YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman 1325 naisten asemasta konflikteissa sekä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä. Päätöslauselmassa todetaan naisilla olevan tärkeä rooli konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisussa sekä konfliktien jälkeisessä rauhanrakentamisessa. Päätöslauselman mukaan naisille on taattava tasavertainen mahdollisuus osallistua rauhantyöhön sen kaikissa eri muodoissa.

Naiset on perinteisesti mielletty konfliktien passiivisiksi uhreiksi, sillä he ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa yhteiskunnan rakenteiden sortuessa. Päätöslauselma 1325 pyrkii murtamaan uhrimielikuvaa korostamalla naisten aktiivisen osallistumisen merkitystä rauhan pysyvyydelle. Naiset ovat avainasemassa yhteiskunnan eheyttämisessä ja seuraavien sukupolvien kasvattamisessa sovittelun hengessä. Ilman naisten äänen huomioimista rauhanprosessilla on heikommat mahdollisuudet onnistua. Yksi päätöslauselman keskeisistä tavoitteista on naisten vallan lisääminen päätöksenteon kaikilla tasoilla sekä kansallisesti että kansainvälisesti, myös YK-järjestelmän sisällä. Päätöslauselmassa muun muassa kehotetaan YK:n pääsihteeriä nimittämään enemmän naispuolisia erityisedustajia.

Uhrin leimasta eroon pääseminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö naiset ja tytöt kaipaisi konflikteissa erityistä suojaa esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa vastaan. 1325-päätöslauselma vaatiikin kaikilta konfliktiosapuolilta erityistoimenpiteitä naisten suojelemiseksi sukupuolisidonnaiselta väkivallalta. Päätöslauselman mukaan sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettava rauhanturvatoimintaan, ja naisten ja tyttöjen erityistarpeet on huomioitava myös pakolaisleireillä sekä miinanraivaustyössä.

YK:n pääsihteeri laati vuonna 2005 koko YK-järjestelmän läpäisevän suunnitelman 1325-päätöslauselman toimeenpanosta (S/2005/636). Turvallisuusneuvoston pyynnöstä pääsihteeri antoi tilannekatsauksen toimeenpanon edistymisestä syksyllä 2008. Raportissa todetaan, että toimeenpanossa on edistytty sekä YK-järjestelmän sisällä että monissa jäsenvaltioissa, mutta ei riittävästi, sillä naiset ovat edelleen aliedustettuina kaikissa rauhanprosessin vaiheissa. Erityisenä huolenaiheena raportissa nostetaan esille naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta sekä siihen useissa konfliktivaltioissa liittyvä rankaisemattomuuden kulttuuri. Seksuaalista väkivaltaa, kuten raiskauksia, käytetään raportin mukaan yhä enenevässä määrin sodankäynnin välineenä, ja naisiin kohdistuva väkivalta on usein yhteiskunnan vakautta koetteleva tekijä myös konfliktin jälkitilanteessa. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä tärkeää on esimerkiksi turvallisuussektorin sukupuolisensitiivinen uudistaminen sekä syyllisten saattaminen edesvastuuseen.

1325-päätöslauselmaa koskevissa turvallisuusneuvoston vuosittaisissa puheenjohtajuuslausunnoissa (presidential statements) on toistuvasti kehotettu YK:n jäsenvaltioita toimeenpanemaan päätöslauselma kansallisen toimintasuunnitelman tai muun vastaavan viitekehyksen puitteissa. Vain hyvin harvat jäsenmaat ovat kuitenkaan toistaiseksi noudattaneet kehotusta. Suomi julkaisi oman 1325-päätöslauselmaa koskevan kansallisen toimintaohjelmansa syyskuussa 2008. Suomen painopistealueita päätöslauselman toimeenpanossa ovat miesten ja naisten edustuksellisen tasapainon parantaminen kaikilla rauhantyön osa-alueilla, sukupuoliulottuvuuden valtavirtaistaminen kriisinhallintaan sekä naisten oikeuksien ja turvallisuuden takaaminen. Toimintaohjelma kattaa vuodet 2008-2011, minkä jälkeen ohjelmaa päivitetään. Ohjelman toteutumista valvoo erillinen seurantaryhmä.

1325-päätöslauselma (englanniksi)

Pääsihteerin raportti 1325-päätöslauselman toimeenpanosta (englanniksi)

Suomen toimintaohjelma