Järjestelmä
Rahoitus
Temaattiset toiminta-alueet

• Rauha ja turvallisuus

• Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys

• Ihmisoikeudet 

• Humanitaarinen toiminta

• Kansainvälinen oikeus 

YK on valtioiden yhteistyöjärjestö. Se perustettiin vuonna 1945, tavoitteenaan luoda maailma, jossa ihmiset eläisivät tasavertaisina ja hyvinvoivina, ilman väkivallan ja sodan uhkaa. YK perustettiin kansainvälisellä sopimuksella, joka tunnetaan nimellä YK:n peruskirja. Peruskirjaa voi verrata esimerkiksi yhdistyksen sääntöihin: se määrittelee järjestön tavoitteet, keskeiset toimielimet ja päätöksenteon tavat.

Peruskirjan I luvun mukaan YK:n neljä päämäärää ovat:

1. ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tehokkaiden yhteisten toimenpiteiden avulla ja pyrkiä rauhanomaisin keinoin selvittämään kansainväliset riidat ja tilanteet, jotka saattavat johtaa rauhan rikkoutumiseen
2. kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita, jotka perustuvat kansojen yhtäläisten oikeuksien ja niiden itsemääräämisoikeuden periaatteen kunnioittamiseen, sekä ryhtyä muihin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin maailmanrauhan lujittamiseksi
3. aikaansaada kansainvälistä yhteistyötä kansainvälisten taloudellisten, sosiaalisten, sivistyksellisten ja humanitaaristen ongelmien ratkaisemiseksi sekä kaikille ilman minkäänlaista erottelua kuuluvien ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi
4. toimia keskuksena, joka yhdenmukaistaa kansakuntien toimet näiden yhteisten päämäärien saavuttamiseksi

YK-järjestelmään kuuluu kymmeniä osasia, ja sen voidaan ajatella toimivan viidellä eri tasolla:

1. jäsenvaltioiden YK (esim. yleiskokous, turvallisuusneuvosto, talous- ja sosiaalineuvosto)
2. sihteeristö (toimeenpanee jäsenvaltioiden tekemiä päätöksiä)
3. erilaiset ohjelmat ja rahastot (enimmäkseen talous- ja sosiaalineuvoston perustamia järjestöjä)
4. erityisjärjestöt (itsenäisiä järjestöjä, kuten ILO, WHO ja UNESCO, jotka kuitenkin raportoivat toiminnastaan talous- ja sosiaalineuvostolle)
5. ulkopuoliset kumppanijärjestöt, jotka liittyvät läheisesti YK-järjestelmään, mutta eivät ole YK:n poliittisessa ohjauksessa (esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO ja ydinenergiajärjestö IAEA).

Varsinainen YK muodostuu kuudesta päätoimielimestä. Ne ovat yleiskokous, turvallisuusneuvosto (tai turvaneuvosto), talous- ja sosiaalineuvosto, huoltohallintoneuvosto, kansainvälinen tuomioistuin ja sihteeristö.

Näistä yleiskokous, turvallisuusneuvosto ja talous- ja sosiaalineuvosto ovat jäsenmaiden edustajien säännöllisiä kokouksia, joissa päätetään YK:n tulevasta toiminnasta. Niiden alaisuudessa toimii monia tärkeitä toimielimiä, kuten Ihmisoikeusneuvosto, Rauhanrakennuskomissio sekä kestävän kehityksen toimikunta. Huoltohallintoneuvosto on elin, jonka vastuulla oli kansainvälisten huoltohallintoalueiden itsenäistyminen. Neuvosto lopetti toimintansa vuonna 1994, kun viimeinen huoltohallintoalue itsenäistyi. Kansainvälinen tuomioistuin on puolestaan valtioiden välisiä riitoja ratkova YK:n oikeusistuin. Sihteeristön vastuulla on pyörittää järjestön jokapäiväisiä rutiineja. Sihteeristö palvelee kaikkia YK:n elimiä ja panee toimeen tehdyt päätökset.

YK:lla on kuusi virallista kieltä: arabia, englanti, espanja, kiina, ranska ja venäjä. Kaikki viralliset asiakirjat ovat saatavilla kaikilla kuudella eri kielellä. YK:n yleiskokouksessa jäsenvaltioiden edustajat voivat puhua omalla äidinkielellään ja puhe tulkataan virallisille kielille.

YK-järjestelmään kuuluu kuuden päätoimielimen lisäksi niin sanottuja YK-järjestöjä. Nämä toteuttavat usein YK:n käytännön toimintaa, esimerkiksi rokotuskampanjoita, kehityshankkeita ja pakolaisapua. Järjestöt ovat joko rahastoja ja ohjelmia (esimerkiksi UNICEF ja UNDP) tai niin sanottuja erityisjärjestöjä (esimerkiksi ILO ja UNESCO). Erityisjärjestöt toimivat hieman itsenäisemmin kuin rahastot ja ohjelmat; ne ovat väljemmin riippuvaisia YK:n päätoimielimistä.

Jäsenvaltiot ovat rahastojen, ohjelmien ja erityisjärjestöjen, eli niin sanottujen operationaalisten YK-toimijoiden, jäseniä. Jäsenvaltiot rahoittavat toimintaa ja osallistuvat hallintoon ja toiminnan painopisteiden linjaamiseen.

Rahoitus

Jäsenvaltiot rahoittavat YK:n toimintaa. Joka toinen vuosi YK:n sihteeristö laatii sääntömääräisen talousarvion, jonka yleiskokous hyväksyy istunnossaan. Ehdotus kaksivuotiskauden 2008 - 2009 budjetiksi on 4,195 miljardia dollaria eli noin 3,112 miljardia euroa.

Jokainen jäsenvaltio maksaa vuosittain sille kuuluvan maksuosuuden YK:n perusbudjettiin, josta rahoitetaan päämajan toimintaa (esim. henkilöstön palkkoja, matkustuskuluja) ja monenlaisia muita kuluja. Sen sijaan mm. rauhanturvatoiminnan, katastrofiavun tai alajärjestöjen kehitysyhteistyön rahoitusta ei lasketa kuuluvaksi sääntömääräisen talousarvion piiriin. Sääntömääräisen talousarvion maksuosuuksista sovitaan yleiskokouksessa. Maksuosuudet määräytyvät maksukykyyn perustuvan prosenttiasteikon mukaisesti, jonka yleiskokous hyväksyy. Maksuasteikko tarkistetaan joka toinen vuosi. Perusbudjettiin suuntautuvien maksuosuuksien lisäksi etenkin vauraimmat jäsenvaltiot maksavat vapaaehtoisia avustuksia, joiden avulla rahoitetaan YK:n järjestöjen (esimerkiksi UNICEF, UNDP ja UNCHR) toimintaa. Rauhanturvaaminen rahoitetaan erikseen sovittavilla tavoilla.

YK:n temaattiset toiminta-alueet

YK:lla on viisi keskeistä toiminta-aluetta. Peruskirjan johdannossa Yhdistyneiden kansakuntien kansat asettivat tavoitteekseen pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta sekä edistää rauhaa, ihmisoikeuksia, kansainvälistä oikeutta ja sosiaalista kehitystä. Nämä päämäärät ovat osoittautuneet ajattomiksi ja yleismaailmallisiksi. Ne ohjaavat YK:n toimintaa tänäkin päivänä.

Rauha ja turvallisuus - YK ratkoo konflikteja, pyrkii estämään niitä sekä tukee pysyvää rauhaa

YK perustettiin ylläpitämään maailmanrauhaa. Peruskirjan mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ratkaisemaan erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin ja välttävät voimankäyttöä tai toisen jäsenvaltion uhkaamista sillä. Keskeisintä on konfliktien ehkäiseminen, eli toiminta, joka estää kiistojen ja erimielisyyksien kehittymisen aseellisiksi konflikteiksi ja torjuu konfliktien uusiutumisen. Keinona on ehkäisevä diplomatia - neuvottelut, sovittelu ja luottamusta rakentavat toimet, rauhanturvatoiminta, aseidenriisunta sekä tilanteen niin vaatiessa, sanktioiden käyttö.

Tehokkaan ja pitkäjänteisen konfliktinehkäisytoiminnan osia ovat yhtä lailla konfliktien jälkeinen rauhanrakentaminen, vaalitarkkailu, ihmisoikeustyö, demokratian ja oikeusjärjestelmän kehittäminen, kehitysyhteistyö, tiedotustoiminta, poliittisen tilanteen tarkkailu ja kansalaisyhteiskunnan voimavarojen lisääminen.

Konfliktien ennaltaehkäisyssä keskeistä on inhimillisen turvallisuuden ajatuksen mukaisesti hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon kehittäminen. Turvallisuutta ei voi olla ilman kehitystä, kehitystä ei voi olla ilman turvallisuutta, eikä kumpaakaan voida saavuttaa, jos ihmisoikeuksia ei kunnioiteta.

Terrorismia koskevat kysymykset ovat olleet yleiskokouksen asialistalla vuodesta 1972 lähtien. Vuonna 1996 perustettu yleiskokouksen alainen komitea valmistelee kokonaisvaltaista terrorismin vastaista sopimusta. Yhteistyössä ilmailu-, merenkulku- ja atomienergiakysymyksiin erikoistuneiden YK:n erityisjärjestöjen kanssa YK:ssa on laadittu useita terrorismin vastaisia yleissopimuksia, jotka luovat pohjan niin yhdenmukaisille säännöksille valtioiden sisäisessä lainsäädännössä kuin vakiintuneille kansainvälisille menettelytavoille terrorismin torjumiseksi.

Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys - YK johtaa toimia maailman köyhyyden poistamiseksi

Eräs YK:n keskeisimmistä tehtävistä on parempien elinolosuhteiden luominen kaikille maailman ihmisille. Valtaosa YK:n työstä keskittyy tälle alueelle, jos asiaa mitataan talousarvion ja henkilökunnan määrän mukaan. YK:n toimintaa kehityksen hyväksi ohjaa peruskirjassa mainittu oletus siitä, että köyhyyden poistaminen ja kaikkien ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen ovat ehtoja kestävän ja oikeudenmukainen rauhan saavuttamiselle.

YK on ainutlaatuisessa asemassa, jos ajatellaan kehityksen edistämistä: Järjestö toimii operatiivisesti monissa eri maissa, ja sen mandaatti kattaa niin sosiaalisiin, taloudellisiin kuin kriiseihinkin liittyvät tarpeet. Samalla sen yleiskokous tarjoaa foorumin kaikille maille saada äänensä kuuluviin. 1960-luvulta lähtien YK:n yleiskokous on asettanut päämääriä ja tavoitteita kymmenvuotisten, tiettyihin teemoihin keskittyvien kansainvälisten kehitysstrategioiden avulla.

Kansainvälisen yhteistyön tarve taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi käynnisti 1990-luvun alussa YK:n yleiskokouksen järjestämien maailmankonferenssien ja erityisistuntojen sarjan, joissa paneuduttiin perusteellisesti muun muassa ympäristökysymyksiin 1992, ihmisoikeuksiin 1993 ja naisten asemaan 1995. Näissä kokouksissa luotua kokonaisuutta on myös kutsuttu globaaliagendaksi. Vuonna 2000 hyväksytyssä Vuosituhatjulistuksessa YK:n jäsenvaltiot ikään kuin kokosivat yhteen aiemmin nämä hyväksytyt toimintaohjelmat.

Vuosituhatjulistuksen kehityskysymyksiä koskeva osio sisältää aikaan sidottuja ja määrällisiä tavoitteita taistelussa köyhyyttä, nälkää, lukutaidottomuutta, lapsikuolleisuutta ja sairauksia, ympäristön saastumista ja naisten syrjintää vastaan. Tavoitteet tunnetaan Vuosituhannen kehitystavoitteina, Millennium Development Goals (MDG). Kehitystavoitteet ja niitä tukevat osatavoitteet muodostavat suunnan ja kehyksen, joiden pohjalta koko YK-järjestelmä voi työskennellä johdonmukaisesti yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

YK:ssa käytetään termiä inhimillinen kehitys. Inhimillinen kehitys on pohjimmiltaan sitä, että köyhien ihmisten mahdollisuudet hallita omaa elämäänsä paranevat. On luotava ympäristö, jossa jokainen voi elää pitkän ja antoisan elämän. Sen tunnusmerkkejä ovat riittävä ravitsemus, turvattu elanto, mahdollisuus hankkia tietoja, taitoja ja työtä, mahdollisuus laadukkaaseen vapaa-aikaan sekä turvallinen ja tasa-arvoinen, syrjimätön yhteisö.

Ihmisoikeudet - YK:ssa luodaan kansainvälisiä normeja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle

Oikeudenmukaisuuden ja yhtäläisten oikeuksien takaaminen kaikille ovat YK:n peruskirjaan sisältyviä tavoitteita. YK:n peruskirjan johdannossa Yhdistyneiden kansakuntien kansat vakuuttavat uskovansa "ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten sekä kansakuntien, suurten ja pienten yhtäläisiin oikeuksiin". Lisäksi ne asettavat päämääräkseen "edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamista vapaammissa oloissa".

Kansainvälinen lainsäädäntö, mukaan lukien ihmisoikeudet, on yksi YK:n keskeisimmistä saavutuksista. Vuonna 1948 annettu Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee kaikille ihmisille kuuluvat perusoikeudet, kuten oikeus elämään, vapauteen ja kansallisuuteen, sekä ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden. Kaikilla miehillä ja naisilla on myös oikeus työhön ja koulutukseen, ruokaan ja asuntoon ja sekä oikeus osallistua maansa hallitsemiseen. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole kansainvälistä lainsäädäntöä, mutta julistus toimii perusteena yli 80:lle ihmisoikeuksia koskevalle sopimukselle ja julistukselle.

Perusnormit on pitkälti jo asetettu, ja YK on siirtämässä ihmisoikeustyönsä pääpainoa lakien täytäntöönpanoon. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu työskentelee yhteistyössä hallitusten kanssa parantaakseen ihmisoikeuksien noudattamista ja ehkäistäkseen ihmisoikeusrikkomuksia. Vuonna 2000 annetussa YK:n vuosituhatjulistuksessa ihmisoikeuksien edistäminen ja suojelu vahvistettiin uudelleen yhdeksi kansainvälisen yhteisön tärkeimmistä tehtävistä.

Humanitaarinen toiminta - YK tarjoaa suojaa ja tukea esimerkiksi sisällissotien ja luonnonkatastrofien uhreille

YK:n peruskirjassa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelu ja auttaminen asetetaan yhdeksi kansainvälisen yhteisön tärkeimmistä tehtävistä. Tavoitteena on varmistaa, että lapset ja muut kansanryhmät, jotka joutuvat kärsimään suhteettomasti luonnonkatastrofien, kansanmurhien, aseellisten konfliktien ja muiden humanitaaristen kriisien seurauksista, saavat kaiken mahdollisen avun ja suojelun, jotta he voisivat jatkaa normaalia elämää niin pian kuin mahdollista. Päämääränä on myös laajentaa ja vahvistaa siviilien suojelua monimuotoisissa hätätilanteissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti.

Humanitaarisella avulla tarkoitetaan elämää pelastavaa ja suojelevaa toimintaa. Hätätilanteissa YK:n järjestöt toimittavat uhreille ruokaa, asuinsuojia, lääkintä- ja huoltoapua ja auttavat heitä uuden elämän alkuun. YK:n humanitaarinen avustustoiminta alkoi vuonna 1946 järjestön toimittaessa apua toisen maailmansodan uhreille Euroopassa ja Aasiassa.

YK koordinoi toimintaansa kriiseissä erityisen komitean kautta, jossa kaikki tärkeimmät humanitaariseen toimintaan osallistuvat elimet ovat edustettuina. Komitean puheenjohtajan toimii YK:n hätäapukoordinaattori, ja komitean muodostavat UNICEF, UNDP, WFP ja UNHCR. Lisäksi komiteassa toimii muita YK:n osastoja sekä suurimmat kansalaisjärjestöt ja kansainväliset humanitaariset järjestöt, kuten Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Jotta avunannon kustannukset saataisiin katettua, YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto OCHA julkaisee yhteisen vetoomuksen, jolla yritetään kerätä varoja kansainvälisiltä avustajatahoilta. Käytännöllisesti katsoen kaikki YK:n humanitaarinen apu rahoitetaan vapaaehtoisin avustuksin kansainvälisiltä avunantajilta.

Kansainvälinen oikeus

YK:n peruskirjan mukaan järjestöllä on erityinen velvollisuus kodifioida ja kehittää kansainvälistä lainsäädäntöä. YK tarjoaa valtioille foorumin, jonka avulla ne voivat tehdä keskenään sitovia sopimuksia ja sääntöjä, joihin turvautumalla voidaan vähentää riitojen syntymistä ja lisätä mahdollisuuksia turvautua oikeudelliseen menettelyyn riitojen ratkaisemiseksi.

YK:n yli 500 yleissopimusta, sopimusta ja standardia muodostavat kehyksen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiselle ja taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Kun valtio ratifioi sopimuksen (eli hyväksyy sen virallisesti), se sitoutuu toimimaan kyseisessä asiassa niin kuin sopimuksessa lukee. Valtion tulisi myös tällöin tehdä sopimuksesta osa omaa kansallista lainsäädäntöään. Useimmat kansainväliset sopimukset on solmittu YK:ssa. Esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustamisessa ja ympäristönsuojelussa käytettävät maailmanlaajuiset normit on pitkälti kehitetty YK:n aloitteesta.

Kiistoja on helpompi lähestyä, kun on olemassa yhteisiä sääntöjä, jotka ovat samat kaikille osapuolille. YK:n yhteydessä toimii oikeusistuimia, joissa tiettyjä kiistoja on mahdollista ratkoa, ellei se muilla keinoin onnistu. Näitä ovat muun muassa kansainvälinen tuomioistuin, kansainvälinen rikostuomioistuin ja Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimet. Niissä sovelletaan kansainvälistä oikeutta.

Kansainvälinen rikostuomioistuin on ensimmäinen pysyvä rikosoikeudellista toimivaltaa käyttävä tuomioistuin. Se aloitti toimintansa vuonna 2002. Sen toimivaltaan kuuluvat vakavimmat kansainväliset rikokset, kansanmurha, rikokset ihmisyyttä vastaan ja vakavat sotarikokset, jotka on tehty tuomioistuimen perussäännön voimaantulon jälkeen.