liisa-rohweder.jpg

Liisa Rohweder YK-liiton paneelikeskustelussa YK:n päivänä.
Liisa Rohweder YK-liiton paneelikeskustelussa YK:n päivänä.

Arktisen alue muuttuu jo, mutta se voidaan vielä pelastaa

Ihmisen toiminta muuttaa herkkää arktista aluetta jo nyt monin tavoin. Jotta alueen tulevaisuus voidaan turvata, on toimittava nyt ja muun muassa toteutettava paremmin Arktisessa neuvostossa sovittuja asioita, toteaa WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Suomi toimii Arktisen neuvoston puheenjohtajana kaksi vuotta syksystä 2017 alkaen. Neuvoston tavoite on edistää kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua arktisella alueella. Jäseninä siinä ovat arktiset maat, mutta tarkkailijajäseninä on myös ei-arktisen alueen maita ja erilaisia järjestöjä. Ympäristöjärjestöistä WWF on ainoa, jolla on tarkkailijan asema neuvostossa.

Mikä on sinun näkökulmastasi Arktisen neuvoston suurin anti, Liisa Rohweder?

Arktinen neuvosto tuo kaikki arktiset maat yhteen saman neuvottelupöydän ääreen ilman sotilaspoliittisia jännitteitä. Neuvosto on hyvin pysynyt näiden nykyisten geopoliittisten jännitteiden ulkopuolella, sen fokus on ollut ympäristössä, luonnon monimuotoisuudessa ja ilmastoasioissa.

Jos ajatellaan vaikka Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuusohjelmaa, se on erittäin hyvä. Se antaa maille osviittaa siitä, miten kestävän kehityksen tavoitteet voidaan toteuttaa arktisella alueella. Ongelmana on se, että maat ovat toistaiseksi huonosti toteuttaneet neuvoston suosituksia, jotka edistäisivät kestävää kehitystä.

Me WWF:ssä teimme viime keväänä selvityksen, jossa arvioimme miten jäsenmaat toteuttavat neuvostossa yhdessä asettamiaan tavoitteita ja suosituksia. Tulos oli, että niitä toteutetaan huonosti. Oleellista olisi, että Suomen puheenjohtajuuskaudalla edistettäisiin sen mittaamista, miten neuvostossa yhdessä sovittuja asioita todella pannaan toimeen.

Suomen pitäisi nyt myös Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudella keskittyä itse toteuttamaan niitä tavoitteita, johon se on neuvostossa sitoutunut. Suomi voisi näyttää tässä hyvää esimerkkiä.

Ja vaikka kauden tavoitteet ovat hyvät, yksi ongelma on, että puheenjohtajuuskaudet ovat aina kaksivuotisia. Kestävän kehityksen tavoitteet sen sijaan ulottuvat vuoteen 2030. Olisi oleellista, että Suomen puheenjohtajuuskaudella Arktiselle neuvostolle saataisiin aikaan pitkän aikavälin strategia. Eli asetettaisiin tavoitteet, jotka alueella halutaan saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, sen sijaan että tehdään parin vuoden välein vain uusien puheenjohtajamaiden omat ohjelmat. Täten työhön saataisiin pitkäjänteisyyttä.

Mikä on kansalaisjärjestöjen rooli Arktisessa neuvostossa?

Olemme iloisia, että olemme neuvostossa tarkkailijajäsenenä. Kansalaisjärjestönä  olemme mukana kirittämässä, kun maat tekevät puheenjohtajuuskauden ohjelmiaan. Lisäksi asiantuntijamme työskentelevät neuvoston työryhmissä (working groups), jotka käsittelevät esimerkiksi kestävää kehitystä ja luonnon monimuotoisuutta.

Kun puheenjohtajamaat työstävät puheenjohtajakautensa tavoitteita, me vaikutamme siihen ulkoministeriöön, jonka vastuulla asia kulloinkin on. Esimerkiksi Suomen puheenjohtajuuskaudella WWF Suomi on ollut paljon mukana työssä ja Yhdysvaltain puheenjohtajuuskaudella WWF USA puolestaan teki paljon. Sen lisäksi meillä on globaali arktinen ohjelma, joka takaa työmme jatkuvuuden.

Kansalaisjärjestöjen rooli neuvostossa on siis todellakin tärkeä: Me tuotamme tietoa. Tuotamme konkreettisia ehdotuksia siitä, miten toimintaa voisi parantaa. Ja kiritämme maita tavoitteissa ja niiden toteuttamisessa.

Millaisena näet Arktisen alueen tilanteen vuonna 2030?

Kriittinen. Ihmisten elinolosuhteet ja luonnon monimuotoisuus ovat muuttuneet merkittävästi, jos nyt ei ryhdytä ripeästi toimenpiteisiin.

Joka tapauksessa arktinen alue tulee muuttumaan, vaikka nyt tekisimme kaikkemme. Nyt jo arvioidaan, että arktinen merijää on avoin kesäisin vuonna 2040. Se tulee tarkoittamaan isoja muutoksia ekosysteemeille. Pohjoiset merireitit avautuvat, ja niissä tulee olemaan enemmän liikennettä. Kalakannat romahtavat, jos emme ala kalastamaan kestävästi, ja meren nisäkkäät kärsivät, kun ilmasto lämpenee ja ekosysteemit muuttuvat.

Jos mitään ei tehdä, tulevaisuus on siis todella surkea. Mutta toisaalta on mahdollisuus nähdä positiivisempi vaihtoehto. Meillä on vielä mahdollisuus pelastaa alue, vaikka se tuleekin muuttumaan.

Voimme esimerkiksi hoitaa merireitit kuntoon, jotta saisimme meren tilan pysymään tyydyttävänä tai hyvänä. Voidaan ajatella että vuonna 2030 meriliikenne hoidetaan kestävästi, se on suunniteltu huolellisesti ja on suojelualueita, joille laivoilla ei mennä.

Minimoidaan kaikki öljyonnettomuuden mahdollisuudet. Varmistetaan ettei alueelle enää avata uusia öljylähteitä, ja vuonna 2030 siellä ei enää porata öljyä.

Tulevaisuudessa syrjäisilläkin kylillä ihmiset voivat tuottaa energiansa uusituvasti vuonna 2030. Sitä kokeillaan nyt, ja pian se voidaan toteuttaa.

Alueella on varauduttu jäälauttoihin, joiden liikkeet voivat olla merijään sulettua arvaamattomia. Laivaliikenne ei käytä enää raskasta polttoöljyä, vaan nesteytettyä metaania (LMG) ja muita ympäristöystävällisempiä polttoaineita.

Ekoturismi elinkeinona on lisääntynyt. Muutenkin alueella on uutta korkean teknologian puhdasta liiketoimintaa.

Kalakannat voivat hyvin, kalastusrajoitukset on huomioitu. Meriekosysteemeissä on saavutettu 20 % suojelutavoite, ja maanpäällisilläkin alueilla suojelualueet ovat kunnnossa.

Oleellista on, että jokaisessa investointipäätöksessä tehdään arvio siitä, minkälainen vaikutus sijoituksella olisi ekosysteemeihin ja minkälaisia riskejä toiminnalla olisi. Se olisi normaali käytäntö.

Liisa Rohwederin terveiset Arctic Spirit -konferenssista (marraskuu 2017) Arktisen neuvoston puheenjohtajamaalle:


Julkaistu: 20.12.2017