Historiaa ja toiminnan taustoja

Humanitaarista apua välitetään kaikille sitä tarvitseville tasapuolisesti. YK on jakanut humanitaarista apua perustamisestaan asti.

Juuret 1800-luvulla

Humanitaarisen avustustoiminnan historia alkaa jo ajalta ennen YK:ta. 1800-luvun puolivälissä sveitsiläinen Henry Dunant auttoi italialaisessa Solferinon kaupungissa sotilaita, jotka olivat haavoittuneet Napoleonin joukkojen ja Itävallan keisarin Frans Josefin välisissä taisteluissa.

Dunant kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jossa hän toivoi, että sotien uhreja voitaisiin auttaa järjestelmällisesti ja sitä varten solmittaisiin kansainvälisiä sopimuksia.

Dunantin aloitteesta perustettiin Punaisen Ristin kansainvälinen komitea vuonna 1863. Siitä sai alkunsa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälinen liike. Se on yhä maailman merkittävimpiä humanitaarisen avun välittäjiä.

Humanitaarisen avun ideana on, että sitä välitetään kaikille ihmisille tasapuolisesti.

Humanitaarisen avun 7 periaatetta:

  • inhimillisyys
  • tasapuolisuus
  • puolueettomuus
  • riippumattomuus
  • vapaaehtoisuus
  • yleismaailmallisuus
  • ykseys

Kansainväliset sopimukset määrittelevät humanitaarisen avun

Humanitaarisen avun antaminen perustuu kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja kansainväliseen pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen.

Keskeisimmässä roolissa ovat vuonna 1949 solmitut neljä Geneven sopimusta sekä niiden myöhemmin hyväksytyt lisäpöytäkirjat.

Geneven yleissopimukset suojelevat ihmisiä, jotka eivät osallistu sotimiseen. Heitä ovat esimerkiksi siviilit, haavoittuneet, sairaat ja sotavangit.

Ihmisoikeussopimuksista keskeisimpiä puolestaan ovat YK:ssa solmitut kansalais- ja poliittisia oikeuksia (KP-sopimus) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (TSS-sopimus) koskevat kansainväliset yleissopimukset vuodelta 1966. Näihin sopimuksiin kirjattiin ne oikeudet, jotka ovat vuonna 1948 annetussa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.

Tärkeä sopimus on myös pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus vuodelta 1951, sen lisäpöytäkirja sekä niiden pohjalta rakennettu suojelujärjestelmä. Sopimukseen sitoutuneilla valtioilla on velvollisuus suojella niiden alueelle saapuvia pakolaisia.

Geneven sopimukset (englanniksi)
KP-sopimus (englanniksi)
TSS-sopimus (englanniksi)
Pakolaissopimus (englanniksi)

YK:n rooli

YK:n velvollisuus osallistua humanitaarisen avun välittämiseen käy ilmi sen peruskirjasta. Sen mukaan tavoitteena on tehdä kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemisessa.

YK:n humanitaarinen avustustoiminta alkoi vuonna 1946. Se toimitti apua toisen maailmansodan uhreille Euroopassa ja Aasiassa. Ennen toisen maailmansodan loppua ja YK:n perustamista pidettiin useita kansainvälisiä konferensseja, joissa käsiteltiin meneillään olevien väkivaltaisuuksien loppumista ja niiden seurauksia.