Historiaa ja toiminnan taustoja

Kansainvälisen oikeuden syntyajankohta riippuu siitä, miten itse termi käsitetään.

Kansainvälisen oikeuden syntyajankohta riippuu siitä, miten itse termi käsitetään. Jos kansainvälisellä oikeudella tarkoitetaan kaikenlaisia keinoja ja menetelmiä, joiden tarkoituksena on tehdä eri ihmisryhmien välisistä suhteista aiempaa ennustettavampia, kansainvälisen oikeuden synty ajoittuu useiden vuosituhansien taakse. 

Jos taas kansainväliseksi oikeudeksi mielletään tietty kansojen keskinäisiä suhteita sääntelevä tapakoodi, sen juuret ovat myöhäiskeskiajalla. Jos kansainvälinen oikeus puolestaan mielletään yksinomaan valtioiden välisiä suhteita koskevaksi, sen alku sijoittuu klassiselle ajalle 1600–1700-luvuille.

1800-luvun loppupuoli taas on varhaisin ajankohta, jona voidaan nähdä tietyn koko maailmaa koskevan oikeudellisen normiston varsinaisesti alkaneen kehittyä. Tässä osiossa käsitellään lyhyesti kansainvälisen oikeuden historiallisia kehitysvaiheita keskiajalta lähtien sekä kansainvälisen oikeuden nykytilannetta.

Nykypäivänäkään kansainvälisen oikeuden säädöksiä ei ole koottu yhdeksi kokoelmaksi, vaan valtioiden välisiä suhteita säätelevät lukuisat kahden- ja monenkeskiset sopimukset, tapaoikeus ja yleiset oikeusperiaatteet. 

Valtiosopimusoikeuden konferenssi Wienissä
26.3.1968. Valtiosopimusoikeuden konferenssi Wienissä, Hofburgin palatsissa. 100 maata edusti yli 300:a paikalla olevaa delegaattia, professori Roberto Ago toimi kokouksen puheenjohtajana.
Kuva: UN Photo.

Kansainvälisistä sopimuksista on oma sopimuksensa, niin sanottu Wienin yleissopimus, jolla viitataan vuonna 1969 Wienissä hyväksyttyyn valtiosopimusoikeutta koskevaan yleissopimukseen (Vienna Convention on the Law of Treaties). Sopimus astui voimaan tammikuussa 1980, ja nykyisin sopimuksessa on osapuolena yli 100 valtiota.

Wienin yleissopimuksen 2 artiklan mukaan ”valtiosopimus tarkoittaa kansainvälistä välipuhetta, joka on tehty kirjallisesti valtioiden välillä ja joka on kansainvälisen oikeuden alainen siihen katsomatta, sisältyykö se yhteen tai kahteen taikka useampaan toisiinsa liittyvään asiakirjaan ja riippumatta siitä käytetystä nimityksestä.”