Naisten oikeudet

Naisten ja miesten välinen eriarvoisuus on maailmanlaajuisesti yhä voimakasta ja naisiin kohdistuu monenlaista syrjintää nimenomaan heidän sukupuolensa vuoksi. Monet kulttuuriset ja yhteiskunnalliset käytännöt sallivat eriarvoisen kohtelun, myös lainsäädännön kehittyminen on ollut epätasaista.

Monissa maissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajaa syrjintää ja väkivaltaa heidän sukupuolensa vuoksi.

  • Maailman naisista 35 % on kokenut joko fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.
  • Yli 64 miljoonaa tyttöä on avioitunut alaikäisenä, osa vasten tahtoaan.
  • Yli puolet ihmiskaupan uhreista on tyttöjä ja naisia, heistä valtaosa päätyy seksi- tai pakkotyöhön.
  • Maailmanlaajuisesti naisten palkka on yhä 60-80% miesten vastaavista tuloista, naiset myös tekevät huomattavan osan kaikesta palkattomasta työstä.
  • Noin 70 % maailman köyhistä on naisia.
  • Maailman omaisuudenhaltijoista naisia on vain 1 prosentti.
  • Kolme neljästä maailman lukutaidottomasta on naisia.
  • Vain joka viides maailman parlamentaarikoista on nainen.

Nämä synkät luvut osoittavat, että naisten oikeuksien saavuttamiseksi ja naisten aseman parantamiseksi on vielä paljon tehtävää.

Naisten oikeuksien huomioiminen YK:ssa

Naisten epätasa-arvoiseen asemaan alettiin kiinnittää kansainvälistä huomiota 1970-luvulla. Vuonna 1972 YK julisti vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi. Tällöin järjestettiin ensimmäinen naisten asemaa käsitellyt maailmankonferenssi Mexico Cityssä. Kansainvälistä naisten vuotta seurasi naisten vuosikymmen (1976–1985). Tänä aikana tehtiin useita selvityksiä naisten asemasta ja oikeuksien toteutumisesta eri puolilla maailmaa.

Naisten oikeuksien vajavaisen toteutumisen tiedostaminen johti erilliseen naisten oikeuksien sopimuksen laatimiseen. Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä sopimus hyväksyttiin YK:ssa vuonna 1979. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1986.

         Kansainvälistä tyttöjen päivää vietetään vuosittain 11.10.

         Naisten päivää vietetään vuosittain 8.3.

 

 

Naisten oikeuksien sopimus

Sopimuksen keskeinen lähtökohta on naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltäminen. Syrjintä loukkaa tasa-arvoisten oikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteita. Sopimuksessa huomioidaan myös perinteisten sukupuoliroolien rajoittava vaikutus naisten elämään ja pyritään laajentamaan naisten elämänpiiriä.

Vuonna 1992 naisten oikeuksien sopimusta täydennettiin suosituksella, jonka mukaan syrjinnän käsite sisältää myös naisiin kohdistuvan väkivallan.

Tänä päivänä yli 90 prosenttia (188 maata) YK:n jäsenvaltioista on liittynyt naisten oikeuksien sopimukseen. Sopimukseen liittyneet valtiot ovat velvoitettuja kehittämään lainsäädäntöään naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi sekä muuttamaan kulttuurisidonnaisia tapoja naisten aseman parantamiseksi.

Sukupuolten välinen tasa-arvo on ensisijainen edellytys rauhan ja vakauden saavuttamiselle, taloudelliselle kehitykselle ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiselle.

 

 

Sopimuksen valvonta

Naisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa valvoo komitea. Komitea koostuu 23 riippumattomasta asiantuntijajäsenestä. Toimikaudella 2013-2016 mukana on suomalainen oikeustieteen professori Niklas Bruun.

Sopimukseen sitoutuneet valtiot raportoivat komitealle neljän vuoden välein siitä, miten naisten oikeudet toteutuvat eri hallinnonaloilla. Komitea antaa päätelmänsä ja suosituksensa hallitusten raporttien ja muiden tarvittavien asiakirjojen ja selvitysten käsittelemisen jälkeen.

Vuodesta 2000 lähtien komitea on voinut käynnistää myös omia tutkimuksia epäillessään, että naisten oikeuksia on loukattu systemaattisesti tai vakavasti. Myös yksityishenkilöt voivat jättää komitealle valituksia kokemistaan ihmisoikeusloukkauksista.

Naisten oikeuksien uudet haasteet

Naisten aseman ja oikeuksien parantamiseksi on tehty työtä jo 40 vuotta. Monia parannuksia on saatu aikaan, mutta yhä vieläkin naiset kohtaavat lukuisia oikeuksiensa loukkauksia, kaikkialla maailmassa. Erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat oikeudet ovat nousseet kiistanalaiseen asemaan, itsemääräämisoikeus omaan kehoon sekä ehkäisypolitiikka jakavat mielipiteitä myös YK:ssa.

Pekingissä vuonna 1995 järjestetyn neljännen naisten asemaa käsitelleen maailmankonferenssin merkittävin anti, Pekingin julistus ja toimintaohjelma, linjasi kuusi keskeisintä aluetta naisten oikeuksien edistämiseksi maailmalaajuisesti. Valtiot sitoutuivat edistämään naisten tasa-arvoa, koulutusta, terveyttä, turvallisuutta, yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa sekä mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon. Pekingissä luvattiin taata kaikille maailman naisille ja tytöille täysimääräiset ihmisoikeudet ja perusvapaudet ilman minkäänlaista syrjintää. Tavoitteet ovat valitettavasti jääneet toteutumatta.

Kesäkuussa 2014 tuhannet osallistujat kokoontuivat Ruotsissa pidettyyn pohjoismaiseen konferenssiin ”Nordiskt Forum - a new perspective on human rights” käsittelemään Pekingin toimintaohjelmassa asetettuja tavoitteita ja niiden saavuttamisen nykytilaa. Konferenssin lopputuloksena syntyi asiakirja, joka keskittyy kahteentoista naisten oikeuksien kannalta keskeiseen teemaan.

Asiakirjan vaatimukset naisten oikeuksien toimeenpanolle on suunnattu ennen kaikkea Pohjoismaiden hallituksille ja poliitikoille. Myös viranomaisia, työmarkkinajärjestöjä, ammattiliittoja, kuntia ja yrityksiä kehotetaan aktiivisuuteen naisten aseman ja oikeuksien edistämiseksi.

Lukuisista kansainvälisistä sitoumuksista huolimatta naisten oikeuksien kehitys on ollut epätasaista. Naisten ja miesten eriarvoisuus on yhä voimakasta ja sitä ylläpitävät monet yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käytännöt. Useissa maissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajaa syrjintää ja väkivaltaa nimenomaan heidän sukupuolensa vuoksi.

Naisten mahdollisuuksia nauttia tasavertaisesti oikeuksistaan kaventaa myös se, että kaikkien maiden kansallinen lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen kanssa. Naisten eriarvoisuutta ylläpitävät myös naisiin kohdistuviin ihmisoikeusloukkauksiin puuttumattomuus, viranomaisten tietämättömyys tai välinpitämättömyys naisten oikeuksista sekä naisten tietämättömyys omista oikeuksistaan.

Naisten oikeuksien toteutuminen edellyttää valtioilta aktiivisia toimia naisten yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman kohentamiseksi ja vallitsevien epäkohtien poistamiseksi. Naisten oikeuksien haasteet ovat universaaleja, ne ovat arkipäivää myös meillä Suomessa. 

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 - Naiset, rauha ja turvallisuus

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 yksimielisesti päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus”. Päätöslauselman tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa selkkauksissa ja konflikteissa, edistää naisten tasavertaista osallistumista rauhanneuvotteluihin ja jälleenrakennukseen sekä ennaltaehkäistä sukupuolen perusteella tapahtuvaa väkivaltaa.

Suomi painottaa omassa toimintasuunnitelmassaan ennaltaehkäisyä, osallistumista
että suojelua. Toimenpideohjelma korostaa ihmisoikeusperustaisuutta eli kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina
arvoltaan ja oikeuksiltaan. Työtä tehdään kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, katso uutinen Afganistanista.
 

www.1325.fi 

Suomen kansallinen toimintaohjelma 2012-2016

 

Lisätietoa ja tehtäviä

 

Ajankohtaista:

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja poistamista koskeva ns. Istanbulin sopimus tuli Suomessa voimaan 1.8.2015. Katso ulkoministeriön uutinen täältä formin.finland.fi.

Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä etenee Suomessa

Sanoista tekoihin - Naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon haasteet Suomessa 2015. Kansalaisjärjestöjen Peking+20 -rinnakkaisraportti (julkistettu 27.2.2015)

Pekingin julistus täyttää 20 vuotta.

Katso video:

UNFPA:n animaatio tyttöjen oikeuksista tiedonsaantiin raskauksista ja seksuaaliterveydestä "Meet Lena"  (2:25)

Lue lisää:

YK:n Kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän kieltävä sopimus

Nordiskt Forum (Malmö), loppuasiakirja

Pekingin julistus ja toimintaohjelma

Friidu -tyttöjen ja naisten ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet.net

UNWomen

Ihmisoikeuskeskus