huolestuttaako sinuakin merten tila? Liity Suomen YK-liiton Pallonkutistajat-kampanjaan ja allekirjoita vetoomus täällä: www.pallonkutistajat.fi


Julkaistu: 6.2.2015