Tälle palstalle on koottu vastauksia YK-liitosta useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Emme ole koonneet tähän varsinaisia kysymyksiä, vaan keskeisimmät aihealueet. Huomioithan, että jotkut linkit johtavat englanninkielisille sivustoille. Lähteinä tämän palstan vastausten kokoamisessa on käytetty mm. YK:n eri toimielinten, Ulkoasiainministeriön, Valtiovarainministeriön ja Puolustusvoimien sivustoja.

Palstan vastauksia on päivitetty marraskuussa 2009 (vain suomenkielisillä sivuilla).

Ihmisoikeussopimukset ja -valitukset
Julistukset
Lyhenteet ja suomennokset
Rauhanturvaaminen
Suomea sitovat kansainväliset sopimukset
Suomi YK:ssa
YK-lähettiläät
YK:n jäsenmaat
YK:n julistamat päivät, viikot ja teemavuodet
YK:n peruskirja
YK:n pääsihteeri
YK:n rahoitus
YK:n rekrytointi
YK:n tunnus ja lippu
YK Suomessa

 

Ihmisoikeussopimukset ja -valitukset

Keskeisimmät ihmisoikeussopimukset on neuvoteltu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan neuvoston (EN) piirissä. Useilla muillakin kansainvälisillä ja alueellisilla järjestöillä on ihmisoikeussopimuksia, joskaan ei yhtä laajasti hyväksyttyjä. Lisäksi monet muut sopimukset, jotka eivät ole varsinaisia ihmisoikeussopimuksia, sisältävät ihmisoikeuselementtejä.

YK:n sopimusjärjestelmässä on seitsemän kansainvälisesti voimassa olevaa ihmisoikeussopimukseksi luokiteltavaa sopimusta ja kuusi niihin liittyvää pöytäkirjaa. Lisäksi vuonna 2006 YK hyväksyi kaksi uutta sopimusta, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen (astui voimaan toukokuussa 2008) ja tahdonvastaisia katoamisia koskevan yleissopimuksen (ei vielä voimassa). Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan yleissopimukseen liittyy myös valinnainen pöytäkirja.

EN:n järjestelmässä on useita ihmisoikeussopimuksia, joista ensimmäinen ja merkittävin on 1950-luvulta peräisin oleva Euroopan ihmisoikeussopimus. EN:n piirissä on neuvoteltu myös Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä esimerkiksi vähemmistöjä, vähemmistökieliä, bioetiikkaa ja ihmiskauppaa koskevat sopimukset.

Ihmisoikeusvalituksia käsitellään YK:n ja Euroopan neuvoston alaisissa lainkäyttö- ja tutkintaelimissä. Näiden elinten toimivalta perustuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka Suomi on allekirjoittanut ja saattanut kansallisesti voimaan. Mikäli kansallinen (suomalainen) viranomainen toiminnallaan loukkaa henkilön sopimuksella turvattua ihmisoikeutta, voi yksityinen henkilö tai oikeushenkilö tehdä ihmisoikeusvalituksen (Suomen) valtiota vastaan. Edellytys valituksen tekemiselle kansainväliselle lainkäyttö- ja tutkintaelimelle on kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti se, että kaikki asiaa koskevat kansalliset oikeussuojakeinot on käytetty. Yleensä tämä tarkoittaa oikeusprosessin viemistä ylimpiin oikeusasteisiin saakka (korkein oikeus tai korkein hallinto-oikeus).

Lisätietoa:
Ulkoasiainministeriön sivusto ihmisoikeuksista (sisältää tiedot sopimuksista)

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset YK:n ihmisoikeusneuvoston sivuilla

Multilateraaliset YK-sopimukset temaattisesti jaoteltuina (sisältää linkit sopimusteksteihin, mukana ovat myös Kansainliiton aikaiset sopimukset)

Sopimuksia käsittelevä käsikirja (englanniksi, pdf)

Ihmisoikeusvalitukset

 

Julistukset

YK:n yleiskokous voi antaa virallisen päätöslauselman muodossa erilaisia julistuksia. Julistus on usein poliittinen tahdonilmaus, jossa ei sellaisenaan ole mitään jäsenvaltioita sitovia elementtejä. Yleiskokous ei voi pakottaa jäsenvaltioita noudattamaan sen päätöslauselmia, mutta päätöksillä on moraalinen ja sen myötä poliittinen merkitys. Julistuksen pohjalta voidaan muodostaa yhteisiä tavoitteita tai tavoitteita sisältäviä ohjelmia, joiden saavuttamiseen kaikki jäsenmaat sitoutuvat. Eräs esimerkki tällaisesta julistuksesta on vuonna 2000 hyväksytty vuosituhatjulistus, jonka pohjalta syntyivät kahdeksan vuosituhattavoitetta ja niille asetettu seurantajärjestelmä.

YK:n yleiskokous on hyväksynyt useita tärkeitä julistuksia viime vuosikymmenten aikana. Näitä ovat mm. julistus uskontoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta 1981, julistus tuomareiden puolueettomuudesta 1985, julistus oikeudesta kehitykseen 1986, julistus etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista 1992, pakotettuja katoamisia koskeva julistus 1992, ihmisoikeustaistelijoita koskeva julistus 1998, nykyisen YK-reformin aloittanut huippukokouksen loppuasiakirja 2005, HIV/AIDS:ia koskevat julistukset 2001 ja 2006 sekä alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva julistus 2007.

Lisätietoa:
Yleiskokouksen antamat julistukset vuodesta 1948 eteenpäin

 

Lyhenteet ja suomennokset

Suomen YK-liitosta tiedustellaan hyvin usein erilaisten järjestöjen ja sopimusten nimien virallisia suomennoksia. Vaikka joidenkin järjestöjen kohdalla on hankalaa puhua virallisista suomennoksista, monilla järjestöillä on kielessämme oma, vakiintunut suomennoksensa.

Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten kohdalla katsomme, että sopimuksen virallinen suomennos löytyy Suomen lainsäädännöstä. Halutessaan sen voi tarkistaa Finlex-tietokannasta, joka sisältää lähestulkoon kaiken Suomen lainsäädännön. Tietokantaan on koottu viitetiedot Suomea sitovista valtiosopimuksista (esim. voimaantulo-, ratifiointi- ja osapuolitiedot) sekä voimassaolevien sopimusten tekstit. 

Lisätietoa:

Lyhennelistaus vuonna 2009 julkaistusta YK yksissä kansissa -oppaasta

Finlex-tietokanta, valtiosopimukset

 

Rauhanturvaaminen

Rauhanturvatehtäviin on mahdollisuus päästä joko hakeutumalla varusmiespalvelukseen Suomen Kansainväliseen Valmiusjoukkoon (Finnish Rapid Deployment Force) tai lähettämällä hakemus rauhanturvatehtäviin varusmiespalveluksen jälkeen.

Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus, PVKVK (Finnish Defence Forces International Center, FINCENT) on suoraan Pääesikunnan alainen sotilaslaitos, joka keskittyy korkeatasoiseen sotilaalliseen kriisinhallinnan johtaja- ja asiatuntijakoulutukseen ja on kansainvälisesti arvostettu osaamiskeskus. PVKVK luovutti kriisinhallintaoperaatioiden kansallisen johtoportaan tehtävät vuonna 2008 Porin Prikaatille

Porin Prikaatin tehtäviin Maavoimien kansainvälisten operaatioiden kansallisena johtoportaana kuuluvat muun muassa suomalaisten kriisinhallintajoukkojen koulutus, varustus, kansallinen huolto ja tilanneseuranta. Porin Prikaati julkaisee ilmoituksia hakeutumisesta sotilaalliseen kriisinhallintahenkilöstöreserviin maan suurimmissa päivälehdissä ja eräissä erikoisjulkaisuissa.

YK:n peruskirja ei tunne rauhanturvatoimintaa nimeltä, mutta siitä on kehittynyt keskeinen ja tärkeä osa maailmanjärjestön toimintaa vuodesta 1948 lähtien. Suomalaiset osallistuivat rauhanturvatoimintaan ensimmäisen kerran vuonna 1956 Suezilla. YK-joukkojen toiminta kansainvälisen rauhan puolustamisessa palkittiin vuonna 1988 Nobelin rauhanpalkinnolla.

Rauhanturvaamis- ja/tai kriisinhallintatehtäviin on osallistunut yli 43 000 suomalaista. Vuosittain hakijoita on noin 3000, joista koulutukseen valitaan noin 600 henkeä. Suomalaisten keski-ikä kriisinhallintajoukoissa on 27 vuotta, naisia on alle prosentti. Puolustusvoimat julkaisee hakuajoista ilmoituksen maan suurimmissa sanomalehdissä, varsinainen haku tapahtuu täyttämällä valmis hakulomake. FINCENT kutsuu tietyn osan hakijoista koulutukseen, joka kestää 2-6 viikkoa. Jokaisesta hakijasta tehdään myös lainmukainen turvallisuusselvitys. Lopullinen palvelukseen määräys tapahtuu lääkärintarkastuksen ja koulutuksessa osoitetun sopivuuden perusteella.

Lisätietoa:

YK:n sivusto rauhanturvaamisesta

YK:n sivusto rauhanturvaamisen 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi

Puolustusvoimien rauhanturvaamista käsittelevät sivut

Rauhanturvaajaksi.fi

FINCENT

Suomen rauhanturvaajaliitto ry

 

Suomea sitovat kansainväliset sopimukset

Suomen valtiota velvoittavat voimassa olevat kansainväliset sopimukset. Vieraiden valtioiden kanssa tehdään sekä kahdenvälisiä että monenvälisiä sopimuksia. Kahdenväliset sopimukset on solmittu kahden valtion välillä ja monenväliset sopimukset on solmittu usean valtion kesken.

Suomenkieliset sopimustekstit löytyvät valtion säädöstietopankista (Finlex). Säädöstietopankissa on osio Valtiosopimukset, jonka alta löytyvät erilaiset sopimustekstit vuosiluvuittain jaoteltuina. Jos sopimuksen ratifiointivuosi ei Suomen osalta ole tiedossa, sen voi tarkistaa esimerkiksi multilateraalisten sopimusten osalta YK:n sopimustietokannasta (linkki alla). 

Lisätietoa:

Valtion säädöstietopankki Finlex

Multilateraaliset YK-sopimukset temaattisesti jaoteltuina (sisältää linkit sopimusteksteihin, mukana ovat myös Kansainliiton aikaiset sopimukset)

Ulkoasiainministeriön sopimuksia koskeva sivusto

Suomen tekemät kahdenväliset sopimukset vieraiden valtioiden kanssa

Valtioiden kesken solmitut monenväliset sopimukset, joissa Suomi on osallisena

Sopimuksia käsittelvä käsikirja (englanniksi, pdf)

 

Suomi YK:ssa

YK:lla ei ole virallista edustajaa Suomessa, mutta Suomi on edustettuna YK:ssa sekä monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä. Suomella on pysyvä edustaja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä (UNESCO) Pariisissa, YK-järjestöissä Wienissä: YK:n Wienissä sijaitsevissa kansainvälisissä elimissä, kansainvälisessä atomienergiajärjestössä (IAEA) sekä kansainvälisessä ydinkieltosopimusjärjestön valmistelutoimikunnassa (CTBTO), YK:n asuinyhdyskuntakomissiossa (Habitat) Nairobissa sekä YK:n ympäristöohjelmassa (UNEP) Nairobissa.

Suomen pysyvä edustusto Yhdistyneissä kansakunnissa (YKE) ajaa Suomen tavoitteita ja vahvistaa Suomen imagoa YK:ssa ja sen kehitysohjelmissa ja -rahastoissa. Erilaisiin kokouksiin ja neuvotteluihin osallistumisen lisäksi asioihin pyritään vaikuttamaan jo valmisteluvaiheessa. Suomi ajaa tavoitteitaan sekä kansallisesti että Euroopan unionin (EU) kautta. Tärkeän osan edustuston toiminnasta muodostaakin osallistuminen New Yorkissa järjestettäviin EU-koordinaatiokokouksiin, joita pidetään keskimäärin yli tuhat vuodessa. Pohjoismaat tekevät monissa asioissa yhteistyötä. YKE:n tehtävänä on myös välittää kotimaan poliittiselle ja virkamiesjohdolle tietoa ja analyysejä YK:ssa käsiteltävistä tärkeistä ajankohtaisista asioista. YK:n globaalin luonteen takia edustusto pystyy välittämään tietoa sellaistenkin maiden ja alueiden osalta, joissa Suomi ei ole paikan päällä edustettuna. Yllä lueteltujen tehtävien lisäksi YKE kampanjoi Suomen ja suomalaisten ehdokkaiden puolesta YK:ssa pidettävissä vaaleissa.

Monia YK-asioita hoidetaan Suomessa ulkoasiainministeriön globaaliasioiden osastolla. Osaston tehtäviin kuuluvat mm. seuraavat asiat: YK:n yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto ja erityisjärjestöt; YK:n operatiiviset kehitysohjelmat ja rahastot sekä tutkimuslaitokset; kauppaan liittyvät globaalit kehityskysymykset, koherenssin edistäminen ja tekninen apu sekä Kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTAD; kehitysrahoitusasiat mukaan lukien kehitysrahoituslaitokset; kestävä kehitys ja kansainvälinen ympäristöpolitiikka sekä siihen liittyvä rahoitus; humanitaarinen apu sekä osaston tehtäviin liittyvät kansainväliset sopimukset.

Osa suomalaisista kehitysyhteistyömäärärahoista ohjataan niin sanottuun monenkeskiseen yhteistyöhön. Suomelle keskeisimpiä monenkeskisen yhteistyön toteuttajia ovat YK-järjestöt ja kansainväliset kehitys- ja ympäristörahoituslaitokset. Kehitysrahoituslaitoksista tärkeimmällä sijalla ovat Maailmanpankkiryhmä ja alueelliset kehitysrahoituslaitokset. YK:n operatiivisista järjestöistä Suomi rahoittaa monivuotisin, sitomattomin rahoitusosuuksin YK:n kehitysohjelmaa (UNDP), lastenrahastoa (Unicef), väestörahastoa (UNFPA) ja elintarvikeohjelmaa (WFP). Näiden ohjelmien hallintoelimissä Suomi on edustettuna vaihtelevasti. Maiden edustus vaihtuu ohjelmien hallintoelimissä säännöllisin väliajoin.

Lisätietoa:
Suomen pysyvä edustusto Yhdistyneissä kansakunnissa

Monenkeskinen yhteistyö Suomen kehityspolitiikassa

YK- ja yleisten globaaliasioiden yksikkö ulkoasiainministeriössä

YK:n päämaja (englanniksi, pdf)

 

YK-lähettiläät

YK:n puitteissa nimitetään pääsääntöisesti kahdenlaisia lähettiläitä: Hyvän tahdon lähettiläitä (Goodwill Ambassadors) sekä Rauhan lähettiläitä (UN Messenger of Peace). Lähettiläät ovat usein eri aloilla toimivia julkisuuden henkilöitä, jotka sitoutuvat levittämään sanomaa YK:n tavoitteista eteenpäin. Useimmiten nimitys annetaan kahdeksi vuodeksi, mutta nimitys uusitaan monissa järjestöissä automaattisesti. Järjestöjen välillä on eroja: monet järjestöt eivät tarjoa lähettiläille minkäänlaista korvausta näiden toiminnasta, mutta toiset järjestöt mahdollistavat lähettiläidensä matkustamisen business-luokassa.

Ensimmäinen Hyvän tahdon lähettiläs nimitettiin vuonna 1954 UNICEF:n alaisuuteen. Seuraava järjestö, jossa ohjelma otettiin käyttöön, oli UNHCR 1980-luvun alussa. Vuodesta 1954 lähtien 16 eri YK-organisaatiota on nimittänyt Hyvän tahdon lähettiläitä. Rauhan lähettiläiden ohjelma perustettiin Kofi Annanin aloitteesta vuonna 1997. Rauhan lähettiläät ovat eräänlainen Hyvän tahdon lähettiläiden alaryhmä, jonka YK:n pääsihteeri henkilökohtaisesti nimittää. Hyvän tahdon lähettiläitä nimittävät monet YK:n ala- ja erityisjärjestöt itsenäisesti. Vuonna 2006 lähettiläiden määrä oli yli 400 henkeä, kun mukaan lasketaan kaikki kolme alueellista kategoriaa (kansainvälinen, alueellinen, kansallinen).

Hyvän tahdon lähettilästä voidaan pitää yleisnimityksenä, joka kattaa kaikki muut mahdolliset erilliset tittelit. Seuraavia eri titteleitä on käytetty:

• Special Envoys (WHO, UNAIDS, UNESCO, UNEP)
• Special Representatives (UNAIDS, UNICEF)
• Honorary Ambassadors (UNDP, UNFPA, UNESCO)
• Ambassadors against Hunger (WFP)
• Messengers of Peace (Secretary-General of the United Nations)
• Artists for Peace (UNESCO)
• Scientists for Peace (UNESCO)
• Champions of Sport (UNESCO)
• Champions of Health (Pan American Health Organization (PAHO/WHO))
• Extraordinary Ambassadors (FAO)
• Supporters (UNAIDS)
• Youth Emissaries (UNDP)
• Spokesman for Sport for Development and Peace (United Nations)
• Patrons (UNFPA, WHO).

Suomen YK-liitossa ei ole erilaisten lähettiläiden yhteystietoja tai ajantasaista listaa kansallisista nimityksistä. Kansainvälisten lähettiläsnimitysten lista löytyy YK:n rauhanlähettiläiden sivustolta.

Lisätietoa:
YK:n rauhanlähettiläiden sivusto

Hyvän tahdon lähettiläät

 

YK:n jäsenmaat

YK:lla on tällä hetkellä 192 jäsenmaata.

Vuonna 1945, kun YK perustettiin, järjestöön liittyi 51 maata: Argentiina, Australia, Belgia, Bolivia, Brasilia, Valkovenäjä, Kanada, Chile, Kiina, Kolumbia, Costa Rica, Kuuba, Tsekkoslovakia, Tanska, Dominikaaninen tasavalta, Equador, Egypti, El Salvador, Etiopia, Ranska, Kreikka, Guatemala, Haiti, Honduras, Intia, Iran, Irak, Libanon, Liberia, Luxemburg, Meksiko, Alankomaat, Uusi-Seelanti, Nicaragua, Norja, Panama, Paraguay, Peru, Filippiinit, Puola, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka, Syyria, Turkki, Ukraina, Neuvostoliitto, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Uruguay, Venezuela ja Jugoslavia. Sittemmin Valkovenäjän, Tsekkoslovakian, Egyptin, Syyrian, Neuvostoliiton ja Jugoslavian jäsenyyksissä on tapahtunut muutoksia.

Suomi liittyi jäseneksi 1955. Uusin jäsenmaa on Montenegro, joka liittyi jäseneksi kesäkuussa 2006.

Lisätietoa:
Aakkosellinen lista jäsenmaista

Lista jäsenmaista liittymisvuoden mukaan

YK:n kaikkien päätoimielinten jäsenmaat (pdf)

 

YK:n julistamat päivät, viikot ja teemavuodet

YK:n yleiskokous on perustanut monia teemapäiviä, viikkoja tai vuosia. Tarkoituksena on useimmiten kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan sekä kannustaa jäsenvaltioita ja kaikkia kiinnostuneita nostamaan kyseistä asiaa esiin tai eri tavoin toimimaan sen puolesta.

Joskus YK-päivän viettoa koordinoidaan jonkun YK-järjestön toimesta ja päivälle perustetaan esim. kansainväliset verkkosivut, mutta usein YK-päivien vietto on kansallisten toimijoiden kiinnostuksen ja aktiivisuuden varassa. Jotkut YK-järjestöt ovat nimenneet myös omia kansainvälisiä päiviään, joita ne juhlistavat eri tavoin, mutta nämä päivät eivät ole YK:n yleiskokouksen nimeämiä. Viralliset teemapäivät ovat aina yleiskokouksen julistamia.

Suomen YK-liitto tarjoaa tietoa teemapäivistä, -viikoista ja -vuosista, mutta ei koordinoi erilaisten YK-päivien tapahtumia Suomessa millään tavoin.

Lisätietoa:
YK:n julistamat teemapäivät, -viikot ja -vuodet

YK:n oma sivusto teemapäivistä, -viikoista ja -vuosista

Lista aiempina vuosina vietetyistä teemapäivistä, -viikoista ja -vuosista (joiltakin osin vanhoja teemasivustolinkkejä löydettävissä)

 

YK:n peruskirja

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja on kansainvälinen sopimus, jossa määritellään kansainvälisten suhteiden pääperiaatteet sekä Yhdistyneet kansakunnat -nimisen järjestön muoto, periaatteet ja päämäärät. Peruskirja astui voimaan 24.10.1945, kun viisi suurvaltaa (turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Neuvostoliitto ja Kiina) ja muiden sopimuksen allekirjoittajamaiden enemmistö olivat ratifioineet peruskirjan. YK:lla katsotaan olevan 51 perustajajäsentä.

Peruskirjan I luvun mukaan YK:n neljä päämäärää ovat:

• ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tehokkaiden yhteisten toimenpiteiden avulla ja pyrkiä rauhanomaisin keinoin selvittämään kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen
• kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen, sekä ryhtyä muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin maailmanrauhan lujittamiseksi
• aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseksi sekä kaikille ilman minkäänlaista erottelua kuuluvien ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi
• toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi

Peruskirja asettaa jäsenmaille oikeuksia ja velvollisuuksia. Sopimuksen mukaan YK perustuu jäsenmaiden täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen. Jäsenmailta edellytetään peruskirjan velvoitteiden täyttämistä, riitojen ratkaisemista rauhanomaisin keinoin ja YK:n auttamista sen toimissa. YK:n ulkopuolisten maiden käyttäytymiseen voidaan puuttua, mikäli se vaarantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden.

YK:n peruskirjassa säädetään järjestön tärkeimpien toimielinten koostumuksesta ja toimintatavoista sekä luodaan suuntaviivoja sille, millaisia toimintavaltuuksia näillä elimillä on. Peruskirjan muuttamiseksi tarvitaan YK:n yleiskokouksessa 2/3 äänienemmistö. Peruskirjaan on vuosien mittaan tehty muutamia muutoksia, lähinnä liittyen joidenkin päätoimielinten jäsenmaiden lukumäärään.

Käytännössä valtiot rikkovat usein toiminnassaan niitä periaatteita, joihin ne ovat YK:n peruskirjan hyväksyessään sitoutuneet. Peruskirjalla on kuitenkin aina vähintäänkin moraalista vaikutusvaltaa maiden harjoittamaan politiikkaan. Kun poliittiset päätökset noudattavat YK:n peruskirjan periaatteita, niillä on takanaan kansainvälisen oikeuden tuoma hyväksyttävyys.

Lisätietoa:

YK:n peruskirjan historiaa 

YK:n peruskirjan teksti englanniksi (mukana erillinen johdanto)

YK:n peruskirjan teksti suomeksi

YK:n peruskirjan teksti ruotsiksi

 

YK:n pääsihteeri

YK:n sihteeristön työtä johtaa pääsihteeri, jonka yleiskokous nimittää turvallisuusneuvoston suositusten pohjalta viideksi vuodeksi kerrallaan. Pääsihteeri on YK:n poliittinen johtaja. YK:ssa on palvellut kahdeksan pääsihteeriä, joista viimeisin, eteläkorealainen Ban Ki-moon astui virkaansa vuoden 2007 alussa.

Pääsihteerillä on oikeus "kiinnittää turvallisuusneuvoston huomio sellaisiin tilanteisiin, joissa kansainvälinen rauha ja turvallisuus ovat hänen mielestään uhattuina". Pääsihteeri voi myös toimia sovittelutehtävissä.

YK:n peruskirja ei anna pääsihteerin valinnalle juurikaan ohjeistuksia. Siinä todetaan vain, että yleiskokous nimittää pääsihteerin turvallisuusneuvoston suosituksen perusteella. Nykyiset käytännöt ovat muokkautuneet ja vakiintuneet vuosien aikana. Pääsihteerin valintatapaa ollaan kuitenkin uudistamassa osana isompaa uudistuspakettia, niin sanottua YK-reformia. Pääsihteerin valintatapaa uudistetaan osana YK:n yleiskokouksen uudistamista.

YK:n entiset pääsihteerit:

• Kofi A. Annan (Ghana) 1997-2006
• Boutros Boutros-Ghali (Egypti) 1992-1996
• Javier Perez de Cuellar (Peru) 1982-1991
• Kurt Waldheim (Itävalta)1972-1981
• U Thant (Burma) 1961-1971
• Dag Hammarskjöld (Ruotsi) 1953-1961
• Trygve Lie (Norja) 1946-1952

Lisätietoa:
Pääsihteerin oma sivusto

YK:n sihteeristön osastot

YK-reformista yleiskokouksen uudistamisen osalta

 

YK:n rahoitus

Jäsenvaltiot rahoittavat YK:n toimintaa. Joka toinen vuosi YK:n sihteeristö laatii maailmanjärjestön sääntömääräisen talousarvion, jonka yleiskokous hyväksyy istunnossaan. Jokainen jäsenvaltio maksaa vuosittain sille kuuluvan maksuosuuden YK:n perusbudjettiin, josta rahoitetaan päämajan toimintaa (esim. henkilöstön palkkoja, matkustuskuluja) ja monenlaisia muita kuluja. Sen sijaan mm. rauhanturvatoiminnan (lukuunottamatta ensimmäisiä operaatioita Palestiinassa ja Kashmirissa), katastrofiavun tai alajärjestöjen kehitysyhteistyön rahoitusta ei lasketa kuuluvaksi sääntömääräisen talousarvion piiriin.

Sääntömääräisen talousarvion maksuosuuksista sovitaan yleiskokouksessa, ja ne määräytyvät maksukykyyn perustuvan prosenttiasteikon mukaisesti, jonka yleiskokous hyväksyy. Maksuasteikko tarkistetaan joka toinen vuosi.

Perusbudjettiin suuntautuvien maksuosuuksien lisäksi etenkin vauraimmat jäsenvaltiot maksavat vapaaehtoisia avustuksia, joiden avulla rahoitetaan YK:n järjestöjen (esimerkiksi UNICEF, UNDP ja UNCHR) toimintaa. Rauhanturvaaminen rahoitetaan erikseen sovittavilla tavoilla.

Suomi rahoittaa YK:n operatiivisista järjestöistä monivuotisin, sitomattomin rahoitusosuuksin YK:n kehitysohjelmaa (UNDP), lastenrahastoa (Unicef), väestörahastoa (UNFPA) ja elintarvikeohjelmaa (WFP).

Ehdotus kaksivuotiskauden 2008 - 2009 budjetiksi on 4,195 miljardia dollaria, eli noin 3,112 miljardia euroa. Päätöslauselmassaan 61/254 yleiskokous on päättänyt, että budjettikauden 2008 - 2009 priorisoinnit ovat seuraavat: kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen, taloudellisen kasvun ja kestävän kehityksen edistäminen yleiskokouksen relevanttien päätöslauselmien ja viimeaikaisten YK-konferenssien mukaisesti, Afrikan kehitys, ihmisoikeuksien edistäminen, humanitaaristen avustusoperaatioiden tehokas koordinaatio, kansainvälisen oikeuden edistäminen, aseistariisunta sekä rikollisuuden ehkäiseminen, huumeiden kontrollointi ja kansainvälisen terrorismin vastustaminen kaikissa sen ilmenemismuodoissa.

Vertailutietoja: vuonna 2007 Euroopan unionin koko budjetin loppusumma oli noin 115,5 miljardia euroa. Suomen valtion talousarvio vuodelle 2007 on 40,5 miljardia euroa. Talousarviossa Suomen valtio maksaa esimerkiksi pelkästään eläkkeitä ja muita korvauksia hieman YK:n perusbudjettia enemmän 3 334 202 000 eur (momentti 28.07). Kuntien järjestämälle sosiaali- ja terveydenhuollolle on Suomessa myönnetty varoja reilusti YK:n perusbudjettia enemmän: 4 694 487 000 eur (momentti 33.32).

YK:n taloudenpidon suurin ongelma on jäsenmaksuosuuksien maksamisen aikataulu. Kaikki jäsenmaat eivät maksa omia osuuksiaan ajallaan, vaan pitäytyvät niiden maksamisesta erilaisin syin. Merkittävin maksuosuuksiensa maksamatta jättäjä on Yhdysvallat.

YK:n suurimpien rahoittajamaiden osuus vuoden 2006-2007 sääntömääräisestä budjetista (ei sisällä vapaaehtoista rahoitusta ja rauhanturvaamisen kustannuksia):

1. Yhdysvallat	22,000 %
2. Japani	19,468 %
3. Saksa	8,662 %
4. Britannia	6,127 %
5. Ranska	6,030 %
6. Italia	4,885 %
7. Kanada	2,813 %
8. Espanja	2,520 %
9. Kiina	2,053 %
10. Ruotsi	0,998 %
11. Meksiko	1,883 %
12. Etelä-Korea	1,796 %
13. Alankomaat	1,690 %
14. Australia	1,592 %
15. Brasilia	1,523 %

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pohjoismaiden maksuosuudet:

Ruotsi	0,998 %
Tanska	0,718 %
Norja	0,679 %
Suomi	0,533 %
Islanti	0,034 %

 

 

 

 

 

Lisätietoa:
Jäsenmaiden maksuasteikko

Global Policy Forumin sivusto YK:n rahoituksesta (englanniksi) 

 

YK:n rekrytointi

YK:lla työskentelee yli 14 000 ihmistä ympäri maailman. Yhdistyneet kansakunnat etsii työntekijöikseen ns. kansallisten pääsykokeiden (National Competitive Recruitment Examination) avulla korkeasti koulutettuja tiettyjen maiden kansalaisia, jotta YK:n henkilöstöjakauma olisi maantieteellisessä tasapainossa. Kansalliset pääsykokeet järjestetään vuosittain.

YK:n sihteeristön alla toimivat osastot/itsenäiset toimistot hoitavat rekrytointejansa usein itse. Myös YK:n alaiset erityisjärjestöt, ohjelmat ja rahastot rekrytoivat työntekijänsä itse.

Suomen ulkoasiainministeriö rahoittaa osaavia kansalaisiaan sekä YK:n apulaisasiantuntijoiksi (ns. JPO-paikat) että YK-vapaaehtoisiksi (UN volunteers). JPO-paikkojen rekrytoinnin hoitaa Suomessa Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO. YK-vapaaehtoisten rekrytointi hoidetaan suoraan ohjelman päämajasta Bonnista käsin. Paikoista tiedotetaan usein suurimmissa päivälehdissä, ulkoasiainministeriön rekrytointisivulla ja myös esimerkiksi Maailma.netin sivustolla. 

Harjoittelupaikkoja välittävät yliopistot ja korkeakoulut suoraan. Myös CIMO:n kautta voi hakea harjoitteluun kansainvälisessä organisaatiossa. Paikat on tarkoitettu henkilöille, joiden opinnot ovat loppusuoralla tai jotka ovat jo suorittaneet tutkinnon. Paikkoja on ollut YK:n erityisjärjestöissä, EU:n ja Maailmanpankkiryhmän toimielimissä. Harjoittelu kestää 1-6 kuukautta ja on useimmiten palkatonta.

Lisätietoa:
Yleistä YK:ssa työskentelystä, esim. kuvaukset palkkatasosta

Lista maista, joiden kansalaiset voivat osallistua kansallisiin pääsykokeisiin

Avoimia tehtäviä yli 40 YK-organisaatiossa

Suomen rahoittamat YK-vapaaehtoispaikat sekä apulaisasiantuntijapaikat

YK:n tunnus ja lippu

Nykyisin käytössä oleva YK:n tunnus hyväksyttiin 7.12.1948. Tunnuksessa on maailmankartta, jonka keskipiste on pohjoisnapa, ja kartan ympärillä on oliivipuun oksia. Kartalla näkyvät kaikki maanosat paitsi Etelämanner. Oliivipuun oksat symboloivat rauhaa ja maailman kartta YK:n päätehtävän, rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta, merkityksellistä aluetta. YK:n lipussa on sinisellä pohjalla (värikoodi PMS 279) oleva valkoinen YK:n tunnus.

YK:n tunnuksen käytöstä annetun päätöslauselman perusteella Suomen lainsäädäntöön on tehty laki tunnuksen käytöstä: laki Yhdistyneiden kansakuntien nimen ja tunnuskuvan suojaamisesta. Laki no. 272 on vuodelta 1958. Lain pääsisältö on seuraava. Yhdistyneiden kansakuntien nimeä, nimen lyhennystä tai tunnuskuvaa tai niihin helposti sekoitettavissa olevaa nimitystä tai kuviota ei tule käyttää kaupallisessa tarkoituksessa tai muutoin julkisesti harhaanjohtavalla tavalla.

Lisätietoa:
Laki Yhdistyneiden kansakuntien nimen ja tunnuskuvan suojaamisesta

YK:n tunnuksen käyttöä koskeva päätöslauselma

YK:n lipun käyttöä koskeva ohjeistus

YK:n tunnusta ja lippua käsittelevä sivusto

 

YK Suomessa

YK on valtioiden välinen yhteistyöelin. YK:lla ei ole erillisiä edustustoja tai virallisia edustajia jäsenmaissaan, kuten Suomessa. Niissä maissa, joissa YK:lla on paljon operationaalista toimintaa, esimerkiksi monien erityisjärjestöjen, rahastojen ja ohjelmien kehityssektorille asettuvaa toimintaa, on niin sanottu maakoordinaattori, Resident coordinator.

YK-järjestelmään kuuluu kymmeniä osasia, ja sen voidaan ajatella toimivan viidellä eri tasolla:

1. jäsenvaltioiden YK (esim. yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto)
2. sihteeristö (toimeenpanee jäsenvaltioiden tekemiä päätöksiä)
3. erilaiset ohjelmat ja rahastot (enimmäkseen talous- ja sosiaalineuvoston perustamia järjestöjä)
4. erityisjärjestöt (itsenäisiä järjestöjä, kuten ILO, WHO ja UNESCO, jotka kuitenkin raportoivat toiminnastaan talous- ja sosiaalineuvostolle)
5. ulkopuoliset kumppanijärjestöt, jotka liittyvät läheisesti YK-järjestelmään, mutta eivät ole YK:n poliittisessa ohjauksessa (esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO ja ydinenergiajärjestö IAEA)

Viidellä eri tasolla toimivasta YK:sta erityisesti kohdat kolme ja neljä näkyvät maatasolla: YK:n alaiset ohjelmat ja rahastot sekä erityisjärjestöt toimivat esimerkiksi monissa kehitysmaissa.

Jotkut YK:n alaiset järjestöt ja ohjelmat toimivat myös Pohjoismaissa. Näitä ovat YK:n kehitysohjelma UNDP (toimisto Helsingissä), YK:n pakolaisasiain valtuutettu UNHCR (toimisto Tukholmassa), Maailman ruokaohjelma WFP (toimisto Kööpenhaminassa) ja YK:n väestörahasto UNFPA (toimisto Kööpenhaminassa).

Suomessa toimii useita kansallisia järjestöjä, jotka eivät välttämättä ole osa virallista YK-järjestelmää, mutta toimivat esimerkiksi jonkun ala-, erityisjärjestön tai rahaston alaisuudessa tai sellaisen toimintaan kiinteästi liittyen. Näitä ovat esimerkiksi Suomen Pakolaisapu (UNHCR), Suomen UNICEF, Suomen UNIFEM ja Väestöliitto (UNFPA).

Suomen YK-liitto ei edusta YK:ta Suomessa tai ole osa virallista YK-järjestelmää.

Lisätietoa:
UNDP:n Helsingin toimisto

UNHCR:n Tukholman toimisto

WFP:n Kööpenhaminan toimisto

UNFPA:n Kööpenhaminan toimisto

Suomen Pakolaisapu

Suomen UNICEF

Suomen UNIFEM

Väestöliitto