Yritysten yhteiskuntavastuu

Yritysten yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan kestävän kehityksen periaatteiden ja päämäärien huomioimista ja toteuttamista yritystoiminnassa. Tämä tarkoittaa kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Yhteiskuntavastuun noudattamisesta on muodostunut merkittävä yrityksen maineeseen ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä.

Ympäristöä tai työntekijöiden oikeuksia laiminlyövä yritys ei ole sijoittajia houkutteleva eikä rahoittajissa luottamusta herättävä. Hyvä maine sen sijaan edesauttaa saamaan hyviä työntekijöitä, pitkäaikaisia asiakassuhteita, sitouttaa rahoittajia ja sidosryhmiä. Kestävän kehityksen vaatimukset täyttävä yritystoiminta on luotettavaa, taloudellista, yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja ympäristöä kunnioittavaa.

Yritysten yhteiskuntavastuu voidaan jakaa taloudelliseen, ekologiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen. Ympäristövaatimusten oheen on viime vuosina noussut taloudellinen ja sosiaalinen vastuu, sekä yritystoiminnan yhteiskunnalliset ulottuvuudet.

Vastuulliseen yritystoimintaan kuuluu ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ympäristövaikutusten arviointi, yrityksen toiminnan avoimuus ja valvonta sekä toiminnasta raportointi. Vastuullisuusperiaatteet tulee ulottaa yrityksen oman toiminnan lisäksi myös alihankintaketjuihin ja yhteistyökumppaneihin.

Yhteiskuntavastuun ulottuvuudet

Taloudellinen vastuu

Taloudellinen vastuu pitää sisällään toiminnan liiketaloudellisesta kestävyydestä huolehtimisen, korruption vastaisen toiminnan ja veronmaksun. Yrityksen tulee maksaa veroa ensisijaisesti siihen valtioon, jossa tulon muodostava taloudellinen toiminta ja työ tapahtuvat. Veronmaksu valtiolle perustuu siihen, että yritykset käyttävät hyödyksi verovaroin tuotettuja yhteiskunnan palveluita ja rakenteita sekä valtion alueilla sijaitsevia luonnonvaroja.

Ekologinen vastuu

Ekologiseen vastuuseen kuuluu yrityksen toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten huomioiminen, mittaaminen ja raportointi. Yrityksellä on vastuu valmistamansa tuotteen koko elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista. Vastuullisella yrityksellä tulee olla selkeät tavoitteet ympäristökuormituksensa pienentämiseksi. Ympäristövastuuseen kuuluu energiatehokkuus ja ympäristöystävällisen teknologian käyttäminen, säästäväinen luonnonvarojen käyttö, haitallisten aineiden käytön välttäminen sekä jätteiden käsittely ja kierrättäminen.

Sosiaalinen vastuu

Sosiaaliseen vastuuseen kuuluvat oikeudenmukaiset ja ihmisoikeuksia kunnioittavat toimintatavat, työelämän käytännöt ja työntekijöiden työolosuhteet. Lisäksi vastuu koskee kuluttaja-asioita kuten tuoteturvallisuutta ja markkinointia. Työelämän perusnormit muodostaa YK:n erityisjärjestön vuonna 1919 perustetun Kansainvälisen työjärjestö ILO:n (International Labour Organization) työelämää koskevat ihmisoikeussopimukset.

Yritysvastuujärjestelmät

Tällä hetkellä yritysten vastuullisuus perustuu itsesääntelyyn ja vapaaehtoisuuteen. Esimerkiksi Business Social Compliance Intiativen, eli BSCI-järjestelmä on yritysvetoinen vastuujärjestelmä, joka pyrkii parantamaan erityisesti riskimaiden tavarantoimittajien työntekijöiden työoloja.

Lisäksi tarvitaan kansainvälistä lainsäädäntöä ja sopimuksia takaamaan yritysten vastuullisuutta. YK:n esittämät Ruggien periaatteet: ”suojele, kunnioita ja korjaa” ja Global Compact ovat esimerkkejä kansainvälistä yritysvastuuta ajavista periaatteista.

EU:ssa valmistellaan parhaillaan direktiiviä vastuullisuusraportoinnista, minkä tavoitteena on saada kaikki Euroopan suuret yritykset raportoimaan vastuullisuudestaan vuodesta 2017 lähtien. Suomen hallitus on myös sitoutunut edistämään yritysvastuuta.

Global Compact

YK:n Global Compact -aloite on kansainvälinen mekanismi, jossa yritykset sitoutuvat toimimaan kymmenen periaatteen mukaan ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi, työvoiman oikeudenmukaisen kohtelun varmistamiseksi, ympäristön hyvinvoinnin takaamiseksi ja korruption kitkemiseksi.

Aloite käynnistettiin vuonna 2001, minkä jälkeen siihen on liittynyt yli 9 000 yritystä 164 eri maasta. Global Compactissa mukana olevilla yrityksillä on velvollisuus raportoida YK:lle vuosittain vastuullisuusperiaatteiden noudattamisesta.

10 vastuullisuusperiaatetta:

Ihmisoikeudet

1. Yritysten tulee kunnioittaa ja tukea yleismaailmallisia ihmisoikeuksia.
2. Yritysten tulee huolehtia, että ne eivät ole osallisina ihmisoikeuksien loukkauksiin.

Työvoima

3. Yritysten tulee kunnioittaa ja tukea työläisten oikeuksia vapaaseen järjestäytymiseen sekä yhteisesti sovittuihin työehtoihin.
4. Yritysten tulee estää kaikenlainen pakkotyön käyttö.
5. Yritysten tulee kokonaan luopua lapsityövoiman käytöstä.
6. Yritysten tulee estää työvoiman syrjiminen.

Ympäristö

7. Yritysten tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ympäristöön vaikuttavien toimenpiteiden kohdalla.
8. Yritysten tulee tukea aloitteita, jotka edistävät suurempaa vastuullisuutta luonnonvaroja käytettäessä.
9. Yritysten tulee edistää ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa.

Korruptio

10. Yritysten tulee työskennellä kaikkia korruption eri muotoja vastaan, mukaan lukien kiristys ja lahjonta.

Suojele – kunnioita – korjaa

YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2011 yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet, joiden tavoitteena on varmistaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutuminen yrityksen kaikessa toiminnassa sen toimialasta, koosta tai muista seikoista riippumatta. Periaatteet pitävät sisällään myös valtioiden velvollisuuden valvoa alueellaan toimivien yritysten toimintaa ja puuttua mahdollisiin ihmisoikeusrikkomuksiin.   

Niin kutsuttu Ruggien viitekehys koostuu kolmesta pääperiaatteesta:

  1. Suojele: Valtioilla on velvollisuus suojella ihmisiä yritysten ja muiden tekemiltä ihmisoikeusloukkauksilta
  2. Kunnioita: Yritykset ovat vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta
  3. Korjaa: Valtioiden on varmistettava, että ihmisoikeuksien rikkojat joutuvat vastuuseen ja uhrit saavat tehokasta oikeudellista ja muuta tukea.

Veroparatiisit

Globalisaation myötä yritystoiminta ja sijoittaminen ovat muuttuneet maailmanlaajuisiksi, mutta keinot talouden sääntelyyn ovat edelleen pitkälti kansallisia. Yksi yritysvastuun ongelma-alue on veronkierto, jossa yritys pyrkii pienentämään ja välttämään verojaan hyödyntämällä lainsäädännön porsaanreikiä. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin myötä julkiseen keskusteluun nousivat niin sanotut veroparatiisit.

Monikansallisten yritysten toimintaan kuuluu normaalia verosuunnittelua, esimerkiksi kahdessa maassa tapahtuvan tuplaverotuksen välttämistä. Ongelmallista on aggressiivinen verosuunnittelu tai verovälttely, eli verojen minimointi keinoilla, jotka ovat laillisen ja laittoman toiminnan harmaalla alueella. Yritys toimii vastuuttomasti ja vastoin verosääntelyn ja -järjestelmän tarkoitusta, jos se esimerkiksi pyrkii siirtämään verotettavat tulot matalan verotuksen valtioon, joka ei ole osallinen tulot muodostaneeseen toimintaan. Tällaisia matalaa tai jopa nollaverotusta ulkopuolisille tahoille tarjoavia valtioita tai alueita kutsutaan veroparatiiseiksi.

Veroparatiisit houkuttelevat suuryritysten, sijoittajien ja rikollisten rahoja lainsäädännöllä, joka palvelee veronkierron tarpeita. Esimerkiksi tiukat pankkisalaisuuslait veroparatiiseissa suojaavat sijoittajien henkilöllisyyksiä ja peittävät yritysten todellisen luonteen. Pankkisalaisuuslait hyödyttävät myös kansainvälistä rikollisuutta kuten huume-, ase- ja ihmiskauppaa, joista saadut tuotot voidaan pestä veroparatiisien avulla ja sijoittaa edelleen.

 

Eettisen kaupan puolesta ry:n video Veroparatiiseista.

Veronkierron vaikutukset

Jopa yli puolet kansainvälisistä valuutansiirroista kulkee veroparatiisien kautta. Vältellessään veronmaksua yritykset pakenevat yhteiskuntavastuutaan.

Rikkaat teollisuusmaat kärsivät veroparatiisikäytännöistä taloudellisesti. EU:n on arvioitu menettävän harmaan talouden ja kansainvälisen verovälttelyn takia vuositasolla jopa noin 1000 miljardia euroa verotuloja, joka on seitsenkertaisesti EU:n vuosibudjetin suuruinen. Suomesta veroparatiiseihin on laskettu valuvan vuodessa noin 320 miljoonaa euroa jo pelkästään yritysten siirtohinnoittelun väärinkäytön takia.

Suurimpia veroparatiisitalouden kärsijöitä ovat kuitenkin kehitysmaat. Valtioiden on helpointa verottaa pienempiä paikallisia yrityksiä, jolloin yritysten kilpailuasema vääristyy entisestään. Monikansallisten yritysten mahdollisuus jättää verot maksamatta kehitysmaissa merkitsee tulonsiirtoa köyhästä etelästä rikkaisiin teollisuusmaihin. On arvioitu, että kehitysmaista pakenee vuosittain verottamatonta pääomaa rikkaisiin maihin, veroparatiiseihin ja rahoitussalaisuusalueille yli 800 miljardia euroa. Eli jokaista kehitysapuun osoitettua euroa kohden kehitysmaista virtaa laittomasti ulos yhdeksän euroa.

Ratkaisuja veronkiertoon

Laittoman veronkierron estämiseksi on esitetty useita ratkaisuja. Yritysten veronmaksun valvomista voitaisiin tehostaa lisäämällä yritysten rahavirtojen, omistajatietojen ja konsernirakenteiden läpinäkyvyyttä sekä edellyttämällä maakohtaista raportointia. Olisi myös tärkeää luoda automaattinen ja monenkeskinen tiedonvaihtojärjestelmä veroviranomaisten välille. Veroparatiiseihin siirrettäville varoille määrätyt sanktiot voisivat myös vähentää ongelmaa.  

YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC:in alainen verokomitea tarkastelee verosopimuksia, verovälttelyä ja veronkiertoa, edistää kansainvälistä verotusyhteistyötä ja tukee kehitysmaiden veroviranomaisia. YK:n verokomiteassa on 25 jäsentä, joista kymmenen tulee vauraista valtioista ja 15 kehitys- sekä siirtymätalouden maista. Komitean resurssit ovat kuitenkin vielä kovin rajalliset, ja tällä hetkellä keskustellaan YK:n verokomitean aseman vahvistamisesta.

 

Lue lisää: