sanila-aikio.jpg

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio.

"Arktisella neuvostolla on suuri merkitys alkuperäiskansojen näkökulmasta"

Arktisessa neuvostossa keskeistä on alueen alkuperäiskansojen osallistuminen aluetta koskevaan päätöksentekoon. Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio vastaa kysymyksiin koskien neuvostoa ja saamelaisten tilannetta Suomessa.

 

Tiina Sanila-Aikio: Mikä on Arktisen neuvoston merkitys alkuperäiskansojen näkökulmasta?

Arktinen neuvosto on yksi parhaita esimerkkejä siinä, että alkuperäiskansat ja valtiot ovat kokouksissa saman pöydän ääressä. Eli tavallaan samalla tasolla päätöksenteossa. Ja saamelaisten näkulmasta totta kai meillä on saamelaisneuvosto, joka on Arktisen neuvoston jäsen. Sieltä tulee neljän maan saamelaisten järjestöjen näkemystä neuvostossa käsiteltäviin asioihin. Sanoisin että Arktisella neuvostolla on todella suuri merkitys arktisen alueen alkuperäiskansojen näkulmasta.

Koulutus on yksi Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden kärkiteemoista. Mikä tilanne on Suomessa saamelaisnäkökulmasta?

Suomessahan on maailman parasta osaamista ja tietotaitoa koskien koulutusta. Ja myös saamelaiset ovat osa tätä koulutussysteemiä. Toki on haasteita ja ongelmakohtia, mutta myös ilon aiheita. Esimerkiksi kaikki saamen kielet ovat tällä hetkellä yliopistotasoisia opiskelukieliä. Siinä mielessä tilanne on parantunut monessa mielessä.

Jos ajatellaan koulutusta, ensinnäkin tärkeää on että on pääsy koulutukseen. Toisekseen että on pääsy koulutukseen, jossa on kulttuurin mukaisia sisältöjä ja joka tapahtuu omalla kielellä. Se on todella tärkeä asia. Ja jos on koulutusta, joka on aivan omista lähtökohdista sunniteltua ja toteutettua – sehän on se kaikista korkein tavoite, mihin tulisi pyrkiä

Jälkimmäisestä erittäin hyvänä esimerkkinä toimii käsityönopetus saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Siellä on täysin oma linjansa saamelaiskäsitöille. Esimerkiksi pehmeiden käsitöiden linjalla se, mitä opetetaan, miten opetetaan ja millä kielellä opetetaan, on pohdittu täysin saamelaisista lähtökohdista käsin. Toki sovitettuna suomalaiseen ammattikoulujärjestelmään.

Mitä haasteita saamenkielisten koulutuksen toteutumisessa on Suomessa?

Totta kai meillä monenlaista eri koulutusta. On peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus, yliopisto ja niin edelleen. Peruskoulun opetuksessa saamelaiset lapset ja nuoret pääsevät saamelaisten kotiseutualueella opiskelemaan saamen kieltä ja saamen kielellä. Mutta alueen ulkopuolella suurin osa saamelaislapsista ja -nuorista ei pääse opiskelemaan edes omaa kieltään, saati sitten että joitain oppiaineita olisi saamen kielellä.

Paljon haasteita siis on. Toinen haaste on, että meillä on puutetta saamenkielisistä oppimateriaaleista ja pätevistä opettajista, niin luokan kuin aineenopettajistakin peruskouluissa.

Voisiko digitalisaatio parantaa koulutustilannetta Arktisella alueella?

Kyllä. Jos ajatellaan esimerkiksi saamelaisten kotiseutualueen välimatkoja, on vaikea päästä siihen, ettei kenekään tarvitsisi lähteä koulutuksen perässä pois omalta paikkakunnaltaan. Sen sijaan voitaisiin järjestää erilaista koulutusta niin, että suurimmaksi osaksi se tapahtuu virtuaalisesti ja vähemmän lähipetuksena. 

Se on meidän näkökulmastamme todella tärkeää, koska mitä enemmän olet pois omasta lähiympäristöstä, sitä vieraammaksi se tulee ja sitä vähemmän opit ympäristöstäsi. On niin muiden alkuperäiskansojen kuin myös saamelaistenkin kannalta todella tärkeää, että meillä mahdollisuus kouluttautua omilta paikkakunnilta käsin, jotta se yhteys maahan ja ympäristöön ei katkea koulutuksen takia. Ja että ihmiset sitten [koulutuksen jälkeen] käyttävät asiantuntemustaan ja taitojaan täällä saamelaisen yhteiskunnan hyväksi.

Suomessa ollaan käynnistämässä niin kutsuttua totuus- ja sovintoprosessia, jonka tarkoituksena on selvittää saamelaisten Suomessa kokemaa historiallista syrjintää sekä kehittää saamelaisten ja valtion välisiä suhteita. Mitkä ovat keskeiset haasteet ja toisaalta odotukset prosessin suhteen?

Tämä on niin tuore aihepiiri Suomessa saamelaisten keskuudessa, että varmuudella on todella vaikea sanoa tarkasti odotuksia ja mitä se tulee olemaan. Meillä on saamelaisten keskuudessa kaikissa neljässä Pohjoismaassa samanlaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, samanlainen kolonialismin historia kuin esimerkiksi Kanadassa, jossa tällainen totuus- ja sovintokomissio on toteutettu.

On äärimmäisen tärkeää että näitä asioita käsitellään – sekä vanhoja asioita, jotka yhä vaikuttavat, mutta myös niitä, joita yhä joka päivä tässä maassa tapahtuu saamelaisille. Ja että asioita muutetaan suhteessa tulevaan päätöksentekoon ja suhteisiin Suomen ja saamelaisten välillä. Nyt se on pikkuhuiljaa alkamassa.

Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa sopimusta (ILO 169), eli sopimus ei ole Suomessa vielä voimassa. Miten totuus- ja sovintoprosessi liittyy keskusteluun ILO 169 -sopimuksen ratifioinnista?

Sanon usein että kaikki liittyy kaikkeen. ILO 169, totuus- ja sovintoprosessi ja esimerkiksi saamenkielten revitalisaatio tai saamelaiskulttuurin harjoittamisedellytysten turvaaminen liittyvät kaikki toisiinsa. Ja totta kai tässä on kysymys myös siitä, minkälaisen viestin Suomen valtio haluaa antaa saamelaisille. Hallitus ei ole vielä antanut tietoa siitä, miten asiassa [sopimuksen ratifioinnin suhteen] aiotaan edetä.

Onko tilanne Suomessa nyt sellainen, että valtio pystyy täysimääräisesti niin ILO 169 -sopimuksen, alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen, muiden kansainvälisten velvoitteiden ja Suomen perustuslain hengessä edistämään saamelaisten tilaa? Vai ei? Tässä kysymys on erityisesti siitä, miten turvataan saamelaisten maa- ja vesioikeudet sekä osallistuminen päätöksentekoon.

Käytännössä Suomessa on tehtävä muutoksia niin, että saamelaiset ovat mukana tasavertaisina osapuolina, kun tehdään päätöksiä koskien maan ja veden käyttöä. Koska maa on kulttuurin kulmakivi ja siihen liittyy saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittaminen näillä laajoilla maa-alueilla.

Perinteisten elinkeinojen harjoitusedellytykset on turvattava niin, että esimerkiksi poronhoito ja kalastus ovat mahdollisia saamelaisille. Eikä muuteta lainsäädäntöä vaikka siihen suuntaan, että se vaikeuttaa näiden elinkeinojen harjoittamista. Kuten esimerkiksi nyt on käynyt kalastuksen osalta viime aikoina.

Muutokset on tehtävä hyvin harkiten yhdessä saamelaisten kanssa niin, että kulttuurin ja perinteisten elinkeinojen harjoittaminen ei vaarannu päätösten takia. Se tarkoittaa, että saamelaisten täytyy olla hyvin tehokkaasti, oikea-aikaisesti ja aidosti mukana siinä päätöksenteossa, joka näitä alueita koskee.

 

Sanila-Aikiota haastateltiin marraskuussa 2017 Inarissa.

Video:
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan terveiset Arktisen neuvoston puheenjohtajamaalle Suomelle: Arktisen rautatien vaikutukset saamelaiseen on selvitettävä

Lue lisää Arktista neuvostoa ja arktisia alkuperäiskansoja koskevasta opetusmateriaalista.

 

 


Julkaistu: 6.2.2018