Kannanotto/lausunto

Lausunto Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta ulkoasiainvaliokunnalle

Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta 2009, ja toteaa kunnioittavasti seuraavaa:

Laajan turvallisuuden haasteisiin ei voi vastata sotilaallisin keinoin

Ilman kehitystä ei voi olla turvallisuutta, ilman turvallisuutta ei voi olla kehitystä, ja kumpikaan näistä ei toteudu, ellei ihmisoikeuksia kunnioiteta. Näin linjattiin vuonna 2005 YK:n silloisen pääsihteerin Kofi Annanin In larger freedom -raportissa. Ajatus on enemmän kuin tosi.

Kansainvälinen turvallisuus on perinteisesti ymmärretty valtioiden itsemääräämisoikeuden ja loukkaamattomuuden turvaamisena. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana turvallisuuden määritelmä on alkanut vähitellen muuttua. Puhutaan inhimillisestä turvallisuudesta, jonka edistämiseen kuuluu perusoikeuksia uhkaavien ilmiöiden, kuten köyhyyden, tautien, ympäristöongelmien ja järjestäytyneen rikollisuuden, torjunta.

Suomen ulkoasiainhallinnon vuonna 2008 hyväksytyssä YK-strategiassa laaja turvallisuus määritelläänkin kattamaan sotilaallisen turvallisuuden ja siviilikriisinhallinnan lisäksi taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen sekä ihmisoikeudet, demokratian ja kansainvälisen oikeuden.

Nyt käsittelyssä olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa inhimillisen turvallisuuden näkökulma on jäänyt lapsipuolen asemaan. Vaikka yleisesti tiedostetaan, ettei nykyisiin turvallisuusympäristön haasteisiin kyetä enää vastaamaan yksinomaan sotilaallisin keinoin, selonteossa etsitään edelleen vastauksia pääasiassa valtiokeskeisistä sotilaallisista ratkaisuista. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen merkitys nähdään suppeasti vain maanpuolustushengen ylläpitäjänä, vaikka kansalaisyhteiskunnalla on sekä Suomessa että kansainvälisesti merkittävä rooli inhimillisen turvallisuuden edistämisessä.

YK:n roolia monenkeskisen yhteistyön foorumina ei tule jättää sivulauseisiin

Monenkeskisen yhteistyön roolia pidetään hallitusohjelman mukaisesti merkittävänä, mutta pelkästään toistuvien mainintojen tasolla. YK:sta puhuttaessa korostetaan esimerkiksi jäsenmaiden toisistaan poikkeavia intressejä, vastakkainasettelua pohjoisen ja etelän välillä, reformien hitautta, turvallisuusneuvoston kokoonpanon ongelmallisuutta ja pysyvien jäsenmaiden erityisintressien vaikutusta sekä poliittisen tuen puutetta operaatioille.

YK:n erityislaatua aitona multilateraalisena toimijana ei tunnusteta, vaikka YK on kansainvälisistä järjestöistä ainoa, joka tarjoaa mahdollisuuden globaalin hallinnan hyvään ja avoimeen rakentamiseen, missä toimintaa ohjaavat periaatteet ovat universaalisuus, legitimiteetti, kestävyys ja järjestelmällisyys.

YK:n rooli asevalvonnan sektorilla, rauhanvälittäjänä ja rauhanturvaajana on ainutlaatuinen. Väkivallasta toipuvissa maissa YK:n merkitys on suojeluvastuun normin lanseeraamisen jälkeen ollut merkittävä. Kriisinhallinnassa tulisi painottaa nykyisiä kirjauksia paremmin kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Konfliktien ennaltaehkäisyn, rauhanrakentamisen ja sovittelun tulisi näkyä selonteon kirjauksissa nykyistä paremmin.

Suomen osallistumista YK:n rauhanturvaoperaatioihin tulee jatkossa kasvattaa nykyisestä. Laadukkaan rauhanturvatoiminnan ylläpitäminen, riittävät toiminnalliset resurssit varmistamalla, on merkittävä osa YK:n arvovallan vahvistamista. Tuki YK:n omille operaatioille vahvistaa myös Suomen mahdollisuuksia kamppailussa turvallisuusneuvoston jäsenyydestä. Kampanjassa voisi olla luontevaa korostaa Suomelle tärkeitä aloitteita kuten suojeluvastuun normin vahvistamista ja kansainvälistä asekauppasopimusta. Lisäksi Suomen tulisi tarkastella mahdollisuuksia tiivistää yhteispohjoismaista osallistumista YK:n rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan, kuten hiljattain julkaistussa Stoltenbergin raportissa suositeltiin.

Suomen turvallisuus ja sen vahvistaminen kiinnitetään selonteossa aiempaa selkeämmin EU-jäsenyyteen ja kansainväliseen kriisinhallintaan, joka yhdistetään vahvasti Natoon. On varsin ristiriitaista korostaa erilaisten nopean toiminnan joukkojen merkitystä, ja samaan aikaan heikentää YK:n kykyä kehittää omaa reagointinopeuttaan esimerkiksi lakkauttamalla YK:n operaatiohin sidottu, Tanskassa päämajaansa pitänyt SHIRBRIG (The Multinational Stand-by High Readiness Brigade for United Nations Operations) varsinkin, kun NATO-operaatioiden onnistumisia perustellaan olemassa olevalla kapasiteetilla, jota ei kannata jättää käyttämättä.

Siviilikriisinhallinnan resursseja on lisättävä. Sotilaallisen kriisinhallinnan osuus oman puolustukseen suunnatuista varoista on esitetyn nousun jälkeenkin vain 5 prosenttia sotilasmenoista, kun samalla kotimaiseen puolustukseen käytetään 95 prosenttia. Turvallisuusuhkien muutokseen reagoimisen tulee näkyä myös määrärahoissa. Uusista uhkista esimerkiksi ilmastonmuutos onkin huomioitu selonteossa ansiokkaasti.

Perustavanlaatuisena huomiona haluamme todeta, että kansainvälisen oikeuden uskottavuus on kärsinyt, kun ihmisoikeuksien ja perusarvojen loukkaukset on sallittu terrorismin vastustamisen nimissä.

Laajan turvallisuuden edistäminen käytäntöön

Tuore Maailmanpankin raportti ennustaa kehitysmaiden talousvajeen suuruudeksi tänä vuonna 270 - 700 miljardia dollaria. Raportin mukaan investointeja turvaverkkoihin, infrastruktuuriin ja työpaikkojen turvaamiseen tarvitaan lisää sosiaalisten ja poliittisten levottomuuksien välttämiseksi.

Suomen tulee aktiivisesti osallistua YK-järjestelmässä tehtävään työhön, erityisesti, koska nykyisten turvallisuusuhkien näkökulmasta YK on entistä tärkeämpi kansainvälisen yhteistyön kanava Suomelle. Minkään muun rakenteen kautta ei pystytä riittävän laaja-alaisesti tehokkaasti hillitsemään globaalin talouskriisin, ilmastonmuutoksen, väestönkasvun ja maailmanlaajuisen eriarvoistumiskehityksen myötä kasvavia turvallisuusuhkia.

YK on kyennyt sekä laajentumaan että uusimaan agendaansa kuluneina vuosina. YK:n uudistumista käsiteltäessä tulevaisuuden linjauksina olisi syytä tarkastella myös uusia aloitteita kuten talousneuvoston muodostamista turvallisuusneuvoston rinnalle, tai rauhanrakennuskomission ja ihmisoikeusneuvoston mahdollisuuksia edistää kansainvälistä turvallisuutta.

Euroopan unionilla voisi olla huomattavasti nykyistä vahvempi rooli YK:n uudistamisessa. Tuemme pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä pohjoisten merialueiden turvallisuuden takaamiseksi uudessa taloudellisessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa sekä ajatusta EU:n pysyvästä paikasta YK:n turvallisuusneuvostossa.

Viime aikoina on nähty, kuinka nopeasti suurvaltojen ja myös kansainvälisten instituutioiden linjaukset voivat muuttua. USA:n uuden hallinnon mukaan rauhaa Afganistanissa ei voi saavuttaa sotilaallisin keinoin, ja NATO:n tulevaisuus Afganistanissa ja Pakistanissa on epäselvä. Suomen onkin perusteltua miettiä omia sitoumuksiaan pitkäjänteisesti ja omista lähtökohdistaan.

YK-liitto tukee parlamentaarisen selvitystyöryhmän yksimielistä kantaa määrärahojen tasokorotuksista. Selonteossa esitetyn puolustusmäärärahojen tasokorotuksen perusteluosio ei anna riittävää selvyyttä laskentaperusteista, joilla määrärahoja korotettaisiin kahdella prosentilla eli n. 50 miljoonalla eurolla vuosittain. Nykyisessä taloustilanteessa on odotettavissa, että maailmanlaajuisesti materiaalihankintoja pikemminkin vähennetään, ja kysynnän vähentyessä hinnat kääntyvät laskuun.

Lisäksi huomautamme, että iso osa perinteisestä rikollisuudesta (esimerkiksi rahanpesu, prostituutio, huumekauppa) on siirtynyt verkkoon. Samaan aikaan verkkospesifi rikollisuus on laajentunut (esimerkiksi identiteettivarkaudet). Yhteiskunnan kriittisistä toiminnoista yhä suurempi osa perustuu tietojärjestelmiin, joiden olennainen komponentti internet on. Tietoverkkorikollisuuden ratkaisut voidaan löytää ainoastaan laaja-alaisen kansainvälisen yhteistyön kautta, ensisijaisesti puuttumalla verkkorikollisuuden taustalla vaikuttaviin syihin - kyse ei ole pelkästään tekniikan parantamisesta.

Selonteko voitaisiin korvata Suomen turvallisuusstrategialla ja ajankohtaiskatsauksilla

Selontekoprosessi on raskas. Sen keskeinen heikkous on sisäinen epäloogisuus ja jako kahteen erilliseen selonteko-osaan. Nykyisellä menettelyllä ja jäsentelyllä ei kyetä vastaamaan laajan turvallisuuden vaatimiin haasteisiin. Neljän vuoden välein annettavan selonteon aikajänne on liian pitkä.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset linjat täytyy jatkossakin valmistella laaja-alaisessa poliittisessa yhteisymmärryksessä riittävän pitkäjänteisesti. Lisää huomiota tulee kiinnittää eri hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön ja eri sektoreita käsittelevien selontekojen johdonmukaisuuteen.

Kannanmuodostaminen ja avoimen keskustelun käyminen yhtä aikaa näin laajasta asioiden kirjosta on haastavaa sekä valtionhallinnolle että eduskunnalle, puhumattakaan kansalaisyhteiskunnasta. Esimerkiksi ulkoministeriön eri politiikkalohkoja käsittelevästä, avoimesta kansalaisvalmistelusta on EU:n myötä luovuttu, eikä uusia rakenteita ole kehitetty riittävässä määrin. Muiden ministeriöiden alalla, erityisesti puolustusministeriö, laaja-alaista keskustelua ei selontekojen ulkopuolella ole juurikaan käyty.

Laaja-alainen parlamentaarinen ja kansalaiskeskustelu tulee varmistaa myös jatkossa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. YK-liitto tukee esitystä selonteon korvaamista Suomen turvallisuusstrategialla ja hallituksen turvallisuuspoliittisilla ajankohtaiskatsauksilla eduskunnalle.