Unescon vuonna 2009 ilmestynyt maailman kulttuurista moninaisuutta kattavasti käsittelevä raportti "Investing in Cultural Diversity and Intercultural Dialogue" tuo esille kulttuurisen moninaisuuden ja ihmisoikeuksien myönteisiä yhteyksiä ja korostaa, että kaikilla ihmisoikeuksilla on kulttuurinen ulottuvuus.

Selkeä kulttuurinen ulottuvuus liittyy esimerkiksi mielipiteen- ja sananvapauteen sekä ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Ihmisoikeuksien kulttuurinen viitekehys on kuitenkin huomioitava politiikkojen suunnittelussa myös silloin, kun tämä ulottuvuus ei ole yhtä läpinäkyvä. YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitea on esimerkiksi todennut, että terveydenhuoltopalvelujen pitää olla kulttuurisesti soveltuvia ja ottaa huomioon myös perinteiset parannusmenetelmät ja lääkkeet, jotta alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden oikeus "nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä" (YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 12. artikla) voidaan taata.

Sen lisäksi, että kaikilla ihmisoikeuksilla on kulttuurinen ulottuvuus, ihmisoikeuksien joukosta voidaan erottaa myös erillinen sivistyksellisten oikeuksien (tai kulttuuristen oikeuksien - englanniksi cultural rights) ryhmä, johon kuuluvat erityisesti tieteeseen ja taiteisiin liittyvät oikeudet. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 27. artiklassa todetaan, että "jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista". Samaisessa artiklassa turvataan jokaiselle lisäksi oikeus tieteellisen ja taiteellisen tuotantonsa tuottamien etujen suojaamiseen eli tekijänoikeussuoja. Sivistyksellisiin oikeuksiin lasketaan myös oikeus opetukseen (julistuksen 26. artikla). Nämä samat oikeudet on turvattu kansainvälisoikeudellisesti sitovasti YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (13. ja 15. artikla).

Sivistykselliset oikeudet nähdään joskus vähemmän tärkeinä kuin kansalais- ja poliittisten oikeuksien kaltaiset "ydinoikeudet". Itse asiassa sivistykselliset oikeudet ovat kuitenkin luonteeltaan hyvin perustavanlaatuisia, sillä ne kietoutuvat tiiviisti yksilön identiteettiin ja yksilön mahdollisuuksiin ilmaista, toteuttaa ja kehittää itseään. Sivistyksellisiä oikeuksia on usein myös vaikea rajata erilleen muista oikeuksista, sillä niiden toteutuminen edesauttaa olennaisella tavalla muiden oikeuksien toteutumista. Lisäksi kaikkiin ihmisoikeuksiin sisältyvä kulttuurinen ulottuvuus tekee tiukan rajanvedon sivistyksellisten oikeuksien ja muiden oikeuksien välille käytännössä mahdottomaksi.

Kansainvälisen oikeuden piirissä sivistyksellisten oikeuksien käsite on melko heikosti kehittynyt osittain juuri siksi, että siihen liittyvät rajanvedot ovat hyvin vaikeita. Monimutkaisuutta lisää se, että ihmisoikeudet on perinteisesti ajateltu nimenomaan yksilöoikeuksiksi, mutta sivistyksellisillä oikeuksilla on myös merkittävä kollektiivinen eli yhteisöllinen ulottuvuus. Tämä perustuu siihen, että kulttuuri on aina osa sekä jokaisen yksilön omaa kokemusmaailmaa että laajemman sosiaalisen ryhmän ja koko yhteisön jaettua omaisuutta ja perintöä.