Annettu päivämäärällä 7. syyskuuta 2011
Suomen YK-liitto kiittää ulkoasiainministeriötä mahdollisuudesta esittää lausunto kansalaisyhteiskuntakuulemisessa koskien Suomen osallistumista YK:n yleiskokouksen 66. istuntoon. YK-liitto on toukokuussa 2011 esittänyt uudelle hallitukselle suosituksensa kuluvan hallituskauden YK-politiikasta. Liiton suositukset YK:n 66. yleiskokousta varten painottavat samoja päälinjoja.
1) Suomen tehtävä avointa ja johdonmukaista YK-politiikkaa
YK erityisjärjestöineen on Suomelle edelleen tärkein monenvälisen yhteistyön foorumi, jossa useat kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin, taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen sekä kansainväliseen oikeuteen lukeutuvat päätökset tehdään. Tämän vuoksi YK-liitto tukee lämpimästi käynnissä olevaa kampanjaa, jonka avulla Suomi tähtää YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosille 2013-2014. Liitto katsoo, että Suomen turvallisuusneuvostokampanja on hyvä esimerkki johdonmukaisesta ja huomattavasti terävöityneestä YK-politiikasta.
Turvallisuusneuvoston jäsenenäkin Suomen on kuitenkin pidettävä kiinni johdonmukaisuudesta ja vastuullisesta YK-politiikasta, jonka ehdottomia lippulaivoja ovat ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen. Tässä yhteydessä olisi tarkoituksenmukaista huomioida etenkin nuorten asema ja rooli kestävän rauhan aikaansaamisessa ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuisessa vahvistamisessa. YK-liitto on jo luovuttanut aiheesta vetoomuksensa ja päätöslauselma-aloitteensa ('Nuoret, rauha ja turvallisuus', liite 1) pääsihteeri Ban Ki-moonille. Suomen on aika ajoin pohdittava niitä arvoja ja lähtökohtia, joiden pohjalta Suomen toiminta YK:ssa rakentuu ja huolehdittava siitä, että vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa pysyy mahdollisimman avoimena. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten ja millaisin reunaehdoin Suomi todellisuudessa turvallisuusneuvoston jäsenenä toimisi. YK-liitto on mielellään tukemassa sellaista tiedotustyötä kotimaassa, jossa kansalaisten näkemykset ja huolenaiheet otetaan turvallisuusneuvostokampanjan yhteydessä huomioon.
Myös presidentti Halosen toimiminen kestävän kehityksen paneelin toisena puheenjohtajana antaa Suomelle erinomaisen mahdollisuuden terävöittää profiiliaan globaalien ympäristö- ja kehitysongelmien ratkaisujen luomisessa.
2) YK:n rauhanvälitystyöhön on panostettava riittävästi
Suomen on pienenä, mutta vastuullisena YK:n jäsenvaltiona pystyttävä toimimaan esimerkkinä muun muassa rauhanvälitykseen ja -rakentamiseen, naisten aseman parantamiseen, hyvän hallinnon ja oikeusvaltiokehityksen tukemiseen ja ilmastokysymysten ratkaisemiseen liittyvissä aloitteissa. Suomen ja Turkin rauhanvälitysaloite, josta saatiin 65. istuntokauden aikana myös päätöslauselma, olikin tämän vuoksi tervetullut lisä YK:n rauhanvälitystoiminnan tukemiseen. On pidettävä kiinni siitä, että rauhanvälityspäätöslauselma ei jää 'kuolleeksi kirjaimeksi' YK-asiakirjojen joukkoon, vaan että YK:n rauhanvälityskapasiteetti tosiasiallisesti ja johdonmukaisesti vahvistuu päätöksen myötä myös tulevien istuntokausien aikana.
On huomioitava, että konflikteja ehkäisevä työ voi pitkällä aikavälillä tarkasteltuna säästää kansainvälisen yhteisön resursseja huomattavasti verrattuna siihen, että konfliktit pääsevät puhkeamaan. Erityisesti demokratiavajetta ja nuorison massatyöttömyyttä koskevat ongelmat ovat potentiaalisia turvallisuusuhkia paitsi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, myös muualla maailmassa. Jälleenrakennus- ja rauhanrakennustyö on puolestaan tehtävä pitkäjännitteisesti relevantit toimijat tarkoituksenmukaisella tavalla mobilisoiden ja siten, että YK alajärjestöineen/rahastoineen toimii avun avainkoordinaattorina.
Kansainvälistä asevalvontayhteistyössä ja aseidenriisunnassa edetään hitaasti mutta toivon mukaan varmasti. Suomen on toimittava yleiskokouksen 66. istunnon aikana aktiivisesti kansainvälisen asekaupan sääntelyä koskevan YK:n sopimuksen aikaansaamiseksi.
3) Kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia YK-kokouksiin vahvistettava
Demokratia perustuu kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien oikeuksien tunnustamiselle ja niiden toteutumiselle käytännössä. Kansalaisjärjestöjen rooli myös YK:ssa on vuosien varrella kasvanut ja kansalaisyhteiskunta on entistä keskeisemmässä asemassa myös kotimaisessa valmistelussa ja lausuntotyössä. YK-liitto on toiminut jo usean vuoden ajan kanavana, jonka kautta on haettu vuosittain suomalaisen kansalaisyhteiskunnan keskuudesta edustajia osallistumaan Suomen valtuuskunnan osana YK:n yleiskokoukseen ja muutamaan muuhun korkean tason konferenssiin. Järjestöt pitävät tätä mahdollisuutta arvossa ja pitävät tärkeänä, että perinne vähitellen institutionalisoituu osaksi pitkäjänteistä käytäntöä. Delegaatiopaikat ovat tärkeitä paitsi siksi, että ne tarjoavat kansalaisyhteiskunnan edustajille mahdollisuuden välittää sekä kotimaisten että kansainvälisten kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen näkemyksiä ja vetoomuksia Suomen valtuuskunnan jäsenille, myös siksi, että delegaatio-osallistumisen kautta järjestöt saavat ja voivat välittää toisilleen ajankohtaista tietoa YK-asioista.
4) Palestiinaa tuettava pyrkimyksissään asemansa vahvistamiseksi YK:ssa
Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on jättämässä YK:lle itsenäisen Palestiinan jäsenyyshakemuksen, jonka tarkka muoto on vielä hahmottumatta. Vaikka täysjäsenyyden ei uskotakaan menevän turvallisuusneuvostossa läpi, on jo yli 120 maailman valtiota ilmoittanut valmiutensa Palestiinan valtion tunnustamiseen. Myös Suomen on oltava - mieluiten yhdessä rintamassa EU:n kanssa - valmis toimimaan sellaisen päätöslauselman puolesta, joka itsenäisen Palestiinan tunnustamisen myötä parantaisi palestiinalaisten asemaa kahden valtion malliin perustuvan rauhansopimuksen toteutumiseksi.
5) RIO +20 -prosessin vahvistettava aitoa vuoropuhelua
Rio+20 -prosessin myötä arvioidaan vuosituhattavoitteiden toteutuminen. Ilmastonmuutos, ruoka- ja öljykriisit ja paikallisten elinkeinojen heikentyvät toimintaedellytykset pysyttelevät tiiviisti yleiskokouksen agendalla, sillä ne lisäävät muuttoliikettä, suurkaupunkien slummiutumista sekä alueellisia konflikteja. Kuten pääsihteeri Ban Ki-moon on toistuvasti painottanut; vaihtoehtoja nykyiselle kasvupakon riivaamalle yhteiskunnalle on etsittävä, ja siinä kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli. Siirtymää kohti globaalisti tasa-arvoista, vähähiilistä yhteiskuntaa on tuettava voimakkaasti kansainvälisin veroin, sopimuksin sekä kansallisesti ja paikallisesti toteutettavien politiikkatoimien muodossa. Rio+20 -prosessista tulisikin alkaa aidon globaalin vuoropuhelun aika, jossa ratkaisuja etsitään avoimin mielin myös nykyisen teknis-taloudellisen mallin ulkopuolelta.