Lisääntyneen matkustelun ja maahanmuuton ansiosta yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus henkilökohtaisesti tavata taustoiltaan erilaisia ihmisiä ja saada omakohtaisia kokemuksia muista kulttuureista. Mielikuvien ja asenteiden syntymiseen vaikuttavat kuitenkin myös monet välilliset tekijät, kuten lähipiirin mielipiteet ja tiedotusvälineissä esiintyvät näkemykset.

Paikallisten, kansallisten, alueellisten ja erityisesti globaalien tiedotusvälineiden levittämä aineisto tavoittaa huomattavan suuria ihmisjoukkoja ja saa lisäksi usein tietyn hyväksynnän ja oikeutuksen "yleisenä" tai "virallisena" tietona. Medialla on siksi suuri vastuu paitsi faktatiedon, myös mielikuvien ja asenteiden välittäjänä. Kulttuurien lähentymisen näkökulmasta vaarana on erityisesti sortuminen yksipuoliseen tai muuten stereotypioita vahvistavaan journalismiin. Toisaalta lähes yhtä kielteinen vaikutus kulttuurien lähentymiselle voi olla sillä, että esimerkiksi joku vähemmistöryhmä ei koskaan näy tiedotusvälineissä. Parhaimmillaan media voi kuitenkin edistää merkittävästi kansalaisten kulttuurista tietämystä ja kulttuurisen moninaisuuden arvostusta ja tarjota yhden tärkeän kanavan rakentavalle kulttuurien väliselle vuoropuhelulle.

Kulttuurien lähentymisen teemavuoden julistaneessa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa (A/RES/62/90) korostetaan jokaisen oikeutta sananvapauteen, mutta todetaan samalla, että tämän oikeuden käyttöön liittyy erityisiä vastuita ja velvollisuuksia ja sitä voidaan rajoittaa tietyin (tarkasti rajatuin) edellytyksin. Median sananvapauden ja eri kulttuurien ja uskontojen kunnioittamisen väliset jännitteet ovat ajoittain leimahtaneet hyvin kärkeviksikin kiistoiksi, joilla on ollut poliittisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten lisäksi myös taloudellisia seurauksia, esimerkiksi tietyn maan tuotteita koskevien ostoboikottien muodossa. Tanskalaisen sanomalehden julkaisemia profeetta Muhammedin pilakuvia koskenut jupakka jakoi vuonna 2005 vahvasti sekä tavallisten kansalaisten että valtaapitävien mielipiteitä eri puolilla maailmaa ja kirvoitti vilkasta keskustelua sananvapauden luonteesta ja merkityksestä globaaliaikana.

Sananvapaus sähköisessä mediassa

Sähköisen viestinnän (internet, sosiaalinen media) yleistyminen on sekä monipuolistanut mediatarjontaa että luonut uusia tapoja olla suorassa (virtuaalisessa) kosketuksessa eri maista ja kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Samalla se on myös antanut yksityishenkilöille ja erilaisille ryhmille mahdollisuuden levittää mielipiteitään ennätyksellisen helposti ja tehokkaasti miljoonien ihmisten ulottuville. Siinä missä perinteisiä tiedotusvälineitä sitoo vähintään eettinen säännöstö, internetissä leviävän materiaalin asiallisuudesta ei varsinaisesti vastaa kukaan.

Kotimaassa esimerkiksi vähemmistövaltuutettu on viime vuosina kiinnittänyt huomiota internetissä esiintyvään avoimeen rasismiin ja nk. vihapuheeseen, joka kohdistuu tiettyyn ryhmään ja sen edustajiin. YK:n rotusyrjinnän vastainen komitea (CERD) on myös kehottanut Suomea kiinnittämään huomiota rasistisen, syrjivän ja muukalaisvastaisen materiaalin levittämiseen internetissä.

Virtuaalimaailmassa tapahtuva viestintä ja tiedonvälitys muokkaavat erityisesti lasten ja nuorten käsityksiä, koska internet on heille luonteva toimintaympäristö. Erityisesti nuorempien ikäpolvien medianlukutaito ja mediakriittisyys eivät välttämättä ole riittävän kehittyneet, jotta he voisivat seuloa tehokkaasti asianmukaisen ja luotettavan tiedon kaikesta tarjolla olevasta materiaalista.

Sananvapaus on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, jota ei pidä rajoittaa tarpeettomasti. Se ei kuitenkaan ole kaiken kattava takaportti, jonka suojissa voi tehdä mitä tahansa. Muiden oikeuksien tavoin myös sananvapaus hyödyttää yksilöitä ja yhteisöä eniten, kun siitä osataan nauttia vastuullisesti.