Rauhanrakentamisella tarkoitetaan konfliktin jälkeistä toimintaa, jolla pyritään vakauttamaan konfliktista kärsinyttä yhteiskuntaa, palauttamaan sen yhteiskunnalliset rakenteet ja estämään vihollisuuksien uudelleenpuhkeaminen. Konfliktin perimmäisiin syihin kohdistuvalla toiminnalla pyritään luomaan kestävä perusta rauhalle, turvallisuudelle ja ihmisoikeuksien kunnioitukselle. Samalla maata autetaan jälleenrakennuksessa.

Varsinainen rauhanrakennustyö voi alkaa vasta kun aselepo on saatu aikaan ja rauhansopimus on allekirjoitettu. Toiminta voidaan aloittaa hallitusten pyynnöstä, tai se voi olla osa alueella toimivaa YK:n rauhanturvaoperaatiota. Rauhanrakennuksen onnistumiseksi kaikkien yhteiskunnan osien tulee osallistua siihen, sillä ulkopuolinen toimija ei voi yksin saada aikaan pysyvää rauhaa alueelle. YK on harjoittanut rauhanrakennusta yhdessä erityis- ja alajärjestöjensä sekä kansallisten hallitusten ja kansalaisjärjestöjen kanssa 1990-luvulta lähtien.

Rauhanrakentaminen alkaa taistelevien osapuolten kotiuttamisella ja aseistariisumisella, mutta siihen kuuluu myös pakolaisten kotiinpaluun mahdollistaminen, siviiliväestön (erityisesti naisten ja lasten) suojelu ja miinojen raivaus. Rauhanrakennustoimia konfliktin jälkeen voivat olla muun muassa vaalien järjestämisessä avustaminen, terveydenhuolto- ja koulutuspalvelujen käynnistäminen, oikeuslaitoksen ja turvallisuusviranomaisten tukeminen, sotatoimien tuhoaman infrastruktuurin jälleenrakentaminen ja ihmisoikeuksien puolustaminen. Myös kehitysyhteistyö on keskeinen osa rauhanrakennusta. Rauhanrakentamisen prosessissa turvallisuus, kehitys ja ihmisoikeudet liittyvät kiinteästi yhteen.

Rauhanrakennustoiminnan tavoitteena on elvyttää konfliktista kärsineen maan talous, vahvistaa demokratiaa, taata oikeus ja järjestys ja edistää hyvää hallintoa sekä lisätä suvaitsevaisuutta ja suojella vähemmistöjä. Kestävän rauhan aikaansaaminen sotien repimissä yhteiskunnissa on kuitenkin vaikeaa. Koska konfliktit jatkuvat usein sykleissä, tehokkaan rauhanrakentamisen täytyy sisältää myös konfliktinehkäisytoimia.

YK:ssa konfliktinjälkeinen rauhanrakentaminen otettiin ensimmäistä kertaa esille vuonna 1992 silloisen pääsihteerin Boutros Boutros-Ghalin laatimassa asiakirjassa Rauhanagenda (An Agenda for Peace). Rauhanrakentamisesta on sittemmin tullut jäsenmaiden laajalti hyväksymä ja tukema YK:n toimintamuoto rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi. 1990-luvulla YK oli mukana rakentamassa kestävää rauhaa eteläisessä Afrikassa, Väli-Amerikassa ja Kambodzhassa. Sittemmin YK on edistänyt rauhaa muun muassa Balkanilla, Itä-Timorissa, Länsi-Afrikassa, Afganistanissa, Irakissa, Sudanissa ja Haitissa. Vuonna 2007 päättyivät YK:n 15 vuotta kestäneet rauhanrakennustoimet Tadzhikistanissa, jossa oli tuolloin säilynyt rauha jo kymmenen vuoden ajan.

Rauhanrakennustoimista käytetään yleensä nimeä poliittinen operaatio tai rauhanoperaatio. Poliittisia ja rauhanoperaatioita oli vuoden 2009 alkupuolella käynnissä yhteensä 12. Nämä operaatiot ovat YK:n turvallisuusneuvoston perustamia, ja niistä valtaosaa johtaa YK:n poliittinen osasto.
Rauhanrakennustyön koordinaation ja vaikuttavuuden parantamiseksi YK:ssa perustettiin vuonna 2005 erityinen rauhanrakennuskomissio (Peacebuilding Commission), jonka tehtävänä on tukea konflikteista toipuvia maita. Rauhanrakennuskomissiosta kerrotaan tarkemmin teemasivuston osiossa 'Rauhanrakennuskomissio'.