Vuonna 2009 vietetään kansainvälistä sovittelun teemavuotta (International Year of Reconciliation). YK:n yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/61/17 (20.11.2006) mukaisesti sovittelun teemavuoden tarkoituksena on kannustaa kansainvälisen yhteisön eri toimijoita pyrkimään entistä määrätietoisemmin kiistojen ja konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun kestävän rauhan aikaansaamiseksi. Rauhan ja turvallisuuden edistäminen maailmassa on ollut YK:n keskeisin tavoite sen perustamisesta lähtien.

Sovittelun teemavuoden asettaneessa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa viitataan moniin sovittelun ja sovinnon säilymisen kannalta keskeisiin tekijöihin, mukaan lukien suvaitsevaisuus ja toisten kunnioitus, totuus ja oikeudenmukaisuus sekä yhteistyö ja keskinäinen vuoropuhelu. YK pyrkii omalta osaltaan edistämään näiden arvojen yleismaailmallista toteutumista.

Tälle sovittelun teemasivustolle on koottu tietoa YK:sta rauhantoimijana sekä valikoiduista rauhaan, konflikteihin ja sovitteluun liittyvistä teemoista. Lähemmän tarkastelun kohteena on vuonna 2005 perustettu YK:n rauhanrakennuskomissio (Peacebuilding Commission), joka pyrkii osaltaan varmistamaan rauhan kestävyyden keskittymällä konfliktin jälkeiseen yhteiskunnan jälleenrakennustyöhön. Henkilökuvia-osiossa esitellään kolme kansainvälisesti tunnettua henkilöä, jotka ovat omalla työllään merkittävästi edistäneet sovittelun henkeä ja rauhan kulttuuria eri puolilla maailmaa.

Mitä sovittelulla tarkoitetaan?

Sovittelu on arkipäiväinen ilmiö, josta jokaisella on omakohtaista kokemusta. Arjen sovittelussa on yleensä kyse ristiriitatilanteiden selvittelystä puhumalla ja toista osapuolta kuuntelemalla. Jos tilanne on päässyt kärjistymään pahasti, sovitteluun voidaan joskus tarvita ulkopuolisen puolueettoman tahon apua. Sovitteluun ja sovinnontekoon kuuluu usein anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen sekä yhteinen päätös vastaavien tilanteiden välttämisestä tulevaisuudessa. Koulumaailmassa vertaissovittelu on viime vuosina yleistynyt oppilaiden ristiriitojen ratkaisumenetelmänä.

Sovittelu on tärkeä osa myös kansainvälistä rauhantyötä. Kansainvälinen sovittelu ei perusajatukseltaan juuri eroa muiden alojen sovittelusta. Sovittelua voidaan käyttää ennaltaehkäisevänä keinona konfliktin syttymisen estämiseksi tai jo puhjenneen konfliktin ratkaisemisessa. Sovittelu perustuu voimankäytön ja väkivallan välttämiseen ja pyrkimykseen löytää tilanteeseen rauhanomainen ratkaisu. Kolmannen osapuolen johtamaa sovittelua käytetään vaikeiden konfliktien ratkaisuun erityisesti silloin, kun vihamielisyydet ovat syviä ja jatkuneet pitkään tai kun osapuolten omat sovintoyritykset eivät ole tuottaneet tulosta.

Ulkopuolisen sovittelijan käyttö mahdollistaa rauhanneuvottelujen onnistumisen myös tapauksissa, joissa osapuolten vihamielisyydet estävät suoran keskinäisen vuoropuhelun. Viime kädessä kiistaosapuolet kuitenkin päättävät sovitteluun osallistumisesta sekä sovittelun lopputuloksesta ja siihen sitoutumisesta aina itsenäisesti. Sovittelu on siis lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Sovittelutarve ei vaikeissa konflikteissa usein pääty rauhansopimuksen solmimiseen, vaan rauhan pysyvyys edellyttää yhteiskunnan sisäistä sovittelua myös konfliktin jälkeen. Konfliktin jälkeisiin sovintoa tukeviin toimiin kuuluvat esimerkiksi konfliktin todellisten tapahtumakulkujen selvittäminen ja sotarikollisten tuomitseminen sekä eri osapuolten yhteistyö yhteiskunnan jälleenrakennuksessa.

Sovittelun teemavuoden asettanut päätöslauselma

Lue lisää sovittelusta Ihmisoikeusliiton julkaisemasta Ihmisoikeusraportista 2/2009