Konfliktinehkäisyllä tarkoitetaan toimintaa, jonka tavoitteena on estää kiistojen ja erimielisyyksien kehittyminen aseellisiksi yhteenotoiksi ja torjua konfliktien uusiutuminen. YK:n peruskirjassa todetaan, että maailmanjärjestön on ryhdyttävä toimiin "rauhaa vaarantavan uhan syntymisen ehkäisemiseksi". Konfliktien ehkäisy onkin ollut YK:n keskeinen tavoite ja toimialue aina sen perustamisesta lähtien, vaikka vasta kylmän sodan päättyminen mahdollisti tehokkaan puuttumisen rauhaa uhkaaviin tilanteisiin.

Vastaanottaessaan Nobelin rauhanpalkinnon joulukuussa 2001 YK:n silloinen pääsihteeri Kofi Annan nimesi konfliktineston yhdeksi YK:n pääpainopistealueeksi uudella vuosituhannella, ja YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi historiansa ensimmäisen konfliktinestoa käsittelevän päätöslauselman (S/RES/1366) samana vuonna. Konfliktinehkäisyn merkitystä on edelleen korostettu osana YK:n 2000-luvun uudistustyötä, ja YK:n kapasiteettia konfliktinehkäisyn saralla on pyritty vahvistamaan muun muassa konfliktinehkäisystä vastaavan poliittisen osaston budjetti- ja henkilöstöresursseja lisäämällä.

Konfliktien ehkäisyn keinoja ovat pääasiassa ehkäisevä diplomatia (neuvottelut, sovittelu ja luottamusta rakentavat toimet), rauhanturvatoiminta, aseidenriisunta ja sanktioiden käyttö. Ehkäisevä diplomatia tarkoittaa usein YK:n edustajan lähettämistä puhumaan konfliktin osapuolille tavoitteenaan saada heidät sopimaan erimielisyydet rauhanomaisesti. Valtioiden välistä luottamusta puolestaan rakennetaan avoimella tietojen vaihdolla. Konfliktiherkille alueille voidaan myös sijoittaa YK:n rauhanturvajoukkoja estämään levottomuuksien puhkeamista.

Jos neuvotteluiden avulla ei onnistuta poistamaan rauhaa uhkaavaa tilannetta, YK:n turvallisuusneuvosto voi määrätä sanktioita. Ne kohdistuvat siihen toimijaan, jonka katsotaan uhkaavan rauhaa. Talouspakotteilla tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kaupankäyntiä valtion tai yksittäisten ihmisten kanssa rajoitetaan tai se kielletään. Pakote voi olla myös matkustuskielto tai diplomaattisuhteiden katkaiseminen. Pakotteet tulee suunnitella niin, ettei alueen väestölle koidu niistä kohtuuttomia haittoja.

Kriisien aikana käytettäviä keinoja kutsutaan operatiiviseksi konfliktinehkäisyksi. Tällöin tavoitteena on etupäässä konfliktin laajenemisen, syvenemisen ja pitkittymisen estäminen. Tehokkaan ja pitkäjänteisen konfliktinehkäisytoiminnan osina pidetään myös ennen konflikteja tapahtuvaa tai konfliktien jälkeistä rauhanrakentamista, vaalitarkkailua, ihmisoikeustyötä, demokratian ja oikeusjärjestelmän kehittämistä, kehitysyhteistyötä, tiedotustoimintaa, poliittisen tilanteen tarkkailua ja kansalaisyhteiskunnan voimavarojen lisäämistä.

YK:n konfliktinehkäisytoiminnassa keskeistä on kansalaisten hyvinvoinnin, ihmisoikeuksien, kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen sekä hyvän hallintotavan edistäminen, sillä nämä tekijät nähdään pitkällä aikavälillä rauhan ja turvallisuuden tärkeimmiksi rakennuspuiksi. YK:n konfliktinehkäisytoiminta perustuu järjestön eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön. Yhteistyötä tehdään myös esimerkiksi Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston sekä eri jäsenvaltioiden hallitusten ja kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kanssa.

Konfliktien ennaltaehkäisy on tärkeää ensisijaisesti inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi ja ihmishenkien säästämiseksi. On kuitenkin tunnustettu tosiseikka, että konfliktien ennaltaehkäisy säästää myös suuria summia rahaa - konfliktinehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin konfliktista toipumisen rahoittaminen. Itse sotatoimiin kuluu usein miljardeja dollareita, joten konfliktin välttäminen mahdollistaa myös näiden varojen kanavoinnin muihin kohteisiin.