Vesi

Vesi on yksi elämän perusedellytyksistä ja kehityksen avaintekijöistä. Kaikki elämä maapallolla on riippuvaista vedestä, se on välttämätöntä ihmisille, eläimille ja ekosysteemeille. YK:n yleiskokous julisti puhtaan veden ihmisoikeudeksi vuonna 2010.

Maapalloa kutsutaan siniseksi planeetaksi, koska sen pinta-alasta 70 prosenttia on vettä. Vesi on kuitenkin rajallinen luonnonvara, joka uusiutuu hitaasti hydrologisen kierron kautta.

Maailman vesitilanne heikkenee jatkuvasti saastumisen ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Myös väestönkasvu, kaupungistuminen ja teollisuuden nopea kasvu lisäävät rajallisten vesivarojen kysyntää ja asettavat haasteita veden riittävyydelle. Viimeisen 50 vuoden aikana veden kulutus on lähes kaksinkertaistunut.

Puhdas makea vesi

Maailman vedestä 97,5% on suolaista ja 2,5% on makeaa vettä. Makean veden määrästä suurin osa on kiinteää jääpeitettä tai jäätikköä. Koko maailman vesivarannoista käytettäväksi jää vain vajaa yksi prosentti.

Puhtaan makean veden saannin turvaaminen koko maailman väestölle on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Makeaa vettä tarvitaan kotitalouksien lisäksi maataloudessa ja teollisuudessa.

Käytettävissä olevasta makeasta vedestä

  • 70 % kuluu maataloudessa
  • 20 % teollisuudessa
  • 10 % kotitalouksissa.

Vesi on elinehto

Ihminen voi elää ilman vettä vain muutamia päiviä, sillä elimistö tarvitsee vettä koko ajan. Tällä hetkellä kuitenkin lähes 750 miljoonaa ihmistä joutuu selviämään arjestaan ilman riittäävää määrää puhdasta vettä. Ilman puhdasta vettä elävät maailman köyhimmät ihmiset, useimmiten kaupunkien slummeissa ja syrjäisillä maaseuduilla.

Veden kulutus on monilla alueilla ylittänyt suuresti sen, mitä veden luonnollinen kierto kykenee tuottamaan takaisin. Vesivarantojen jatkuvasti ehtyessä veden kulutus on kiihtynyt niin väestönkasvun kuin kasvavan maatalouden ja teollisuuden myötä. Myös veden ja maaperän saastuminen heikentävät entisestään puhtaan veden saatavuutta. Arvioiden mukaan vuoteen 2025 mennessä kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä kärsii akuutista vesipulasta.

Puhtaan veden saanti on sidoksissa erityisesti naisten ja lasten aseman parantamiseen. Lapset kärsivät eniten puhtaan veden puutteen aiheuttamista sairauksista. Yksi lapsi joka minuutti - eli 1400 lasta päivässä - kuolee likaisen veden aiheuttamiin sairauksiin, kuten ripuliin.

Veden hankinnasta kantavat useimmiten päävastuun naiset, muiden askareidensa ohella. Vedenhakumatkat saattavat olla useita kymmeniä kilometrejä. Matkat tehdään usein jalan ja heikoissa tieolosuhteissa. Veden niukkuus vaikuttaa myös ruoan tuotantoon ja maatalouden elinvoimaisuuteen. Heikko ravinto altistaa aliravitsemukselle, jonka uhreja ovat ennen kaikkea lapset ja odottavat äidit.

Veden hallinta

Vedensaatavuuden heikentyessä, kilpailu olemassa olevista vesivaroista kiihtyy. Vedenhallinta on tänä päivänä yksi merkittävä tekijä poliittisten konfliktien ja kiistojen taustalla.

Vesi ei rajaudu valtiollisten rajojen mukaisesti vaan 90 prosenttia maailman väestöstä elää valtioissa, jotka jakavat vesivarantonsa naapurimaidensa kanssa. Maailmassa on 276 valtioiden rajat ylittävää jokien valuma-aluetta ja 200 valtioiden rajat ylittävää pohjavesialuetta. Riski konfliktien ja poliittisten kiistojen puhkeamiseen veden hallinnasta on monilla alueilla akuutti. 

Yhteistyö veden äärellä on kuitenkin huomattavasti tavallisempaa kuin siitä kiisteleminen. Useimpia maailman vesivaroja hallinnoidaan rauhanomaisesti yli valtiollisten rajojen. Viimeisen 50 vuoden aikana onkin tehty yli 200 kansainvälistä vesisopimusta, kun taas valtioiden välisiä konflikteja veteen liittyen on ollut 37.

Sopimusten noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää rauhan ja yhteisymmärryksen säilyttämiseksi sekä vedensaannin varmistamiseksi. Aiheeton pelottelu vie huomiota paljon todellisemmalta vaaralta, eli vesikriisin vaikutuksilta inhimilliseen kehitykseen.

Valtameret

Valtameret ovat keskeinen osa ihmisten toimeentuloa ja elämän mahdollistavaa ympäristöä. Merimassojen liike tuottaa yli puolet maailman hapesta: valtameret ovat siis maailman todelliset keuhkot. Valtameret myös sitovat itseensä ilmakehälle haitallisia hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi merten kunto toimii maailman ekologisen kantokyvyn mittarina.

Ihmisen toiminnalla on suoria vaikutuksia valtameriin ja niiden hyvinvointiin. Tänä päivänä jo noin 40% maailman meristä kärsii vakavista ihmisen aiheuttamista ongelmista. Merien roskaantumisesta on tullut osa laajaa saasteongelmaa: myös teollisuuden ja maatalouden päästöt, ylikalastus ja vesistöjen rehevointyminen vaikuttavat haitallisesti merten ekosysteemeihin. 

Merten muoviroskat

Muovin ja synteettisten materiaalien osuus kaikesta valtameriin päätyvästä jätteestä on kasvanut räjähdysmäisesti. Meriympäristöön päätyy vuosittain arviolta noin 6,4 miljoona tonnia jätettä, joista muovin osuus on jopa 90%. Noin kymmenes kaikesta maailmassa tuotetusta muovista päätyy ennen pitkään valtameriin.

Muovi on ei-hajoava materiaali ja juuri siksi se on erittäin haitallista maapallon ekosysteemeille. Merissä muovi pirstoutuu hitaasti pienemmiksi hiukkasiksi aaltojen mekaanisen liikkeen, hapettumisen ja auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Jokaisen merineliökilometrin arvioidaan sisältävän noin 13 000-18 000 erilaista muovinpalaa.

Muovi ja muut synteettiset materiaalit aiheuttavat merkittävää vahinkoa valtamerten eri eliölajeille ja ekosysteemille. Erityisessä vaarassa ovat merinisäkkäät, merilinnut ja kalat. Yli 250  eri eläinlajin tiedetään kärsineen meriroskaan sotkeutumisesta tai sen nielemisestä. Eniten meriroskasta kärsivät linnut, kilpikonnat, hylkeet, merileijonat, valaat ja kalat.

Tutkijat ovat huolestuneita erityisesti alle viiden millimetrin kokoisista mikromuovipartikkeleista. Nämä hiukkaset muistuttavat planktonia ja kulkeutuvat ravintoketjun myötä merieläinten, ja lopulta myös meidän elimistöömme. Muovin terveysvaikutuksia ei vielä tunneta tarpeeksi, mutta niiden on todettu keräävän suuria pitoisuuksia terveydelle vaarallisia kemikaaleja. On kuitenkin selvää, ettei muovi kuulu ravintoketjuun.

 

Lue lisää: