Suomen YK-liiton vaikuttamistyössä kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien vahvistaminen on nostettu läpileikkaavaksi teemaksi. Kyse on pitkälti YK:n rakenteiden uudistamisesta, ja osion irrottaminen muusta YK:n rakenteisiin liittyvästä vaikuttamistyöstä on jossain määrin keinotekoista.

Kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuudet YK:n toimintaan ovat verrattain rajalliset, ja ne perustuvat alun perin YK:n peruskirjan artiklaan 71, jossa todetaan seuraavaa: "Talous- ja sosiaalineuvosto voi suorittaa sopivia järjestelyjä neuvotellakseen ei-valtiollisten järjestöjen kanssa, jotka käsittelevät neuvoston alaan kuuluvia asioita. [...]"

Artiklan sisältö toteutuu pitkälti järjestöille myönnettävässä neuvoa-antavassa asemassa. Isoimmat ja vakiintuneimmat järjestöt ovat pysyvästi edustettuina ECOSOC:n istunnoissa, ja niiden valtuutetuilla edustajilla on puhe- ja aloiteoikeus. Kaikki järjestöt eivät voi olla edustettuina neuvoston istunnoissa, ja järjestöjen tärkeä rooli onkin toimia kahdensuuntaisina tiedonvälityskanavina. Näin toimitaan esimerkiksi kansallisten YK-liittojen kohdalla, joita ECOSOC:ssa edustaa YK-liittojen maailmanjärjestö WFUNA (World Federation of UN Associations).

Kansalaisyhteiskunnan osallisuuden tulee tarkoittaa muutakin kuin neuvoa-antavaa asemaa virallisessa toimielimessä.

Esimerkiksi 1990-luvulla kansalaisyhteiskunta oli vahvasti mukana YK:n temaattisten konferenssien valmisteluissa ja toteutuksessa. Näiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ongelmiin ratkaisuja etsineiden konferenssien sisällöistä muodostui niin sanottu globaaliagenda, johon vuosituhatjulistus pohjautuu.

Kansalaisyhteiskunnan kansainvälinen yhteistyö löysi konferenssien valmistelun ja toteutuksen myötä uusia muotoja ja osallistumisaktiivisuus kasvoi sekä Suomessa että kansainvälisesti. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kansainvälisten konferenssien tulosten seuranta siirrettiin kuitenkin pääosin yleiskokoukselle ja ECOSOC:lle, joiden toiminnassa kansalaisyhteiskunnan osallisuus on hyvin rajoitettua.

Kansalaisyhteiskunnan osallisuus on jäsenvaltioiden silmissä valitettavan vähäpätöinen asia, joka jää helposti muiden kysymysten varjoon.

Vuonna 2004 julkaistiin Brasilian entisen presidentin Cardoson vetämän, korkean tason paneelin raportti, joka sisältää 30 konkreettista uudistusehdotusta kansalaisyhteiskunnan osallisuudesta YK:ssa. Ehdotusten käsittely jäi tuolloin muiden uudistustarpeiden varjoon, eikä keskustelu yleiskokouksessa 2004 johtanut konkreettisiin tuloksiin. Kesällä 2006 yleiskokouksen puheenjohtajan nimittämien neuvonantajien julkaisema raportti kansalaisyhteiskuntasuhteiden kehittämisestä jäi myös täysin vaille huomiota.