Vuonna 2000 vietettiin kansainvälistä rauhankulttuurin vuotta. Lisäksi YK julisti vuonna 1998 vuodet 2001-2010 rauhankulttuurin ja väkivallattomuuden vuosikymmeneksi maailman lapsille, jotta rauhankulttuurin edistämiseen muistettaisiin panostaa myös pitkäjänteisemmin. YK:n yleiskokous piti marraskuussa 2008 rauhankulttuurin edistämistä koskevan korkean tason tapaamisen (High-Level Meeting on the Culture of Peace), jonka päätteeksi hyväksytyssä konsensuspäätöslauselmassa korostettiin uskontojen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun, keskinäisen kunnioituksen ja yhteistyön merkitystä rauhankulttuurin vaalimisessa.
Unescon kulttuurista moninaisuutta koskevan julistuksen (2001) johdannossa todetaan, että "kulttuurisen moninaisuuden kunnioittaminen, suvaitsevaisuus, vuoropuhelu ja yhteistyö vastavuoroisen luottamuksen ja ymmärryksen ilmapiirissä ovat parhaita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden takeita". Kulttuurien lähentymisen edistäminen tukee siis myös pyrkimyksiä kestävään rauhaan niin paikallisella, kansallisella, alueellisella kuin globaalilla tasolla. Kulttuurien lähentymisen teemavuoden 2010 puitteissa Unescon pääjohtaja Irina Bokova asetti uuden kansainvälisistä asiantuntijoista koostuvan paneelin (High Panel on Peace and Dialogue among Cultures), jonka tehtävänä on pohtia suvaitsevaisuuden, kulttuurisen moninaisuuden ja rauhan kysymyksiä nykyajan globalisoituneessa maailmassa eri kulttuurien ja uskontojen näkökulmasta.
Kansainvälinen uskontojen välistä yhteistyötä edistävä liike on vuodesta 2006 lähtien pyrkinyt vakuuttamaan YK:n jäsenvaltiot myös uuden teemavuosikymmenen tarpeellisuudesta: tavoitteena on vuosien 2011-2020 julistaminen uskontojen vuoropuhelun ja yhteistyön vuosikymmeneksi rauhan puolesta (UN Decade of Interreligious Dialogue and Cooperation for Peace). Ilman erillistä teemavuosikymmentäkin on selvää, että uskontojen ja kulttuurien väliseen vuoropuheluun on panostettava voimakkaasti tulevina vuosina. Finanssi- ja talouskriisin sekä ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit kriisit voimistavat yleistä epävarmuuden ilmapiiriä, mikä vuorostaan helposti syventää jakolinjoja yhteiskuntien sisällä ja välillä ja pahimmillaan johtaa uusiin konflikteihin.
Samanaikaisesti maailma kuitenkin tarvitsee sivilisaatioiden yhteisymmärrystä ja yhteistyötä enemmän kuin koskaan, sillä globaaleja kriisejä ei voida ratkaista ilman globaalia yhteistyötä. Kaikkien ryhmien olisi myös voitava osallistua päätöksentekoon mahdollisimman täysipainoisesti, sillä kyse on yhteisestä tulevaisuudesta. Vastavuoroiseen kunnioitukseen perustuva avoin vuoropuhelu eri kulttuurien ja uskontojen välillä on ensimmäinen tärkeä askel kohti rauhanomaista, tasa-arvoista ja kestävän kehityksen ajatukseen tukeutuvaa maailmaa.