Kannanotto/lausunto

Kansalaisjärjestöjen viesti YK:n yleiskokouksessa Suomea edustavalla delegaatiolle

14.9.2010

Kaikki resurssit käyttöön köyhyyden vähentämiseksi

Kansalaisjärjestöjen työ tukee vuosituhattavoitteiden toteutumista merkittävästi niin meillä kotimaassa kuin kehittyvissä maissa. Kaikki käytettävissä olevat resurssit on saatava aktiivisesti mukaan köyhyyden vähentämiseen tähtäävään työhön. Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli asiantuntijoina, mielipidemuokkaajina, kapasiteetin kasvattajina ja ruohonjuuritason toimijoiden aktivoijana.

Avoin ja reaaliaikainen vuorovaikutus päätöksentekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä tekee päätöksentekoprosesseista läpinäkyvämpiä ja tukee kansalaisten luottamusta syntyviin ratkaisuihin.

Kiitämme tasavallan presidenttiä tämän vuoropuhelumahdollisuuden tarjoamisesta. Suomi on saanut vuosien mittaan kiitosta siitä, että kansalaisjärjestöjen edustajia on kutsuttu mukaan kansainvälisiin kokouksiin osallistuviin delegaatioihin. Aivan viime metreillä saimme myös tulevan tarkastelukokouksen asiantuntijadelegaatioon kaksi järjestöedustajaa. Riittävä tiedonvaihto ja kansalaisjärjestöjen ajantasainen kuuleminen kokouksiin valmistauduttaessa on järjestöjen vaikuttamismahdollisuuksien kannalta tärkeää. Toivomme, että yhteistyömuotoja tulevaisuudessa systematisoidaan ja vakiinnutetaan entisestään. 

Vuosituhattavoitteet ovat vähimmäistavoitteita, joista ei tule tinkiä

Vuosituhattavoitteet ovat vähimmäistavoitteita, joista ei tule tinkiä. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen, toinen toistaan seuranneet kriisit ovat kansainvälisen yhteisön ponnisteluista huolimatta lisänneet köyhyyttä ja eriarvoistumista sekä turvattomuutta. Viimeaikaiset talouskriisit ovat kuitenkin osoittaneet, että suuriinkin taloudellisiin uhrauksiin pystytään, jos poliittista tahtoa löytyy. Tätä tahtoa tulee vahvistaa syyskuussa pidettävässä vuosituhattavoitteiden tarkastelukokouksessa.

Erityisesti järjestöt kantavat huolta kahdesta naisiin liittyvästä vuosituhattavoitteesta, jotka näyttävät toteutuneen kaikkein heikoimmin: sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen ja naisten aseman parantamiseen tähtäävä MDG 3 sekä odottavien äitien terveyden parantamiseen tähtäävä MDG 5. Äitiysterveyttä tulisi käsitellä ihmisoikeutena, ei vain terveyskysymyksenä. Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen on edellytys muiden vuosituhattavoitteiden toteuttamisen onnistumiselle.

Koulutusmahdollisuuksien puuttuminen ja työttömyys koettelevat erityisen voimakkaasti kehitysmaiden nuoria, joita uhkaa syrjäytyminen ja ajautuminen erilaisten laittomuuksien piiriin. Lama on dramaattisesti heikentänyt monissa maissa tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksia sekä lisännyt pakotettua seksikauppaa. Joka vuosi miljoona lasta ja naista pakotetaan osallistumaan seksikauppaan. Investoiminen nuorten aseman parantamiseen on välttämätön toimi kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tuloksellisuuden parantamiseksi. YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymä päätöslauselma 1325, "Naiset, rauha ja turvallisuus", on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi yhteensovittaa eri alojen toimenpiteitä naisten aseman edistämiseksi osana turvallisuuspolitiikkaa ja kriisinhallintaa. 1325-päätöslauselma voisi toimia esimerkkinä myös tavasta nostaa nuoret keskeiseksi painopisteeksi. Työskenteleminen YK:n jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovan turvallisuusneuvostopäätöslauselman aikaansaamiseksi nuorten huomioimisesta turvallisuuspolitiikassa ja kriisinhallinnassa voisi tapahtua luontevasti osana vuosituhattavoitteiden välitarkastelua ja Suomen YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyskampanjaa.

Toivomme, että Suomi pyrkii vaikuttamaan yleiskokouksen yhteydessä pidettävässä MDG +10 -tapahtumassa seuraaviin asiakokonaisuuksiin:

• Peruskoulutuksen turvaaminen kaikille on edellytys YK:n vuosituhattavoitteiden kestävyydelle. 72 miljoonaa lasta on yhä vailla perusopetusta ja heistä 40 miljoonaa asuu hauraissa tai konflikteista kärsivissä maissa. Koulupudokkaat mukaan lukien luku ylittää 100 miljoonaa. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä opetuksen hyvään laatuun, tyttöjen koulunkäyntiin ja siihen, että myös erilaisten vammojen vuoksi helposti syrjäytyvät ryhmät pääsevät laadukkaan opetuksen piiriin. Tutkimukset osoittavat, että jokainen koulunkäyntivuosi lisää tyttöjen tuloja 10-20 prosentilla. Laadukkaan peruskoulutuksen takaamisen lisäksi ammatillisen koulutuksen kehittäminen on tärkeää.

• Sukupuolten välinen tasa-arvo ja äitiysterveyden parantamisen tavoitteet vaativat kiireellisiä lisäpanostuksia. Asenteiden muuttamiseen tähtäävä tasa-arvokoulutus on aloitettava nuorena. Äitiysterveyden parantamisella ja naisten aseman parantamisella on suora yhteys myös lapsikuolleisuuden vähentämiseen. 24 000 alle viisivuotiasta lasta kuolee päivittäin. Maailmassa säästettäisiin vuosittain 250 000 naisen ja 5,5 miljoonan lapsen henki, jos kaikki äidit ja lapset olisivat perusterveydenhuollon piirissä.

• Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumista tulee laajentaa ja osallistumisen vaikuttavuutta on parannettava. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nuorten ja lasten osallisuuden edistämiseen.

Vahvalla kumppanuudella parempiin kehityspoliittisiin tuloksiin

Järjestöt korostavat, että kehityspoliittinen johdonmukaisuus on yksi työkalu vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Kauppa-, maatalous-, ympäristö-, maahanmuutto- sekä rahoituspolitiikoilla on kaikilla omat vaikutuksensa kehittyvien maiden mahdollisuuksiin saavuttaa vuosituhattavoitteet. Köyhyyden vähentämisen ja pitkällä tähtäimellä poistamisen tulee olla Suomen sekä EU:n kehityspolitiikan päätavoite ja kehityspoliittiset tavoitteet on kehityspolitiikan lisäksi otettava huomioon myös muilla politiikan aloilla. Eri politiikan alojen vaikutukset kehityspolitiikkaan on huomioitava ja pyrittävä vähentämään epäjohdonmukaisuutta.

Vuosituhattavoitteita ei voida saavuttaa ilman Suomen ja muiden EU-maiden sitoutumista vahvaan kumppanuuteen sekä pohjoisen että etelän kansalaisjärjestöjen, poliittisten toimijoiden, yksityisen sektorin ja YK:n kanssa. Vuosituhattavoitteita on kaikilla tasoilla tarkasteltava johdonmukaisesti ja kokonaisvaltaisena kokonaisuutena, jossa kaikkien tavoitteiden välillä on yhteisvaikutuksia. Kehittyvien maiden on otettava johtava asema vuosituhattavoitteiden sisällyttämisessä kansallisiin kehitysstrategioihinsa

Kohti johdonmukaisempaa talouspolitiikkaa

Talouskriisin puhkeamisen jälkeen on keskusteltu vilkkaasti rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden ja vakauden lisäämisestä. Nämä keskustelut ovat tärkeitä myös köyhyyden vähentämisen kannalta.

Rahoitusmarkkinoiden vakautta parantaisi esimerkiksi pieni rahoitusmarkkinavero, joka vähentäisi spekulatiivista investointia. Jo 0,05 prosentin vero valuuttojen, osakkeiden ja johdannaisten kauppatapahtumille tuottaisi maailmanlaajuisesti 450 - 1 000 miljardia ja Euroopassakin satoja miljardeja dollareita. Tuotto selittyy rahoitusmarkkinoiden valtavalla koolla. Tulot voitaisiin käyttää hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen Suomessa ja muissa veroa keräävissä maissa - ja esimerkiksi kehitysmaiden ilmastotoimiin.

Talouskriisi on tehnyt kansainvälisestä rahoitusmarkkinaverosta suositumman kuin koskaan. Sen puolesta ovat puhuneet muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy. Rahoitusmarkkinaveron käyttöönotto olisi teknisesti yksinkertaista: kauppa tapahtuu nykyisin elektronisten järjestelmien kautta, ja vero perittäisiin järjestelmässä aina osto- ja myyntihetkellä.

Veron ei tarvitse olla maailmanlaajuinen, vaan se voitaisiin ottaa käyttöön esimerkiksi EU:ssa. Esimerkiksi Lontoo on säilynyt toiseksi suurimpana rahoitusmarkkinapaikkana, vaikka osakekaupasta on siellä jo pitkään peritty 0,5 prosentin leimaveroa.

Rahoitusmarkkinavero on esillä MDG+10 kokouksen aikaan New Yorkissa. Euroopan komissio järjestää aiheesta paneelikeskustelun ja aloitetta pitävät esillä myös innovatiivisia rahoituslähteitä kannattava maaryhmä, johon kuuluvat muun muassa Ranska Saksa, Japani ja Brasilia. Toivomme, että Suomi liittyy New Yorkissa selkeästi rahoitusmarkkinaveron kannattajiin.

Toinen ajankohtainen tavoite on rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden parantaminen. Kehitysmaatkin menettävät laittoman pääomapaon vuoksi joka vuosi puolitoista kertaa saamansa kehitysavun verran verotuloja. Kaksi kolmannesta menetyksistä johtuu suuryritysten veronkierrosta, jonka veroparatiisit mahdollistavat. Samalla yritysten välinen kilpailu vääristyy.

Johtavien teollisuusmaiden ja kehittyvien talouksien G20-ryhmä julisti huhtikuussa 2009 auttavansa kehitysmaita hyötymään "uudesta yhteistyön ajasta verotuksessa". Monet teollisuusmaat - Suomi muiden mukana - ovat sittemmin solmineet kahdenvälisiä tiedonvaihtosopimuksia veroparatiisien kanssa. Sopimukset eivät kuitenkaan vähennä merkittävästi veronkiertoa, koska tiedonvaihto on käytännössä edelleen vähäistä: tietojen saaminen veroparatiisista edellyttää muun muassa tarkkaan yksilöityä epäilyä veronkierrosta. Kehitysmaista vain Intia oli syyskuuhun 2010 mennessä pystynyt neuvottelemaan sopimuksia.

Toivomme, että Suomi pyrkii edistämään kolmea työkalua rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyden parantamiseksi:
• Automaattinen verotiedonvaihto valtioiden välillä toisi tehoa. Se on myös mahdollista. EU:n säästödirektiivin ansiosta yksityishenkilöiden korkotuloja koskeva tieto kulkee jo nyt automaattisesti viranomaisten kesken.
• Suuryrityksiltä kannattaisi edellyttää maakohtaisen kirjanpidon julkistamista, jotta kansainvälisten rahavirtojen läpinäkyvyys paranisi. Maakohtainen kirjanpito on usein olemassa yritysten sisällä, mutta vain konsernitason kirjanpito julkistetaan.
• EU:n jäsenmaiden haitallisia verokäytäntöjä pitäisi rajoittaa. Hyviä aloituspaikkoja olisivat esimerkiksi Luxemburg, Lontoon finanssikeskus City sekä unionin liitännäisalueista esimerkiksi Jersey.

Kehitysrahoitussitoumuksissa pysyminen edellytys vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle

Eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen yhteisen AidWatch-raportin mukaan EU-maat ovat yhä kaukana kehitysaputavoitteistaan samalla kun vuosituhattavoitteet uhkaavat jäädä toteutumatta.
Vanhat EU-maat ovat sitoutuneet nostamaan kehitysyhteistyömäärärahansa 0,56 prosenttiin alueen bruttokansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Prosenttiosuus on kuitenkin jäämässä 0,46:een.
Tilannetta huonontaa entisestään se, että EU-maat ovat laskeneet vuoden 2009 tilastoihin 3,8 miljardin euron edestä kuluja, jotka eivät tuo uusia resursseja kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseen. AidWatch-raportin mukaan avun paisuttelun osuus koko unionin 49 miljardin euron avusta oli jopa kahdeksan prosenttia.

Suomi on onnistuneesti saavuttanut EU:ssa yhteisesti asetetut tavoitteet aikataulun mukaisesti. Euroissa määrärahat kasvoivat kuitenkin vain 5 miljoonalla eurolla vuodesta 2009 vuoteen 2010. Elokuun budjettiriihessä hallitus päätti nostaa 2011 kehitysyhteistyömäärärahoja 108 miljoonalla vuoden 2010 tasosta, jota pidämme suuresti arvossa. Samaan aikaan kuitenkin kannamme huolta siitä, miten tämä korotus kohdentuu köyhyyden vähentämiseen ja eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseen.

EU-maat lupasivat Kööpenhaminassa uutta ja lisäistä lyhyen aikavälin ilmastorahoitusta kehitysmaille yhteensä 2,4 miljardia euroa vuosien 2010-2012 aikana. Suomen osuus EU:n lupaamasta 2,4 miljardista eurosta on noin 110 miljoonaa euroa. Vuoden 2010 ja 2011 talousarvioissa ilmastorahoitus sisällytettiin kehitysyhteistyövaroihin. Näin ollen on mahdotonta sanoa, onko todellinen panostuksemme köyhyyden vähentämiseen lisääntynyt aiemmasta.

• Järjestöt esittävät, että Suomi korostaa kehitysavun laadun ja määrän merkitystä sekä kehitysrahoitussitoumuksissa pysymistä vuosituhattavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä. Suomen on nostettava kehitysapumäärärahansa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä sekä asetettava sitova aikataulu tavoitteen saavuttamiseksi.
• Suomen tulee vastata omista sitoumuksistaan myös ilmastorahoituksen suhteen, mutta tämän rahoituksen tulee olla lisäistä aiemmin annettuihin kehitysrahoitussitoumuksiin nähden.