Englannin kielen sanoista disarmament, demobilisation ja reintegration johdetulla DDR-lyhenteellä tarkoitetaan entisten taistelijoiden aseista riisumista, aseellisesta organisaatiosta irrottamista ja yhteiskuntaan jälleensopeuttamista. DDR-prosessissa yhdistyvät poliittiset, sotilaalliset, sosio-ekonomiset, humanitaariset sekä turvallisuustoimet, ja sen tarkoituksena on edistää yhteiskunnan vakauttamista ja paluuta normaalitilaan konfliktin päätyttyä.

YK on harjoittanut DDR-toimintaa yli 15 vuoden ajan ja toiminut tänä aikana useissa kymmenissä maissa. Kaikki YK:n turvallisuusneuvoston 2000-luvulla hyväksymät rauhanturvaoperaatiot ovat sisältäneet DDR-toimia. DDR-ohjelmia on viime vuosina käynnistetty myös monissa sellaisissa maissa, joihin ei ole lähetetty YK:n rauhanturvajoukkoja, kuten Indonesian Acehissa, Afganistanissa, Somaliassa ja Ugandassa.

Lapsisotilaiden tarkkaa määrää maailmassa ei tiedetä. Pitkään lapsisotilaiden käyttöä vastaan toiminut kansalaisjärjestöjen yhteenliittymä Coalition to Stop the Use of Child Soldiers arvioi vuoden 2008 raportissaan, että vaikka lapsisotilaiden määrä on todennäköisesti vähentynyt jonkin verran viime vuosina, heitä on joka tapauksessa yhä monia kymmeniä tuhansia. Vuosien 2004-2007 välillä lapsia taisteli hallituksen tai ei-valtiollisten ryhmittymien joukoissa yhteensä 19 maassa, joista suurin osa Afrikassa ja Aasiassa.

Lapsisotilaiden käyttö on kielletty useissa merkittävissä kansainvälisissä sopimuksissa ja asiakirjoissa, mukaan lukien YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valinnainen pöytäkirja ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussääntö. Myös YK:n turvallisuusneuvosto on puuttunut asiaan useissa päätöslauselmissaan. Alle 15-vuotiaiden lasten käyttö aseellisissa konflikteissa on luokiteltu sotarikokseksi.

Taisteluihin osallistuminen ja muu vastaava hyväksikäyttö aseellisissa konflikteissa aiheuttaa lapsille vakavaa fyysistä, psyykkistä, henkistä ja kehityksellistä haittaa ja vaikeuttaa heidän sopeutumistaan tavalliseen yhteiskuntaan. Siksi lasten aseista riisumiseen ja jälleensopeuttamiseen pitäisi kanavoida erityistä huomiota ja voimavaroja.

Koska lapsisotilaiden käyttö on lainvastaista, YK ei pidä lapsisotilaiden jälleensopeuttamista yhteiskuntaan yhtenä tavanomaisena DDR-ohjelmien osa-alueena, vaan lähtökohtana on pyrkimys korjata lapsen oikeuksien rikkomisesta aiheutunut vahinko ja ennaltaehkäistä vastaavia rikkomuksia jatkossa. Lapsisotilaiden käytön lainvastaisuus tarkoittaa myös sitä, että aikuistaistelijoista poiketen kaikki lapsitaistelijat pitäisi saada riisuttua aseista ja jälleensopeutettua yhteiskuntaan konfliktin vielä jatkuessa. Käytännössä tämä osoittautuu usein mahdottomaksi.

Pariisin periaatteet viitoittavat tietä

Kansainvälinen yhteisö hyväksyi vuonna 2007 niin kutsutut Pariisin sitoumukset (Paris Commitments) ja Pariisin periaatteet (Paris Principles), joiden tavoitteena on parantaa lapsisotilaiden yhteiskuntaan jälleensopeuttamisen menestyksellisyyttä kokoamalla vuosien kuluessa kerääntynyt asiantuntemus yhtenäiseksi ja johdonmukaiseksi ohjeistukseksi. Pariisin periaatteet pohjautuvat vuonna 1997 hyväksytyille Cape Townin periaatteille (Cape Town Principles). YK:n lastenjärjestö Unicefilla on ollut molempien periaatteiden valmistelutyössä keskeinen rooli.

Pariisin periaatteiden kaltaisista työkaluista huolimatta DDR-toiminta ei nykyisellään usein palvele lapsisotilaiden jälleensopeutumista parhaalla mahdollisella tavalla. Coalition to Stop the Use of Child Soldiers totesi vuoden 2008 raportissaan, että virallisten DDR-ohjelmien käytännön toteutus ei usein vastaa yleisesti tiedostettuja hyviä käytäntöjä. Ongelmia aiheuttavat esimerkiksi riittävän rahoituksen puute, suunnittelun lyhytjänteisyys sekä lapsisotilaisiin liittyvä häpeä (stigma), joka nostaa entisten taistelijoiden kynnystä hakeutua virallisiin DDR-ohjelmiin. Joissain tapauksissa kansallisiin DDR-ohjelmiin osallistumiselle on myös asetettu niin tiukat kriteerit, että vain pieni osa jälleensopeutumiseen tukea tarvitsevista pääsee hyötymään ohjelmista.

Erityisesti konfliktiin joko taistelijoina, erilaisissa tukirooleissa tai enemmän tai vähemmän vastentahtoisina "vaimoina" osallistuneiden tyttöjen fyysiset ja psyykkiset erityistarpeet jäävät usein liian vähälle huomiolle jälleensopeuttamisprosesseissa. Valtaosa aseellisiin joukkoihin sidoksissa olleista tytöistä jää täysin virallisten DDR-ohjelmien ulkopuolelle: esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa vuoden 2006 lopussa päättyneeseen DDR-ohjelmaan osallistui noin 3 000 tyttöä, mikä oli vain 15 prosenttia konfliktiin osallistuneiden tyttöjen arvioidusta kokonaismäärästä. Taustalla olevat syyt ovat usein monimutkaisia ja ainakin osittain kytköksissä laajempaan sukupuolten epätasa-arvoon ja rakenteelliseen syrjintään.

Coalition to Stop the Use of Child Soldiers: Child Soldiers Global Report 2008

Pariisin periaatteet (englanniksi)