Kuva: Suomen YK-liitto

Kuva: Suomen YK-liitto

Nuorten ja opiskelijoiden YK-päivillä paneuduttiin kestävän kehityksen tematiikkaan

Kestävän kehityksen teema kokosi 15.–16.11 yhteen eri puolilta Suomea tulleita nuoria ja opiskelijoita Tampereelle kuuntelemaan alan asiantuntijoita ja pohtimaan kestävän kehityksen tavoitteita ja toimenpiteitä. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus kuulla YK:ssa eri tehtävissä toimineita nuoria.

Omista YK-työtehtävistään olivat YK-päivillä kertomassa YK:n väestörahastossa (UNFPA) apulaisasiantuntijana työskennellyt Nea-Mari Heinonen, YK:n alueellisessa tiedotuskeskuksessa (UNRIC) harjoittelussa ollut Lassi Härmälä ja YK-nuorisodelegaatti Tytti Matsinen.

Nuoria kiinnosti erityisesti Heinosen aikaisempi kokemus ja hän kertoi työskennelleensä ennen UNFPA Ugandaa harjoittelijana niin ministeriössä kuin Espanjassa UNHCR:llä. Hakemusprosessia hän kuvaili melko vaativaksi, ja kehotti nuoria olemaan sinnikkäitä vastoinkäymisistä huolimatta. Härmälän esitys puolestaan kannusti eri alojen opiskelijoita hakemaan kyseistä paikkaa, sillä hän sanoi UNRICilla työskennelleen harjoittelijoita useista eri taustoista. Työpaikkaa Härmälä kehui kansainväliseksi, sillä tiedotuskeskuksessa on edustettuna yhteensä 20 maata. Yhdenvertaisuuden kärkiteemalla YK:n yleiskokoukseen osallistunut nuorisodelegaatti Matsinen sai paljon mielenkiintoa osallistujilta. Hän myös muistutti yleisöä meneillään olevasta nuorisodelegaattihausta.

”Kestävä kehitys on utopia”

Yliassistentti Liisa Häikiö Tampereen yliopistosta puhui otsikolla: Globaali kestävän kehityksen politiikka: Menestystarina? Häikiö aloitti puheenvuoronsa kysyen: ”Mitä on kestävä kehitys?” ja vastasikin siihen itse sanoilla: ”Se on utopia”.  Häikiö kuvailee kestävän kehityksen olevan kaiken toiminnan läpäisevää, ja korostaa, ettei käsite liity vain ympäristökysymyksiin. Hänen mukaansa ajattelun taustalle tarvitaan laajaa osallistumista ja se pitää sovittaa paikallisiin käytäntöihin. Tästä johtuen painoarvo tulee Häikiön mukaan olla paikallishallinnolla.

Häikiö näkee kansalaisilla olevan kykyä ja halua uudistaa yhteiskuntaa, mutta kyseenalaista, onko mitään saatu toisaalta aikaiseksi. Hänen mukaansa rakenteet ja käytännöt eivät ole uudistuneet, eikä päätöksenteossa ole uusia toimintatapoja. Kestävä kehitys on siis Häikiön näkökulmasta jäänyt vaille konkreettista sisältöä. Hän toteaa, että ympäristö tunnutaan huomioivan vain silloin, kun siihen on varaa; esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa keskustelusta puuttuu käsitys siitä, että luonnolla itsellään on arvo. ”Toteuttaako yksittäinen ihminen kestäviä elämäntapoja?”, kysyi Häikiö yleisöltä ja totesi samalla, että autoilu, kulutus ja matkailu eivät ainakaan ole vähentyneet.

”Yksittäiset ihmiset eivät tee valintojaan yksin, he ovat yhteydessä ympäristöön, jossa eletään”, korostaa Häikiö, jonka mukaan kestävä kehitys on abstraktilla tasolla hyväksytty, mutta konkreettisella tasolla hyvin poliittinen käsite. Hänen mukaansa kyseessä on kuitenkin tärkeä käsite, joka tavoittaa jotain olennaista aikamme ajattelussa ja toiminnassa. Termiä voidaan argumentoida eri suuntaan ja sen vahvuus onkin Häikiön mukaan siinä, että se voi tarjota samaan aika sekä merkityksen että suunnan tulevalle yhteiskunnalle.

Kestävä kehitys kaunistelevaa puhetta vai toiminnan mahdollistaja

Paneelikeskustelussa asiantuntijat toivat esille omia kantojaan kestävän kehityksen saavuttamisesta ja siitä, onko se edes mahdollista. Keskustelu oli runsasta ja esille tuotiin niin yritysvastuu, kestävä talous kehityksen edellytyksenä, mutta myös ongelmien tuottajana. Esiin tulleita aiheita olivat myös veroparatiisien tukkiminen ja sitoumuksien toteuttaminen, rauha yhtenä kestävän kehityksen osana ja maaresurssikilpailusta seuraava maan rohmuaminen.

”Onko tänä päivänä mitään mieltä puhua kestävästä kehityksestä?” avasi keskustelun Tampereen yliopiston emeritusprofessori Jyrki Käkönen. Käkönen tuo puheenvuorossaan esille nousevat talousmaat (BRICS) ja näiden vanavedessä tulevat 11 muuta kasvavaa taloutta. Käkönen muistuttaa, kuinka tällaisesta taloudellisesta kasvusta seuraa ympäristömuutoksia, joita voi olla esimerkiksi pakolaisvirtojen kasvu kuivuuden lisääntyessä tai luonnonvarojen, kuten veden ylikäyttö. ”Vuonna 2025 lähes puolet maailman väestöstä tulee kärsimään veden niukkuudesta” arvioi Käkönen.  Lisäksi tullaan näkemään kilpailua sekä vallasta että luonnonvaroista.

Toisin kuin Käkönen emeritustutkija Unto Vesa rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:sta näkee kestävässä kehityksessä toivoa. Hän sanoo uskovansa Martti Ahtisaaren lailla rauhan mahdollisuuteen. Vesan mukaan kestävä kehitys ei ole mahdollista ilman rauhaa ja konfliktien ratkaisua. ”Konfliktit ovat käsitteellisesti hedelmällisiä, mutta väkivaltaisia konflikteja pitää välttää ”, totesi Vesa. Hänen mukaansa meillä on nyt paremmat välineet rauhan edistämiseen kuin kenties koskaan ennen, mutta ristiriidat suurvaltojen välillä estävät näiden välineiden käytön.

Tutkija Susanna Myllylä Jyväskylän yliopistosta toi omalla vuorollaan keskusteluun yritysvastuun ja alkuperäisväestöjen roolin osana kestävää kehitystä. Myllylän mukaan meidän tulisi suhtautua kriittisesti suomalaisomistuksessa oleviin yhtiöihin, jotka laajentavat Latinalaiseen Amerikkaan metsä- ja kaivosteollisuudessa.  Yrityksillä ei aina ole Myllylän mukaan käsitystä toimintansa ketjureaktioista, tai omasta roolistaan tuotantoketjussa. Hän kuvailee, kuinka Brasilian hallitus haluaa yleensä tukea yrityksiä huolimatta yritysten toiminnan paikallisvaikutuksista. Alkuperäisväestöjen edustajat peräänkuuluttavat Myllylän mukaan sitä, että yhtiöt tarjoaisivat heille oikeaa kumppanuutta, jossa heitä kuunnellaan.

Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto puhui omassa alustuksessaan tulevaisuuden sitoumuksista osana kestävää kehitystä ja esitti kolme sitoumuspakettia: RIO +20, YK:n uusi ilmastosopimus 2015 ja post-2015 agenda. Riossa YK:n jäsenmaat sitoutuivat kestävään kehitykseen ja nälän poistamiseen, mutta konkreettiset teot ovat Alanko-Kahiluodon mukaan jääneet puuttumaan. Vuosituhattavoitteiden osalta Alanko-Kahiluoto muistutti, että vaikka köyhyys on maailmasta jo puolitettu, tuloerot ovat kasvaneet. Ilmastonmuutos oli Alanko-Kahiluodon alustuksessa olennaisessa osassa ja hän sanoikin ilmastonmuutoksen olevan aikamme vakavin uhka, jonka ehkäisyyn tarvitaan köyhyyden poistoa kestävällä tavalla. ”Mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä kalliimmaksi se meille tulee”, arvioi Alanko-Kahiluoto. Hänen mukaansa tarvitaan päästövähennystavoite ja oikeudenmukainen taakanjako. Lisäksi Suomen politiikan tulisi olla johdonmukaisempaa ja sektoreiden välillä enemmän yhteistyötä.

Yritysvastuu ja veroparatiisien vastainen kamppailu

Kaikki panelisitit olivat yhtä mieltä siitä, että veroparatiisit pitää saada suljettua. Vesan mukaan EU:lla on keskeinen rooli sen kitkemisessä. Myös Alanko-Kahiluoto tuo veroparatiisien tukkimisen useasti esille ja sanookin, että tarvitaan maiden välisiä sopimuksia, että veropakoa voidaan vähentää. Yritysten tulisi myös raportoida rahaliikenteestään. Alanko-Kahiluoto painottaa, että politiikan näkökulmasta verotuksen rakennetta voidaan muuttaa ja sitä kautta vaikuttaa muutokseen.  Hänen mukaansa myös yrityksiä tulisi koskea samat säännöt ja veronkanto. Myllylä painotti myös yritysten vastuunottoa ja sitovampaa toimintaa paikallistasolla.

Land grabbing kestävän kehityksen esteenä

Kaikki panelistit toivat keskustelun aikana esille käsitteen land grabbing (maan anastaminen/rohmuaminen). Panelistit kytkivät maan rohmuamisen yhtenä olennaisena osana kestävän kehityksen tämän päivän haasteisiin. Muun muassa Käkönen puhui Kiinan vuokraamista maista Afrikassa ja siitä, miten muiden luonnonvaroja pyritään hyödyntämään omaan tuotantoon, silloin kun omat maaresurssit eivät riitä tai uupuvat kokonaan. Intia on hänen mukaansa siirtymässä tälle tielle.

Alanko-Kahiluoto taas toi esille maanomistuskysymykset tärkeänä tekijänä köyhyyden ja nälänhädän poistamisessa. Hän kertoi esimerkin Etiopiasta jossa monikansalliset yhtiöt tekevät vuotuisia sopimuksia maiden vuokraamiseen ja muistutti, että Suomi tekee työtä maanomistusasioiden parantamiseksi.

Kestävän kehityksen toteutuminen?

Panelistit näkivät useita haasteita, miksei kestävä kehitys nykyisin toteudu. Käkösen mukaan emme ylipäätään rakenna kestävän kehityksen maailmaa: ”Taloudellinen kasvu merkitsee resurssien käytön lisääntymistä”. Alanko-Kahiluodon mielestä voimme silti vaatia kohtuutta. Hän ehdottaa energiatehokkuuden parantamista ja sellaisen kulttuurin kehittämistä, jossa kulutetaan vähemmän. "Ei riitä, että tehdään sitoumuksia, jos niistä ei pidetä kiinni, tai jos ollaan liian lyhytnäköisiä ja tavoitellaan omaa etua", hän korosti. Myllylä lopetti keskustelun toivomalla, että ympäristökysymykset nähtäisiin uudessa valossa planetaarisesta näkökulmasta. Planeettamme rajat ovat nimittäin ylittymässä.

Teksti: Linda Kaljala

Katso tapahtuman kuvat Facebook-sivultamme!


Julkaistu: 21.11.2013