Muuten brexitin merkitys EU:n vaikutusmahdollisuuksiin YK:ssa on toistaiseksi lähinnä spekulaatiota tulevasta. On kuitenkin selvää, että Britannian hakiessa omaa paikkaansa niin maailmankaupassa kuin -politiikassakin EU:n ulkopuolella, pelot Euroopan unionin tähän asti edes suhteellisen yhtenäisen YK-politiikan murenemisesta ovat kasvamassa.
Eurooppa-neuvoston ulkosuhdehallinnon mukaan syitä huoleen on useita. Euroopan unionilla tähän asti ollut keskeinen merkitys monenkeskisen ja sopimuksiin perustuvan liberaalin ja ihmisoikeuksia kunnioittavan maailmanjärjestyksen puolustajana Yhdistyneissä kansakunnissa. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana Britannian rooli tässä diplomatiassa on ollut paljon maan suhteellista kokoa merkittävämpi.
Nyt samanaikaisesti, kun Britannia on jäämässä EU:n ulkopuolelle, koko eurooppalaista maailmankäsitystä haastetaan eri suunnista. Nollasummapeliin sokeasti uskova Yhdysvaltain presidentti repii omalla puolellaan kappaleiksi samaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, jota hänen edeltäjänsä ovat viimeiset 70 vuotta YK:ssa vaatineet tai ainakin pääasiassa tukeneet. Monenkeskisten sopimusten sijaan tilaa haetaan kahdenvälisille diileille, joissa USA:n on ainakin näytettävä voittajalta.
Keskusjohtoinen ja äärikapitalistinen Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa kaikkialla maailmassa samaan aikaan, kun ihmisoikeuksien korostaminen ei kuulu sen agendalle, pikemminkin päinvastoin. Omalla tahollaan feodaalivaltion tavoin toimiva Vladimir Putinin Venäjä tekee kaikkensa hajottaakseen länsimaisten demokratioiden rivejä ja osoittaakseen niiden liberaalit arvot ontoiksi.
Tuleeko Britanniasta länsimaisten arvojen puolustusketjun heikko lenkki?
Brysselissä useat nimettöminä brexitiä kommentoivat virkamiehet pelkäävät, että tulevaisuudessa EU:n ulkopuolella Yhdistyneestä kuningaskunnasta saattaa tulla eurooppalaisten arvojen puolustusketjun heikko lenkki, kun se joutuu omassa taloudellisessa ahdingossaan tekemään lehmänkauppoja niin ilmastohäirikkö Donald Trumpin hajotuspolitiikan kuin Kiinan tapaisten epädemokraattisten toimijoiden kanssa.
Toinen näkyvästi esiin noussut uhkakuva brexitin vaikutuksista on se, että Britannian sitoutumisen YK:n ympäristötavoitteisiin pelätään heikkenevän. YK:n ympäristöohjelman norjalainen pääjohtaja Erik Solheim varoitti toukokuussa 2018 siitä, että Britannian eroaminen Euroopan unionista on jo nyt herättänyt Lontoossa kiusauksen luistaa EU:n ympäristönormeista Britannian kilpailukyvyn lisäämiseksi.
Britannian konservatiivihallituksen ympäristöministeri Michael Goven mukaan Yhdistynyt kuningaskunta tulee brexitin jälkeenkin pitämään ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä vähintään yhtä tärkeänä kuin EU-jäsenyyden aikana. Mutta brittihallituksen tähänastiset suunnitelmat ovat herättäneet perusteltuja epäilyksiä siitä, mitä tuleman pitää.
Euroopan unionin jäsenvaltiona Britannia on vastannut EU:n yhteisten ympäristönormien noudattamisesta viime kädessä EU:n tuomioistuimelle, joka voi määrätä todellisia sanktioita normeja rikkoville jäsenmaille. Brexitin jälkeen Britannian ympäristönormien valvonta on ministeri Goven mukaan tarkoitus siirtää uudelle kansalliselle toimielimelle, jolla ei kuitenkaan olisi valtuuksia haastaa hallitusta oikeuteen normien rikkomisesta. Se voisi jatkossa vain antaa neuvoja ja julkaista varoituksia.
Suunnitelman arvostelijoiden mukaan todellisuudessa kysymys on siitä, että ympäristönormien noudattamisen valvonta vesitetään jopa kehnommalle tasolle kuin Donald Trumpin johtamassa Yhdysvalloissa.
Turvallisuuspoliittisen yhteistyön jatko näyttää turvatulta
Vaikka brexitin talousvaikutukset Britannialle näyttävät lähes kaikilla rintamilla kääntyvän alkuperäisiä tavoitteitaan vastaan, turvallisuuspolitiikassa Yhdistynyt Kuningaskunta on edelleen eurooppalainen suurvalta ja tärkeä liittolainen EU-maille. Se on Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa ja ydinasevaltio.
Sekä EU:n viimeisen brittiläisen turvallisuuskomissaari Julian Kingin että EU:n komission mukaan juuri turvallisuuspolitiikka on alue, jossa EU-maiden ja Britannian tulisi harjoittaa tiivistä yhteistyötä myös brexitin jälkeen.
”Olipa meillä kuinka paljon vain eriäviä näkemyksiä muissa asioissa, yhteistyö kaikilla turvallisuuteen liittyvillä rintamilla on yhteinen etumme ja turvallisuus pitää ymmärtää laajana kokonaisuutena”, King vakuutti keväällä haastattelussa EU-komission päärakennuksessa Brysselin Schuman-aukiolla.
”Se tarkoittaa perinteistä sotilaallista puolustusvalmiutta, mutta myös kykyä vastata uusiin uhkiin. Näitä ovat muun muassa kybersodankäynti, informaatiosota ja tietoverkkojen häirintä.”
Vaikka sekä Bryssel että Lontoo ovat korostaneet turvallisuusyhteistyön merkitystä myös jatkossa, silläkään sektorilla uusien askelkuvioiden löytäminen ei ole helppoa. Hyvä esimerkki tästä on EU:n ja Euroopan avaruusviraston ESA:n yhteinen Galileo-satelliittipaikannushanke. Britit itse aikanaan vaativat, että satelliittijärjestelmän sotilaallisesti herkimpään tietoon pääsevät käsiksi vain EU:n jäsenmaat. Nyt, kun siitä itsestään on tulossa kolmas maa joka on jäämässä tiedonvaihdon sisäpiirin ulkopuolelle, se jopa on uhannut rakentaa itselleen oman, kilpailevan satelliittijärjestelmän. Se maksaisi köyhtyvälle kuningaskunnalle miljardeja puntia.
Turvallisuuskomissaari Julian King. Kuva: Mika Horelli
Brexit-sopimuksen pihtisynnytyksen onnistuminen on avoin kysymys
On edelleenkin suuri kysymys, miten brexit tulee lopulta tapahtumaan vai tapahtuuko sitä lopulta lainkaan. Kaikki vaihtoehdot ovat edelleen avoinna.
Vaatimukset uudesta ”People’s vote” -kansanäänestyksestä ovat voimistuneet samalla kun käytännössä kaikki viimeaikaiset mielipidetiedustelut kertovat brittien enemmistön nyt vastustavan EU-eroa. Theresa Mayn hallitus on kuitenkin ehdottomasti sitoutunut eroon ja pääministeri itse on torpannut kaikki puheet uudesta kansanäänestyksestä.
Marraskuun puolivälin jälkeen pääministeri May sukkuloi Lontoon ja Brysselin väliä suostuttelemassa vuoroin omaa parlamenttiaan hyväksymään alustavan erosopimuksen ja vuoroin Euroopan unionin jäljellejääviä maita vannomaan vastaantuloa lupauksissa tulevaisuuden yhteistyöstä.
Saadakseen suunnitelmansa hyväksyttyä parlamentissa, pääministeri May tarvitsee sille enemmistön tuen. Koska tähän mennessä jo ainakin 25 konservatiivipuolueen kansanedustajaa on ilmoittanut varmasti äänestävänsä Brexit-sopimusta vastaan, hallitus tarvitsee välttämättä suunnitelmalleen tukea myös oppositiosta eli kilpailevasta Labour-työväenpuolueesta. Puhuessaan parlamentissa marraskuun puolivälissä puolueen puheenjohtaja Jeremy Corbyn tyrmäsi Mayn hallituksen neuvotteleman sopimuksen ja sanoi, että pääministerin on turha odottaa tukea työväenpuolueelta. Myös Mayn hallituksen vaa’ankielenä toimiva Pohjois-Irlannin Demokraattinen unionistipuolue DUP on ilmoittanut hylkäävänsä neuvottelutuloksen koska se katsoo sopimuksen asettavan Pohjois-Irlannin eriarvoiseen asemaan muuhun Britanniaan verrattuna.
Mayn oman konservatiivipuolueen kovaa brexitiä ajavat poliitikot Jacob Rees-Moggin johdolla ovat tyrmänneet brexit-sopimuksen, koska se sitoisi samalla Yhdistyneen kuningaskunnan EU:n yhteiseen kauppapolitiikkaan ja estäisi maata tekemästä omia kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa. Samalla Britannia joutuisi tulevaisuudessakin alistumaan EU:n päätöksiin, mutta unionin ulkopuolisena maana se ei voisi enää vaikuttaa niihin. Tämä tekisi kovan brexitin kannattajien mukaan Britanniasta EU:n vasallivaltion. Kovan brexitin ajajien ongelma on kuitenkin se, ettei heillä ole mitään vaihtoehtoistakaan suunnitelmaa. Kova brexit ilman siirtymäaikaa ajaisi Britannian yhdessä yössä pahimpaan toisen maailmansodan jälkeiseen kriisiin.
Brittiparlamentin lopullinen kanta selviää kuitenkin vasta kun siitä äänestetään, nykyisten kaavailujen mukaan joulukuussa. Jos parlamentti kaikesta huolimatta hyväksyisi sopimuksen, Britannian eroaa unionista maaliskuun lopussa 2019 mutta eroa seuraa siirtymäkausi, joka kestää minimissään joulukuun loppuun 2020.
Jos sopimus kaatuu, seurauksena on kaaos, josta voi seurata kova brexit ilman siirtymäaikaa, Mayn hallituksen kaatuminen, uudet vaalit ja mahdollisesti uusi brexit-kansanäänestys. Tässä tapauksessa olisi ilmeistä, että Britannia joutuisi pyytämään jatkoaikaa nyt sovitun virallisen eropäivän siirtämiseksi maaliskuun lopulta tuonnemmaksi, mutta yhtä todennäköisesti muut EU-maat myös suostuisivat tähän koska uusi kansanäänestys tarkoittaisi ainakin marraskuun 2018 mielipidetiedustelujen mukaan koko brexitin peruuttamista.
Taloustilanne vaikuttaa Britannian kykyyn vastata kansainvälisistä sitoumuksista
Britannian hallitus on toistuvasti julistanut, että EU:sta on parempi erota ilman sopimusta kuin huonon sopimuksen kanssa. Todellisuudessa kysymys on neuvottelutaktiikasta. Brexit hyvälläkin sopimuksella tulee kuningaskunnalle kalliiksi ja ilman sopimusta se johtaa maan sen toisen maailmansodan jälkeisen historian pahimpaan kriisiin.
Riippumattoman Centre for European Reform (CER) -ajatushautomon syyskuun lopussa julkaiseman raportin mukaan Britannian talous oli 2,5 prosenttia pienempi kuin se olisi ollut, jos britit olisivat vähän yli kaksi vuotta aikaisemmin kesäkuussa 2016 äänestäneet brexitin nurin. Maan julkisen talouden menetykset ovat nyt noin 26 miljardia puntaa eli noin 29 miljardia euroa vuodessa.
Ennen kesäkuun 2016 kansanäänestystä Britannia oli G7-maiden nopeimmin kasvava talous, nyt se on hitain. Menetykset ovat syntyneet muun muassa työpaikkojen ja investointien siirtymisenä jäljellejääviin EU-maihin ja brittihallinnon kulujen kasvuna.
Bloombergin talousuutistoimiston mukaan tiedossa on kasvava lasku, veronkorotuksia ja julkisten palvelujen roima supistaminen. Financial Times -lehden mukaan pitkällä tähtäimellä Britannia menettää parhaassakin tapauksessa hyvällä erosopimuksella prosentin ja pahimmassa tapauksessa eli ilman erosopimusta jopa 9 prosenttia kansantulostaan, siis vuosittain 186 miljardia puntaa eli 209 miljardia euroa verrattuna tilanteeseen, jossa se olisi jatkanut unionin jäsenmaana.
Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot olivat Yhdistyneiden kansakuntien suurin rahoittajaryhmä, joka maksoi lähes 30 prosenttia YK:n normaalibudjetista ja noin 31 prosenttia YK:n rauhanturvabudjetista. Näiden lisäksi EU ja sen jäsenvaltiot maksoivat noin neljänneksen kaikista YK-järjestöjen vapaaehtoisista maksuista.
YK:ssa ja sen erityisjärjestöissä on realistista varautua siihen, että Britannian resurssit panostaa kansainväliseen yhteistyöhön kaikilla rintamilla vähenevät selvästi. EU-eron jälkeen maalla ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää maksujaan nykyisellä tasolla.
Hyväksyttyä suunnitelmaa siitä, miten paljon brexit tulee muuttamaan EU:n maksuja YK:lle ei toistaiseksi ole koska koko brexit-suunnitelma on niin auki, että mistään ei ole voitu päättää.
Kuva: Mika Horelli
Uho uusista markkinoista EU:n ulkopuolella on osoittautunut harhaksi
Brexitiä kannattavat brittikonservatiivit ovat jatkuvasti vannoneet, että EU:n ulkopuolella maa kykenee helposti korvaamaan EU-kaupan menetykset loistavilla kauppasopimuksilla kolmansien maiden kanssa. Maan taloudella ei siis pitäisi olla mitään hätää. Ainakaan julkisuudessa brittihallitus ei kuitenkaan ole toistaiseksi päässyt kertomaan ainoastakaan voitokkaasta uudesta esisopimuksesta. Varsinaisia kauppasopimuksiahan maa pääsee hieromaan vasta brexitin toteutumisen jälkeen.
Pääministeri May kävi elokuun viimeisellä viikolla 2018 Etelä-Afrikassa, Nigeriassa ja Keniassa, jossa hän pohjusti brexitin jälkeisen ajan kauppaa Afrikan valtioiden kanssa. Britannian vienti- ja tuontikauppa Afrikan maiden kanssa vuonna 2015 oli BBC:n mukaan vajaat 31 miljardia euroa. Britannian pääministerin pitäisikin matkustella tulevaisuudessa jatkuvasti Afrikassa, jos Lontoo haluaa hakea maanosasta korvaavia markkinoita Euroopan unionille, jonka kanssa britit vuonna 2017 tekivät kauppaa yhteensä 685 miljardin euron arvosta.
Afrikka on vain yksi ilmansuunta, mistä Lontoo hapuilee pelastusta brexitin mukanaan tuomaan talousahdinkoon. Vuoden 2018 alussa Britannian ulkomaankauppaministeri Liam Fox kävi tunnustelemassa mahdollisuuksia maansa jäsenyydelle jopa Tyynenmeren vapaakauppa-alueen TPP:n kanssa, kirjaimellisesti niin pitkällä, ettei maapallolla kauemmaksi pääse.
Japanin pääministeri Shinzo Abe kertoi Financial Times -lehden haastattelussa 8. lokakuuta 2018, että Britannia on Japanin puolesta tervetullut TPP:n jäseneksi, vaikka se brexitin myötä menettää asemansa sillanpäänä EU-markkinoille. Mitä ilmoitus merkitsee käytännössä on toinen asia, varsinkin kun panee merkille, että japanilaiset yritykset ovat parhaillaan valmistelemassa joukkopakoa Britanniasta.
Ministeri Fox hehkutteli vuodenvaihteessa myös mahdollista brexitin jälkeistä edullista kauppasopimusta Kiinan kanssa, mutta kiinalaiset kaatoivat kylmää vettä Lontoon niskaan ilmoittamalla suoraan, että niiden ensisijainen kauppakumppani Euroopassa on EU. Mayn hallitus on spekuloinut ajatuksella alentaa brexitin jälkeen merkittävästi maansa yritysverotusta houkutellakseen investointeja maahan, mutta tämän jälkeen muiden muassa Japani tulkitsisi Britannian veroparatiisiksi ja nostaisi merkittävästi japanilaisyritysten verotusta kotimaassa.
Britanniassa on tällä hetkellä yli tuhannen japanilaisyrityksen Euroopan pääkonttorit. Kun niistä suurin, Panasonic, ilmoitti elokuussa muuttavansa Alankomaiden Amsterdamiin, monien muiden ennakoidaan seuraavan perässä. Suurista japanilaisista autonvalmistajista sekä Toyota että Nissan ovat jo ilmoittaneet valmistelevansa Britannian tuotantonsa siirtämistä muualle Eurooppaan jos EU:n ja Britannian väliin syntyy kova tulliraja.
Kanada on kertonut, että se ei tarjoa briteille sen enempää kuin heillä on jo nyt Kanadan ja Euroopan Unionin CETA-kauppasopimuksen yhtenä osapuolena. Sen sijaan Lontoon on varauduttava siihen, että kahdenvälisen sopimuksen neuvotteluun menee useita vuosia. CETA-sopimuksesta väännettiin kättä Kanadan ja EU:n välillä vuodesta 2009 vuoteen 2017.
Lontoo on myös lämmitellyt mahdollisia brexitin jälkeisiä uusia kauppasuhteitaan väkirikkaimpaan entiseen siirtomaahansa Intiaan. Maa on käynyt kauppaneuvotteluja Euroopan unionin kanssa vuodesta 2007. Delhi on antanut ymmärtää, että mitään äkkinäistä läpimurtoa myöskään Brexit-Britannian kanssa kannata odotella ja mahdollisten neuvottelujen ehtona on Britannian viisumipolitiikan löysääminen. Brexit saattaakin helpottaa pikemminkin Intian ja EU:n välisiä kauppaneuvotteluja kuin Intian ja Britannian, koska EU:ssa nimenomaan Lontoo on halunnut rajoittaa viisumien myöntämistä intialaisille.
Keskustelut Yhdysvaltain kanssa kahdenvälisestä kauppasopimuksesta nousivat ilmaan Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin Britannian-vierailulla heinäkuussa 2018. Presidentti Trump ehti jo vierailunsa aikana antaa useita keskenään ristiriitaisia lausuntoja USA:n ja Britannian tulevaisuuden kauppasuhteista. Mitä kaikkea USA edellyttäisi Brexit-Britannian nielemään kauppasopimuksen ehtona, on vielä arvoitus.
Artikkeli on osa YK-liiton julkaisusarjaa, joka käsittelee brexitin vaikutuksia YK-tasolla. Kirjoitus ei välttämättä edusta YK-liiton virallista kantaa. Sarjan tuottaminen on saanut Ulkoministeriön Eurooppatiedotustukea.