© Eva PerssonKutsun itseäni muuten mustalaiseksi, en romaniksi. Mustalaiskulttuurihan on hyvin globaali kulttuuri, eli loppujen lopuksi valtaväestön kulttuuri on vähemmistökulttuuri, kun katsotaan asiaa globaalisti. Ei pitäisi puhua vuorovaikutuksesta romani- ja valtaväestön välillä, vaan vuorovaikutuksesta ihmisten välillä.

Romanikulttuurikin on vain nimike, ja kaikkien nimikkeiden takana on ihmisiä. Olen asemassa, jossa minulla on kosketus ihmisiin, ja se on tärkeintä. Voin ongelmitta siirtyä mille puolelle tahansa. Luonnehtisin itseäni enemmänkin etnisten ja kansallisten kulttuurien lähettilääksi, koska sen mitä kertoo yhdestä kansallisuudesta, sen kertoo ihmiskunnasta. 

2. Monet ennakkoluulot syntyvät tiedon puutteesta tai vääristä "tiedoista". Mitä asioita kaikkien suomalaisen valtaväestön pitäisi mielestäsi tietää romanikulttuurista ja romaniyhteisöstä?

Tietämättömyydellä ei voi mielestäni perustella ennakkoluuloja. On aikamoinen paradoksi, että samaan aikaan kun Suomesta puhutaan sivistyneenä maana, markkinoidaan myös pelkoja ja ennakkoluuloja. Ei lukenut kansa voi perustella ennakkoluulojaan tietämättömyydellä. Onko niin, ettemme olekaan sivistysvaltio, jos olemme niin tietämättömiä? Tällöin pyytäisimme tietämättömyyden nojalla ikään kuin 'luvan' siihen, että voimme kohdella toisiamme miten tahansa. Se olisi sivistyneessä valtiossa kovin primitiivistä. Se, mitä ihmisen pitää tietää itsestään, se hänen pitää tietää myös toisista - näin yksinkertaista se on. Jokaisen on rakennettava oma ihmiskuvansa muista, mutta kunkin henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuu se, millaisen kuvan toisistamme luomme.

3. Ensimmäinen romaniyhteisöä kuvannut teoksesi Polttava tie ilmestyi vuonna 1968. Millaisia muutoksia romaniyhteisön sisällä on tapahtunut reilussa 40 vuodessa? Entä valtaväestön asenteissa?

Ennen kuin Polttava tie ilmestyi, romaneista oli kirjoitettu kymmenen vuoden aikana yhteensä 5-6 artikkelia. Kun kirjani ilmestyi vuonna 1968, romaneista kirjoitettiin noin 600 artikkelia. 60-luku oli sinänsä jännää aikaa, että toisaalta oltiin suvaitsevaisia ja radikaaleja, toisaalta ilmapiiri oli ahdasmielinen. Alussa muutos oli aikamoinen, koska 60-lukua edeltävillä vuosikymmenillä meitä jahdattiin todella kovasti. 1970-80 -lukujen taitteeseen tultaessa yleinen elintaso oli noussut huimasti. Henkisesti 'kulkijamustalaiset' olivat hyvin sivistyneitä - he olivat kirjailijoita, runoilijoita ja näyttelijöitä. Siihen liittyi myös yhteisöllinen, erittäin rikas sosiaalinen kulttuuri. Kun he alkoivat olla enemmän tekemisissä valtaväestön kanssa, näkökulma ja arvot muuttuivat. Aloimme vertauskuvallisesti 'laulaa valtaväestön lauluja'. Kirjailijana näen, että on menty alaspäin huimaa vauhtia, koska yhteisöllisyyttä ei ole enää, emmekä suvaitse toisiamme.

4. Mikä on keskeisin nykypäivän monikulttuurista Suomea koskeva oivallus, jonka pyrit viime vuonna ensi-iltansa saaneella Botox-näytelmälläsi välittämään yleisölle?

Se on oikeastaan se, että kun valtaväestö puhuu integroimisesta, se puhuu itse asiassa assimiloinnista, koska välissä ei ole vuorovaikutusta. Jos näin jatketaan, eli vähemmistöiltä riistetään oma identiteetti ja heidät syrjäytetään epäsosiaaliseen yhteisöön asumaan, niin valtaväestöstä tulee ongelma, ei vähemmistöstä.

5. Romanien ruokakulttuuri on harvoin esillä julkisuudessa. Onko romaniväestöllä joku perinneruoka, josta erityisesti pidät?

Ruokaperinteemme on keräämiskulttuuria, ja ruoka valmistetaan hyvinkin erilaisista, jopa yhteensopimattomista ainesosista. Tirripaisti on yksi perinteinen ruoka, josta pidän. Se on vähän niin kuin pekonia, siansivua, joka paistetaan rapeaksi. Myös sipuli ja tumma leipä kuuluvat perusruokiin.

6. Kulttuurien lähentymisen resepti a là Veijo Baltzar:

- suvaitsevaisuutta
- empatiaa
- ymmärrystä
- hulluutta
- itserakkautta / narsismia