17.1.2011
Euroopan komissio pitää EU:n kehityspolitiikan tulevaisuutta koskevassa vihreässä kirjassaan (KOM[2010]629) YK:n vuosituhattavoitteita kehityspoliittisina prioriteetteinaan eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti. Myös Suomen YK-liitto pitää ensiarvoisen tärkeänä, että vuosituhattavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä pysyy EU:n kehityspolitiikan keskiössä.
YK-liitto korostaa myös sitä, että EU otti vuonna 2010 tavoitteekseen nostaa kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Liitto jäsenjärjestöineen pitää johdonmukaisesti kiinni tästä prosentuaalisesta tavoitteesta, mutta muistuttaa samalla, että ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön suunnattavat resurssit tulee lisätä suhteessa 0,7 prosentin bkt-tavoitteeseen, eivätkä resurssit saa siten vähentää EU:n panostusta maailmanlaajuisen köyhyyden vähentämiseen. YK-liitto kannattaa komission ehdotusta siitä, että ilmastonmuutos valtavirtaistetaan EU:n kehitysyhteistyöhön, kunhan se ei tapahdu ilmastonmuutoksen vastaiseen kamppailuun ja sopeutumiseen suunnattujen resurssien kustannuksella. Kehityspoliittisella johdonmukaisuudella varmistetaan avun tuloksellisuus myös ilmastonmuutoksen torjunnassa. Oikeudenmukainen siirtymä matalahiiliseen yhteiskuntaan vaatii siten ilmastonmuutokseen liittyvien mahdollisuuksien ja työllisyyshaasteiden erityistä huomioonottamista.
Sosiaalinen kehitys luo kestävää talouskasvua
Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa maaliskuussa 1995 EU hyväksyi keskeisiksi painopisteikseen muun muassa eriarvoisuuden vähentämisen ja sosiaalisten oikeuksien edistämisen. Huippukokouksessa keskeisiksi asioiksi luettiin myös sosiaalinen osallisuus, täystyöllisyys, oikeudenmukaisuus, ihmiset kehityksen keskipisteenä, köyhyyden vähentäminen ja yhteiskunnan rakentaminen kaikille. YK-liitto muistuttaa, että komission jo vuonna 1994 antaman tiedonannon (KOM [1994]669) mukaan sosiaalista kehitystä ei voi erottaa demokratiasta. Näin ollen kansalaisten, erityisesti marginaaliin jäävien ryhmien, osallisuuden ja äänen kuuluvuus tulee varmistaa myös EU:n harjoittamassa kehityspolitiikassa. EU ei voi toisella kädellä antaa ja samalla toisella kädellä ottaa. EU:n jäsenmaiden on määriteltävä itselleen sosiaalista kehitystä koskevia, konkreettisia tavoitteita, joille on asetettava selkeät määrärajat. Jäsenmaita on kannustettava ratifioimaan ILO:n yleissopimukset sekä varmistamaan niiden tehokas täytäntöönpano.
Vähiten kehittyneiden maiden asema on yhä huolestuttavan heikko
UNCTADin tuore raportti [1] osoittaa, että vähiten kehittyneet maat (LDC-maat) ovat pahasti jäämässä globaalin kehityksen ulkopuolelle. UNCTAD ehdottaakin uudenlaista kansainvälistä kehitysarkkitehtuuria talouskasvun veturiksi, jotta LDC-maat eivät tippuisi kehityksen rattailta. Myös EU:n tulisi kanavoida LDC-maihin suunnatun kehitysapunsa tehokkaasti siten, että vastaanottajamaan erityistilanteet ja -tarpeet otetaan tapauskohtaisesti huomioon. Näin varmistetaan, että EU:lla on mahdollisimman suuri kerrannaisvaikutus vähiten kehittyvien maiden talouskasvun edellytysten lujittamisessa. Myös avunantajien yhteistyötä kehitysavun kohdemaissa tulee vahvistaa paikallisella tasolla valmistellun köyhyyden vähentämisohjelman tukemiseksi.
[1]UNCTAD: The Least Developed Countries Report 2010: Towards a New International Development Architecture for LDCs