Tasa-arvo

Tasa-arvolla tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta eli yhdenvertaista arvoa ja asemaa niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Keskeistä on yksilöiden ja yhteiskunnan eri ryhmien, kuten eri vähemmistöjen ja valtaväestön, väliset tasa-arvoiset suhteet. Tasa-arvoon kuuluu kaikkien ihmisten samanarvoisuus riippumatta ihmisen yksilöllisistä tekijöistä kuten kansallisesta alkuperästä, rodusta, väristä, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta mielipiteestä, yhteiskunnallisesta asemasta tai varallisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on myös yksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen tavoitteista.

Tasa-arvon toteutumista hidastavat muun muassa yhteiskunnan syrjivät rakenteet, yksilöiden lähtökohtaisesti eriarvoiset mahdollisuudet sekä ihmisten ennakkoluulot ja asenneilmapiiri. Suomessa termillä tasa-arvo viitataan usein sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Monissa maissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajaa syrjintää ja väkivaltaa heidän sukupuolensa vuoksi.

Maailman naisista 35 % on kokenut joko fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.

  • Yli 64 miljoonaa tyttöä on avioitunut alaikäisenä, osa vasten tahtoaan.
  • Yli 95 % teini-ikäisistä kehitysmaiden tytöistä tulee raskaaksi alle 18-vuotiaana. Osa on tullut raskaaksi raiskauksen seurauksena.
  • Yli 7 miljoonaa tyttöä synnyttää joka vuosi.

Pohjoismaissa tasa-arvon kulmakivenä pidetään perinteisesti naisten ansiotyötä ja sen mukanaan tuomaa taloudellista itsenäisyyttä. Naisten työssäkäynti onkin yleisempää kuin muualla maailmassa. Suomessa noin puolet palkansaajista on naisia. Silti Suomessa – kuten monissa muissakin maissa – naisten urakehitys ja työelämäpolku ovat erilaisia kuin miesten.

Maailmalaajuisesti naisten palkka on yhä 60-80% miesten vastaavista tuloista. 

  • Naiset tekevät suurimman osan kaikesta palkattomasta työstä
  • YK:n arvion mukaan 2/3 kotona ja kotitalouksissa tehtävästä palkattomasta työstä on naisten tekemää.

Köyhyys on edelleen vahvasti naisvaltaista.

Kaikista maailman köyhistä 70 % on naisia. Myös naisten mahdollisuudet omistaa omaisuutta tai päättää omaisuutensa käytöstä on monin paikoin rajattua. Kaikista omaisuudenhaltijoista vain 1 % on naisia.

Naisten mahdollisuudet osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ovat monissa maissa rajalliset. Vaikka äänestäminen ja vaaleissa ehdolle asettuminen olisikin lain puolesta mahdollista, saattavat olot ja olosuhteet tehdä osallistumisen mahdottomaksi. Naisia myös uhkaillaan ja pelotellaan tarkoituksena estää heidän yhteiskunnallinen osallistumisensa.

Vain joka viides maailman parlamentaarikoista on nainen.

  • Pohjoismaissa naiskansaedustajia on noin 40%.
  • EU-parlamentaarikoista noin 35 % on naisia
  • Aasiassa ja Arabimaissa naisten parlamentaarinen edustus jää hieman alle 20 prosenttiin.
  • Huonoin tilanne on Etelä- ja Länsi-Aasiassa sekä Afrikassa.

Miehet ja tasa-arvo

Myös miehiin kohdistuu tasa-arvon kannalta eriarvoistavia asenteita. Miesten oletetaan stereotyyppisesti olevan vahvoja, itsenäisiä ja pärjääviä. Myös koulutus- ja työelämässä miehet perinteisesti sijoittuvat eri aloille kuin naiset. Poikia ja miehiä on kuitenkin monenlaisia, samoin heillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita.

Pojat alisuorituvat koulussa ja PISA 2015 tulosten perusteella poikien luku-, kirjoitustaito ja matemaattiset taidot ovat laskussa ja ero tyttöihin kasvaa. Myös huoli poikien syrjäytymisestä yhteiskunnassa on kasvanut.  Miesten työttömyysaste on naisia korkeampi ja myös pitkäaikaistyöttömät ovat useammin miehiä. Lisäksi nuorisotyöttömyys on yleisempää miehillä kuin naisilla. Syrjäytyneitä nuoria on 15–29-vuotiaiden ikäluokasta noin 5 prosenttia, joista kaksi kolmasosaa on miehiä (katso THL)

Jokaista nuorta, tyttöä ja poikaa tulisikin kannustaa olemaan omanlaisensa ja kehittämään vahvuuksiaan itselle ominaisella alalla. Tasa-arvon edistäminen ei ole sukupuolisidonnainen asia, se koskettaa yhtä lailla molempia sukupuolia.

 

Lisätietoa:

UNWomen

Lähtölaskenta alkoi: YK:n tavoitteena tasa-arvo vuoteen 2030 mennessä (UNWomen) 

Agenda 2030 - Goal 5