Järjestöjen yhteiset teesit Cancúnin ilmastokokoukselle

Ammatilliset järjestöt SAK, Akava (ja STTK) sekä kansalliset kehitys- ja ympäristöjärjestöt ovat tänään julkaisseet omat tavoitteensa Cancúnissa Meksikossa joulukuussa pidettävälle YK:n ilmastokokoukselle.

Ilmastosopimuksen tarve on suurempi kuin koskaan. Pakistanin tulvat, Venäjän metsäpalot ja ympäri maapalloa mitatut lämpöennätykset monien muiden tuhoisien esimerkkien kanssa osoittavat kiireellisten ilmastonsuojelutoimien tarpeellisuuden.

Olennaista Cancúnissa on luottamuksen rakentaminen eri maaryhmien välille Kööpenhaminan ilmastokokouksen laihojen tulosten jälkeen. Kehittyneiden maiden, kuten Suomen, tulee osoittaa johtajuutta. Maiden tulee osoittaa sitoutumisensa prosessiin, ja viedä sitä eteenpäin poliittisella tahdolla ja joustavilla neuvotteluasemilla.

Cancúnin osapuolikokouksessa on otettava merkittäviä askelia kohti oikeudenmukaista, kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa kattavaa kansainvälistä ilmastosopimusta, josta voitaisiin sopia COP17:ssa Etelä-Afrikassa. Cancúnissa tulisi sopia tulevan sopimuksen laillisesta muodosta.

Järjestöjen tavoitteita Cancúnin ilmastokokoukselle ovat muun muassa:
• Sovitaan, että globaalit päästöt kääntyvät laskuun seuraavien viiden vuoden aikana
• Sovitaan, että päästövähennykset toteutetaan oikeudenmukaisen taakanjaon mukaisesti. Teollisuusmailla tulee olla on suurin vastuu.
• Teollisuusmaiden tulisi sitoutua vähentämään kokonaispäästöjään 25-40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä siten, että viimeistään Etelä-Afrikassa vuonna 2011 on sovittava tarkemmista säännöistä tähän liittyen.
• Lisäksi tulisi sopia suuntaviivoista, joiden pohjalta teollisuusmaat laativat hiilineutraalin toimintasuunnitelman vuoteen 2012 mennessä. Suunnitelmien tulisi ilmentää maiden kehityskulkua vuoteen 2050 saakka.
• Sovitaan, että ilmastomuutokseen sopeutuminen tapahtuu oikeudenmukaisella tavalla. Vähäpäästöisempään yhteiskuntaan siirtymisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia joidenkin ihmisten toimeentuloon ja työllistymiseen. Nämä kielteiset vaikutukset on otettava tosissaan. Valtioiden ja yritysten onkin panostettava tutkimuksen lisäksi erityisesti riskiryhmässä olevien ammatilliseen muuntokoulutukseen ja taattava heille muutosturva.
• Myös kehitysmaiden tulee COP16:sta sitoutua laatimaan ilmastonmuutoksen kestävät, matalahiiliseen yhteiskuntaan tähtäävät toimintasuunnitelma.

Luottamuksen rakentamisen kannalta rahoituksen varmistaminen on tärkeää. Cancúnissa tulee viedä eteenpäin Kööpenhaminassa tehtyä 100 miljardin dollarin rahoitussitoumusta siten, että teollisuusmaat sopivat lisäävänsä vuoteen 2020 mennessä ilmastorahoitustaan. Rahoituksen tulee olla ns. uutta eikä sitä tule laskea lasketa osaksi kehitysyhteistyömäärärahoja ja -tavoitteita (0,7 % BKTL:stä).

Cancúnissa maiden tulee tukea YK:n alaisen ilmastosopimuksen syntyä osoittamalla neuvotteluissa poliittista tahtoa ja joustavuutta. Osapuolten otettava merkittäviä askelia kohti kattavaa, oikeudenmukaista, kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta, josta voitaisiin sopia COP17:ssa Etelä-Afrikassa:

1. Taakanjako

• Globaalien päästöjen tulee kääntyä laskuun seuraavien viiden vuoden aikana siten, että ilmaston lämpeneminen pystytään pysäyttämään alle kahden asteen.
• COP16:n tulee antaa tehtäväksi laatia selvitys 1,5 lämpöasteen nousun tieteellisistä, teknisistä ja sosioekonomisista vaikutuksista esiteolliseen aikaan verrattuna. Selvityksen tulisi muun muassa sisältää tietoa päästövähennyksistä ja pohdintaa tavoitteiden tasapuolisesta jakautumisesta.
• COP16:n täytyy luoda valtuudet laatia suunnitelma kehitysmaiden ja teollisuusmaiden tasapuolisesta taakanjaosta, josta sovitaan COP17:ssa. Suunnitelman tulee olla UNFCCC:n periaatteiden mukainen ja sisältää ajatus yhteisestä, mutta eriytetystä vastuusta ja mahdollisuuksista. Kaikkein maiden tulee osallistua globaalin taakan jakoon sekä toimia reilusti ja oikeudenmukaisesti. Teollisuusmaiden täytyy ottaa johtajuus.
• Tavoitteena on oikeudenmukainen siirtyminen kohti vähähiilistä yhteiskuntaa. Oikeudenmukaisella siirtymisellä voidaan vähentää kielteisiä vaikutuksia eri tuloryhmien toimeentuloon ja työllisyyteen panostamalla koulutukseen, tutkimukseen ja ammatilliseen muuntokoulutukseen.

2. Teollisuusmaiden osuus

• Teollisuusmaiden tulee sitoutua vähentämään kokonaispäästöjään 25-40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
• Jos teollisuusmaat eivät kykene sopimaan vähennystavoitteesta, niiden täytyy tunnistaa valtava ero nykyisten sitoumusten ja ilmastotieteen tavoitteiden välillä sekä sopia valtuuksista, joiden pohjalta neuvotellaan COP17:ään mennessä 25-40 prosentin kokonaisvähennyksistä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.
• Teollisuusmaiden tulee sopia, että maiden päästövähennyssitoumusten toteutumista tullaan valvomaan tehokkaan seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän avulla sekä Kioton valvontajärjestelmän puitteissa. Samalla tulee varmistaa, että vastaava seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä sekä valvontamekanismi ulottuu koskemaan myös Yhdysvaltoja.
• Cancúnissa tulee sopia suuntaviivoista, joiden pohjalta teollisuusmaat laativat hiilineutraalin toimintasuunnitelman (2050) vuoteen 2012 mennessä.
• COP16:ssa tulee sopia säännöistä, jotka takaavat, että teollisuusmaat täyttävät päästövähennystavoitteensa rehellisesti, ja jotka minimoivat porsaanreiät.
• Maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamien päästöjen tulee perustua todellisiin ihmisten aiheuttamiin muutoksiin ilmakehän päästöissä. Maankäytön, maankäytön muutosten ja metsätalouden aiheuttamien päästöjen laskemissääntöjen täytyy olla sellaiset, että ne kannustavat hiilinielujen ja -varastojen säilyttämiseen ja lisäämiseen.

3. Kehitysmaiden hillintätoimet

• Kehitysmaiden tulisi COP16:sta sitoutua laatimaan ilmastonmuutoksen kestävät, matalahiiliseen yhteiskuntaan tähtäävät toimintasuunnitelmat (Low Carbon Action Plan). Vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden suunnitelmien tulisi olla vapaaehtoisia ja ehdollisia teollisuusmaiden rahoitukselle
• COP16:ssa tulisi luoda mekanismi, jolla voidaan tukea kansallisesti tarkoituksenmukaisia ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia (NAMA)

4. Sopimuksen laillinen muoto

• Osapuolten tulisi päästä Cancúnissa sopuun Etelä-Afrikan COP17-kokouksessa tehtävien päätösten laillisesta muodosta. Vähimmäistavoitteina tulisi olla sopiminen Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta sekä vastaavan sopimuksen saavuttaminen toisella neuvotteluraiteella (LCA). Sopimukseen tulisi sisällyttää USA:n ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät sitoumukset, kehittyneiden maiden ilmastorahoitussitoumukset sekä kehitysmaiden ilmastotoimet. Molempien raiteiden tulisi saada aikaan laillisesti sitova ja täytäntöönpanokelpoinen tulos, joka nojaa yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteisiin. Kehittyneiden maiden ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvistä sitoumuksista neuvoteltaessa lähtökohtana tulee olla vuosi 1990
• Cancúnissa on myös sovittava jatkoneuvottelujen aikataulusta, työsuunnitelmasta, tarvittavien tapaamisten määrästä ja neuvottelujen formaatista. Cancúnissa on lisäksi ryhdyttävä jo suunnittelemaan seuraavan sitoumuskauden jälkeistä aikaa ja neuvottelu- ja sopimusprosessin jatkoa.

5. Ilmastorahoitus

• Cancúnissa tulee perustaa osapuolikokouksen (COP) alaisuuteen ilmastorahasto, joka tarjoaa nykyistä selkeämmän ja nopeamman kanavan kehitysmaiden ilmastotoimien rahoitukselle. Rahastolle tulee perustaa hallintomalli, joka on läpinäkyvä ja vastuullinen ja, joka antaa COP:lle toimivallan päättää linjauksista, ohjelmaprioriteeteista ja kelpoisuuskriteereistä. Rahoston hallituksen tulee muodostua tasapuolisesti YK:n viiden alueen edustajista, minkä lisäksi siihen tulee erikseen nimetä kaikkein haavoittuvimpien maiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajat.
• Cancúnissa tulee aloittaa prosessi, jolla taataan innovatiiviset julkiset rahoituslähteet seuraavaan COPiin mennessä. Prosessissa tulee hyödyntää muun muassa YK:n korkean tason ilmastorahoitustyöryhmän työskentelyn tuloksia. Rahoitusmarkkinavero / finanssitransaktiovero tarjoaisi merkittävän uuden rahoituslähteen ilmastotyölle, ja sen toimeenpanoa tulisi tukea nykyistä voimakkaammin niin Euroopassa kuin globaalilla tasolla. Jo 0,05 prosentin rahoitusmarkkinaverolla voitaisiin kerätä Euroopassa vuositasolla arviolta 250 miljardia euroa, maailmanlaajuisesti jopa 600 miljardia euroa.
• Cancúnissa tulee viedä eteenpäin Kööpenhaminassa tehtyä 100 miljardin dollarin rahoitussitoumusta siten, että teollisuusmaat sopivat lisäävänsä vuoteen 2020 mennessä ilmastorahoitustaan, joka on uutta eikä sitä lasketa osaksi kehitysyhteistyömäärärahoja ja -tavoitteita (0,7 % BKTL:stä). Lisäksi tulee perustaa arviointiprosessi, jonka avulla voidaan uudelleen tarkastella säännöllisin väliajoin rahoituksen riittävyyttä. Ensimmäisen arvion tulee olla valmis vuonna 2015. Cancúnissa tulee myös päättää rahoitustavoitteista vuosille 2013-2020.
• Rahoituksen mitattavuus, raportoitavuus ja todennettavuus Cancúnissa tulee sopia teollisuusmaiden rahoitustuen yhteisistä mitattavuus- ja raportointikäytännöistä mukaan lukien vuosittaiset rahoitusinventaariot, jotta rahoituksen vertaaminen ja todennettavuus on mahdollista.
• Cancúnissa osapuolien tulee raportoida läpinäkyvästi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa sovitun lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen lähteistä ja käyttökohteista. Osapuolien tulee ilmoittaa selkeästi ainakin seuraavat asiat: 1) lyhyen aikavälin ilmastorahoituksen suhde kehitysyhteistyömäärärahoihin; 2) miten rahoitus on jaettu sopeutumisen ja hillitsemisen välille, eri alueiden ja maiden välille ja kahdenvälisten ja monenvälisten rahoituskanavien välille, sekä miten kaikkein heikoimmassa asemassa olevat on huomioitu rahoituksen kohdentamisessa ja 3) kuinka suuri osa rahoituksesta on lainarahaa, eli laina- ja lahjarahan suhde. Lyhyen aikavälin ilmastorahoituksesta saatuja kokemuksia tulee hyödyntää pitkän aikavälin rahoitussuunnittelussa.


Julkaistu: 24.11.2010