Mitä on kansainvälinen oikeus?
Kansainvälisen oikeuden säädöksiä ei ole koottu yhdeksi kokoelmaksi, vaan valtioiden välisiä suhteita säätelevät lukuisat kahden - ja monenkeskiset sopimukset, tapaoikeus ja yleiset oikeusperiaatteet.
Vuonna 1945 perustetun kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön artiklan 38 (1) mukaan kansainvälisen oikeuden pääasiallisia lähteitä ovat:
- kansainväliset yleis- tai erityissopimukset
- kansainvälinen tapaoikeus
- niin kutsutut yleiset oikeusperiaatteet.
Kansainväliset sopimukset ovat asiakirjoja, joiden säännöksiä sopimusosapuolet (yleensä valtiot) sitoutuvat noudattamaan hyväksyessään sopimuksen. Sopimukset voivat olla joko kahdenkeskisiä tai monenkeskisiä.
Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja on monenkeskinen sopimus, jolla on erityisasema suhteessa muihin sopimuksiin. Peruskirjan artiklan 103 mukaan
”Jos Yhdistyneiden kansakuntien jäsenten tähän peruskirjaan ja johonkin muuhun kansainväliseen sopimukseen perustuvat velvoitukset ovat ristiriidassa keskenään, on tämän peruskirjan velvoituksilla etusija”.
Kansainväliset sopimukset sitovat yleisesti ottaen ainoastaan niitä valtioita, jotka ovat ratifioineet sopimuksen. Tapaoikeus sen sijaan koskee periaatteessa kaikkia valtioita ilman niiden erillistä hyväksyntää.
Tapaoikeuden käyttö kansainvälisen oikeuden lähteenä edellyttää, että valtiot tunnustavat tietyt yleiset käytännöt velvoittaviksi keskinäisissä suhteissaan.
Käytännössä kansainvälisen tapaoikeuden säännöksien vakiintuminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi, koska eri valtioilla on hyvin erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja monista kansainvälisen oikeuden kannalta merkittävistä asioista. Vaikka yksittäinen tuomioistuin tai valtio tulkitsisi jonkin käytännön olevan osa kansainvälistä tapaoikeutta, asiasta ei välttämättä vallitse yleistä yhteisymmärrystä.
Toisaalta jonkin käytännön mieltäminen tapaoikeuteen kuuluvaksi ei edellytä, että kaikki valtiot noudattaisivat käytäntöä aina ja poikkeuksetta. Riittää, että käytäntöä yleisesti ottaen noudatetaan valtioiden välisessä kanssakäymisessä ja siitä poikkeavaa käytöstä pidetään yleisen käytännön vastaisena.
Jos käytännöstä poikkeaminen on laajaa ja toistuvaa, saattaa olla, että on muodostumassa uusi käytäntö, joka voi vähitellen syrjäyttää vanhan käytännön ja muuttua siten uudeksi kansainväliseksi tapaoikeudeksi.
Yleiset oikeusperiaatteet täydentävät sopimusten ja tapaoikeuden muodostamaa kansainvälisen oikeuden kokonaisuutta. Ne tarjoavat keinon käsitellä sellaisia kansainvälisesti merkittäviä aihealueita, joita ei ole vielä kattavasti säännelty tapaoikeuden normein tai kansainvälisin sopimuksin.
Yleisinä oikeusperiaatteina voidaan pitää sellaisia periaatteita, jotka löytyvät kaikkien tai useimpien valtioiden kansallisesta lainsäädännöstä. Käytännössä kansainvälinen tuomioistuin (International Court of Justice, ICJ) tai sen edeltäjä pysyvä kansainvälinen tuomioistuin (Permanent International Court of Justice, PICJ) eivät ole perustaneet päätöksiään yksinomaan yleisille oikeusperiaatteille.