24.5.2011
YK:n kidutuksen vastainen komitea on käsitellyt Suomen määräaikaisraporttia 46. istunnossaan ja sen yhteydessä pidetyssä suullisessa kuulemistilaisuudessa Genevessä.
Komitea teki Suomen raportista satakunta tarkentavaa kysymystä, jotka koskivat muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ihmiskauppaa sekä oikeusasiamiehen yhteyteen perustettavan ihmisoikeuskeskuksen tehtäviä. Komitea tenttasi Suomea lisäkysymysten muodossa myös turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta, oikeusasiamiehen asemasta sekä poliisin koulutuksesta ja oikeusturvamekanismeista poliisin toiminnassa.
Komitea halusi Suomelta lisätietoa myös romanien ja saamelaisten oikeusasemasta. Komitea tiedusteli myös sitä, miksi Suomen lainsäädäntö ei sisällä nimenomaista kidutuksella saadun todistusaineiston käytön kieltoa. Myös vankeinhoidosta esitettiin kysymyksiä, koskien myös niin sanottuja paljusellejä. Suomen vahingonkorvauslainsäädäntö ja oikeudenkäyntien pituudet olivat niin ikään komitean kiinnostuksen kohteena. Komitea tiedusteli yksityiskohtaisemmin myös Suomessa käynnissä olevasta Ruanda-oikeudenkäynnistä.
Genevessä käsitelty Suomen yhdistetty viides ja kuudes raportti kattaa vuodet 2002-2009. Raportin luonnoksesta järjestettiin Suomessa julkinen kuulemistilaisuus viime syyskuussa, ennen kuin se jätettiin YK:n pääsihteerille.
Määräaikaisraportointi perustuu YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen, joka tuli Suomessa voimaan vuonna 1989 (SopS 59-60/1989). Sopimuksen toteutumista valvotaan sopimusvaltioiden neljän vuoden määräajoin laatimien raporttien avulla. Määräaikaisraportissa selostetaan, mihin toimiin sopimusvaltiot ovat ryhtyneet yleissopimuksen määräysten toteuttamiseksi. Suomi on sittemmin hyväksynyt uuden raportointimenettelyn, jossa raportti perustuu komitean esittämiin ennakkokysymyksiin.
Raportti on luettavissa suomeksi ja englanniksi ulkoministeriön verkkosivuilla