Puhuessaan viime viikolla Vancouverissa kanadalainen Rajat Nag totesi olevansa optimistinen sen suhteen, että Aasian maiden hallitukset pystyvät kohtaamaan nämä haasteet menestyksekkäästi, sillä epäonnistumisen hinta voisi olla katastrofaalinen.
Huolimatta alueen huimasta talouskehityksestä, jonka seurauksena vuosittainen keskiansio asukasta kohden on noussut vuoden 1967 170 dollarista yli 1 000 dollariin vuonna 2005, valtaosa maailman köyhistä asuu edelleen Aasiassa, Nag totesi.
"Aasiassa on vielä 1,7 miljardia ihmistä, jotka elävät kahden dollarin köyhyysrajan alapuolella. Heistä 600 miljoonaa sinnittelee yhdellä dollarilla päivässä."
Näin ollen köyhyyden vähentäminen puoleen vuoteen 2015 mennessä - yksi YK:n vuosituhattavoitteista - tulee olemaan Aasialle haaste.
Se mitä Rajat Nag kutsuu Aasian talouden "pimeäksi puoleksi" viittaa rikkaiden ja köyhien välisen kuilun vakavaan syvenemiseen. "Se on klassinen ongelma: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät", Nag totesi.
Nag sanoi olevansa iloinen siitä, että useimmat Aasian maiden hallituksista, erityisesti kaikkein väkirikkaimmissa maissa eli Intiassa ja Kiinassa, ovat hyvin tietoisia eriarvoisuudesta johtuvista ongelmista ja siitä, millaisia sosiaalisia mullistuksia eriarvoisuus saattaa aiheuttaa.
Nag totesi, ettei puolla hallitusten hallinnoimaa tulojen uudelleenjakamista ratkaisuna eriarvoisuuteen. "Uskomme edelleen, että painopisteen on oltava talouskasvussa, mutta kasvun pitää olla kattavampaa," Nag lausui.
Tämä tarkoittaa Nagin mukaan sitä, että Aasian maiden köyhimpien alueiden, toisin sanoen maaseudun, talouskasvun kannustamiseen on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota.
Kasvun ylläpitäminen tulee kuitenkin olemaan entistäkin haastavampaa, kun maailma siirtyy ilmastonmuutoksen ja vielä ennalta-arvaamattomia seurauksia mukanaan tuovan lämpenemisen aikakauteen.
Aasian kehityspankin tutkimukset ennustavat, että ilmastonmuutos johtaa maataloustuotannon vakavaan heikentymiseen ja erilaisten tautien leviämiseen. Lisäksi alavilla rannikkoalueilla sijaitseviin maihin ja kaupunkeja voi kohdistua suoria uhkia.
Kymmenen rannikolla sijaitsevaa "megakaupunkia", mm. Bangkok, Jakarta, Karachi ja Manila, tulevat kärsimään pysyvistä tuhoista ja tulvista, jos merien pinta nousee merkittävästi.
Matalilla rannikkoalueilla sijaitsevat maat, kuten Malediivit, Tuvalu ja Bangladesh, voivat jäädä veden alle ja hävitä kokonaan.
Kaikki tämä voi aiheuttaa ympäristöpakolaisten massamuuttoliikkeen, jonka hoitamisesta hallitusten voi olla vaikeaa suoriutua tehokkaasti.
Nag sanoi uskovansa, että tämänhetkiset ympäristötuhot ovat sitä luokkaa, että jonkinasteista ilmastonlämpenemistä tulee väistämättä tapahtumaan - huolimatta kansainvälisestä kasvihuonekaasujen vähentämiseen tähtäävästä ohjelmasta.
Minimoidakseen ympäristötuhojen taloudelliset ja sosiaaliset haittavaikutukset "Aasian mailla on mielestäni hyvin vähän aikaa tarttua toimenpiteisiin," Nag totesi.
"Aasialla ei ole valinnanvaraa kasvaa ja saastuttaa nyt ja korjata tuhoja myöhemmin," hän sanoi. "Jos se saastuttaa, se ei kasva."
Aasian suurin haaste on työllisyys ja työpaikkojen luominen, Nag totesi. Se on välttämätöntä köyhyyden vastaisessa taistelussa mutta myös sen vuoksi, että turvataan uusien tulokkaiden pääsy työmarkkinoille. Esimerkiksi Kiinassa tämä tarkoittaa 30 miljoonaa nuorta ihmistä vuodessa.
"Meidän ei tarvitse tinkiä talouskasvusta suojellaksemme ympäristöä", Nag lausui.
"Kiina voi mielestäni kasvaa vielä kymmenen prosenttia tai enemmän [vuodessa BKT:ssa mitattuna], mutta sen on huomioitava seuraukset, jotka aiheutuvat siitä, ettei se kaikilta osin toimi vihreästi", Nag sanoi.
Parasta mitä teollisuusmaat voivat tehdä Aasian ja myös oman etunsa nimissä on auttaa Aasiaa siirtymään uuden kestävää ympäristökehitystä tukevan teknologian käyttämiseen.
Alkuperäinen artikkeli 'Dark side' of Asia's economy can't be ignored julkaistu The Vancouver Sun -lehdessä 5.11.2007