Taloudellinen kestävä kehitys

Talous on väline, jonka avulla tuotetaan ja turvataan ihmisille hyvinvointia. Taloudellinen kestävä kehitys on tasapainoista talouskasvua ilman velkaantumista ja pääomavarantojen ylikuluttamista, sekä toimintaa ympäristön kantokyky ja tulevat sukupolvet huomioiden. Kestävä ja vakaa talous antaa perustan koko muulle kestävälle kehitykselle.

Kestävällä pohjalla oleva talous auttaa sopeutumaan maailmantalouden muutoksiin ja selviämään yhteiskuntaa kohtaavista haasteista kuten väestön ikääntymisestä ja väestönkasvusta aiheutuvista menoista.

Taloudelliseen kestävään kehitykseen kuuluu sekä ekologinen että sosiaalinen vastuullisuus. Talous tulisi rakentaa mahdollisimman ekotehokkaalle luonnonvarojen kulutukselle ja hyvinvoinnin tulisi jakautua tasaisesti. Yhteiskunnan kaikilla toimijoilla, niin yksilöillä, yrityksillä kuin julkisella sektorilla samoin kuin kansainvälisillä toimijoilla on kaikilla oma roolinsa kestävän talouden rakentamisessa.

Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys

"Vapaus. Miehillä ja naisilla on oikeus elää elämänsä ja kasvattaa lapsensa arvokkaasti, vapaana nälästä, väkivallan pelosta, sorrosta tai epäoikeudenmukaisuudesta. Parhaiten nämä oikeudet varmistaa demokraattinen, ihmisten tahtoon perustuva, osallistuva hallinto.” YK:n vuosituhatjulistus, I Arvot ja periaatteet

YK-järjestelmä käyttää nykyisin noin 80 prosenttia varoistaan maailman taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi. YK:n toiminta taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi perustuu YK peruskirjan IX lukuun, jonka mukaan YK:n tulee edistää korkeampia elämisen standardeja, täystyöllisyyttä sekä taloudellista ja sosiaalista edistystä ja kehitystä. Lisäksi YK:n peruskirja I luvun mukaan yksi järjestön neljästä päämäärästä on aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja humanitääristen ongelmien ratkaisemiseksi.

Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen kysymyksiä on vaikeaa irrottaa toisistaan, sillä eri ongelma-alueet ovat kietoutuneet toistensa syy- ja seuraussuhteiksi. Esimerkiksi ympäristöongelmiin liittyy vahvasti väestöongelmat, jotka taas linkittyvät köyhyyteen. Köyhyys onkin pohjimmaisena syynä moneen muuhun kehitykseen liittyvään ongelmaan.

ILO tekee työtä oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi

YK:n erityisjärjestö ILO (International Labour Organization) perustettiin vuonna 1919 alunperin Kansainliiton alaisuuteen. ILO tekee työtä köyhyyden torjumiseksi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ja inhimillisten työehtojen edistämiseksi.

ILO:n toiminta perustuu ainutlaatuiseen kolmikantajärjestelmään, jossa päätöksenteossa ovat tasavertaisina edustettuina niin hallitukset, työnantajajärjestöt kuin työntekijäjärjestötkin. Järjestön tärkeinpänä tehtävänä on laatia eri aloja velvoittavia sopimuksia ja valvoa niiden toimeenpanoa. ILO myös antaa hallituksille ja muille sopimusosapuolille neuvoja velvoitteiden täytäntöönpanemisesta.

Tänä päivänä ILO:ssa on 185 jäsenvaltiota. Suomi liittyi ILOn jäseneksi vuonna 1920.

Talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC

YK:n Talous- ja sosiaalineuvosto (Economic and Social Councile, ECOSOC) käsittelee taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, kuten väestönkysymyksiä, lasten ja nuorten asemaa, asumista, naisten oikeuksia, syrjintää, huumeongelmia, rikollisuutta, ympäristöä sekä ruuan saantia. ECOSOC myös neuvoo jäsenvaltioita näissä asioissa ja laatii toimintasuosituksia. Sillä on myös tärkeä rooli kehitysyhteistyössä.

Toiminnan päämääriä on kehitysmaiden taloudellinen ja sosiaalinen edistys, korkeampi elintaso, täystyöllisyys, ratkaisujen löytäminen globaaleihin talous-, sosiaali- ja terveysongelmiin, kansainvälisen kulttuuri- ja koulutusyhteistyön helpottaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioituksen lisääminen.

ECOSOC ohjaa YK:n kehitysyhteistyön suunnittelua, jonka käytännön työn toteuttavat eri järjestöt. ECOSOC on perustanut 11 kehitystyötä tekevää ohjelmaa ja rahastoa, joista tunnetuimpia ovat UNICEF ja UNDP.

YK:n talous ja rahoituskomitea

YK:n Talous- ja rahoituskomitea keskittyy käsittelemään asioita, jotka liittyvät taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen, kuten makrotalouspolitiikan kysymyksiin (mukaan luettuna kansainvälinen kauppa, velka ja hyödykkeet), kehitysrahoitukseen, kestävään kehitykseen, humaaneihin säädöksiin, köyhyyden poistamiseen, humanitaarisen ja katastrofiavun vahvistamiseen, globalisaatioon ja keskinäiseen riippuvuuteen, operatiivisen toiminnan kehittämiseen sekä informaatio- ja viestintäteknologian kehittämiseen. Toinen komitea keskittyy myös erityistilanteiden maaryhmien kysymyksiin. Näitä ovat vähiten kehittyneiden maiden (LDC-maat) ja sisämaan kehitysmaiden (LLDC-maat) asiat.

Maapalloistuminen ja globaalitalous

Globalisaatiolla tarkoitetaan maailmanlaajuista yhdenmukaistumista. Se ilmenee erityisesti viestinnän tehostumisena ja maailmanlaajuisten markkinoiden syntymisenä. Puhutaan globaalista taloudesta, mikä tarkoittaa rahoitusmarkkinoiden vapautumista, vapaakauppaa sekä kansainvälisten yritysten laajentumista yhä useampaan maahan.

Globalisaation edut ja haitat

Globalisaatio on luonut työtä ja toimeentuloa sekä avannut monia mahdollisuuksia ihmisille eri puolilla maailmaa. Sen ansiosta monet kehittyvät maat ovat pystyneet nousemaan köyhyydestä. Vapaakauppa ja ulkomaankauppa ovat tärkeitä myös Suomen taloudelle. Tiedon saatavuuden parantuminen edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksien vahvistumista. Globalisaatio tehostaa taloudellisten voimavarojen käyttöä ja siten taloudellista kasvua. Se myös lisää eri kansojen kulttuurien kohtaamista ja vuorovaikutusta.

Toisaalta globalisaatio on heikentänyt maiden kykyä kontrolloida taloudellista kehitystään. Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen finanssikriisi on ensimerkki globaalin talouden varjopuolista. Yhdysvalloista alkunsa saanut pankkikriisi levisi kaikkialle maailmaa muodostuen globaaliksi reaalitalouden kriisiksi. Siitä seurannut talouden taantuminen ja työttömyys vaikuttavat edelleen ihmisiin ympäri maailmaa. Kriisi osoitti, että globaalitalous tarvitsee  maailmanlaajuisia yhtiesiä pelisääntöjä ja että vielä globalisaation hallinta on puutteellista.

Erimielisyyttä on aiheuttanut myös globalisaation vaikutukset köyhimpien maiden asemaan. Kansainvälisen kilpailun koventuminen pakottaa yritykset jatkuvasti tehostamaan toimintaansa. Varsinkin tuotannon työpaikkoja on siirretty alhaisen palkkatason ja verotuksen maihin. Globalisaation on myös pelätty kaventavan demokratiaa, kun suuryrityksistä on alkanut muodostua valtioita vaikuttavampia toimijoita globaaleilla markkinoilla. Parhaimmillaan globaali liiketoiminta tuo kehitysmaihin investointeja, osaamista ja työpaikkoja. Riskinä on kuitenkin vastuuton yritystoiminta, joka pahimmillaan tuhoaa ympäristöä, polkee työntekijöiden oikeuksia, kiertää veroja ja ruokkii korruptiota.

Globalisaatio tarvitsee pelisäännöt

Globaaliin talouden kehitykseen ja seurauksiin voidaan vaikuttaa kansainvälisellä yhteistyöllä. YK:n tavoitteena on laajentaa globalisaation edullisia vaikutuksia ja samalla vähentää sen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia. Maailmanlaajuisen jäsenkuntansa ansiosta YK:n yleiskokous on yksi mahdollinen foorumi globalisaation paremman hallinnan rakentamiseen sekä globaalin kehityksen edistämiseen. YK:n rooli globaalin talouden sääntöjen luonnissa varmistaisi, että kaikki osapuolet otettaisiin huomioon – myös kehitysmaat. Kansainvälisen valuutta- ja rahoitusjärjestelmän uudistuksissa on painotettava pitkän tähtäimen tavoitteita:

  • kestävä ja tasapuolinen kasvu
  • ihmisarvoisen työn edistäminen
  • luonnonvarojen vastuunalainen käyttö
  • kasvihuonepäästöjen vähentäminen
  • elintarvike- ja rahoituskriisien tai maailmanlaajuisiin köyhyyden haasteisiin tarttuminen