© Irmeli Jung

No ainakaan slangia ei tarvitse puhua ollakseen aito stadilainen: kunnon stadilainen voi olla lukuisilla eri tavoilla. Haluan Helsingin olevan suvaitsevainen kaupunki, jossa on tilaa eri kielille, erilaisille ihmisille ja erilaisille elämäntavoille. Itse käsitänkin aidoksi stadilaiseksi juuri sellaisen henkilön, joka hyväksyy ja kokee luontevaksi sen, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia taustoja ja tapoja elää.

2. Kaikilla meillä on monia identiteetin tasoja. Näytteleekö suomenruotsalaisuus keskeistä osaa minäkuvassasi vai koetko itsesi enemmän vaikka kirjailijaksi tai perheenisäksi - tai kenties HIFK-faniksi?

Olen juuri sellainen ihminen, jonka identiteetissä on monia eri tasoja. Joskus tunnen itseni suomenruotsalaiseksi, joskus suomalaiseksi ja joskus eurooppalaiseksi. Joskus olen kirjailija, joskus isä, joskus wannabe-muusikko ja joskus taas vain kaveri. Kirjailijaidentiteettini on kuitenkin todella vahva, ehkä liiankin vahva - olen ehkä panostanut työhöni vähän liiankin paljon. Toisaalta jos näin on, se johtuu siitä, että työni tuntuu kutsumukselta. Mitä kieliin tulee, tunnen itseni joskus onnellisimmaksi puhuessani englantia tai espanjaa. Kiista suomen- ja ruotsinkielisten välillä tässä maassa saa minut surulliseksi; olisin mielelläni elänyt ilman sitä. Rakkauteni urheilua kohtaan on vähentynyt huomattavasti - välillä tuntuu, että se on kadonnut lähes täysin. HIFK-fanius ei siis ole enää lainkaan tärkeä osa identiteettiäni.

3. Kirjojasi on käännetty parillekymmenelle kielelle. Kääntämisessä ei ole kyse  pelkästään kielestä, vaan myös kulttuurista. Voiko käännöskirja mielestäsi koskaan välittää aivan saman tunnelman kuin alkuperäinen vai tuleeko kääntäessä väistämättä kulttuurikatoa?

Kulttuurikatoa tulee väistämättä jonkin verran. Sitä ei kuitenkaan kannata surra, sillä jos kääntäjä on taitava - ja kääntäjät yleensä ovat - tilalle voi nousta uusia hyviä asioita. Omien kirjojeni käännösprosessi ruotsista suomeen on hyvin erityislaatuinen, koska tasapainottelen näiden kahden kielen välillä jo kirjaa kirjoittaessani. En siis voi sanoa, että kirjojeni suomennokset olisivat jotenkin puutteellisia. Kertomuksesta tulee suomennettuna hiukan erilainen, mutta se on yhä minun, koska tunnen kuuluvani molempiin kulttuureihin. Lehtikolumnit kirjoitan yleensä suomeksi ja käännän sitten itse ruotsiksi.

4. Sinut tunnetaan numerotietojen mestarina. Osaisitko äkkiseltään sanoa, kuinka monta maata maailmassa on ja kuinka montaa kieltä niissä kaiken kaikkiaan puhutaan?

Minun on myönnettävä, että en tiedä, montako maata YK:hon tarkkaan ottaen kuuluu enkä myöskään sitä, onko joitakin maita vielä ulkopuolella. Minua houkuttaa luku 200 - maita on suurin piirtein sen verran. Kieliä on paljon enemmän, monia tuhansia. Näin kerran jossain lehtiartikkelissa sellaisen luvun kuin 5000, joten se olkoon arvaukseni.

5. Mikä on suomenruotsalaispiireissä ahdistavinta ja mikä puolestaan antoisinta?

Parhaimmillaan suomenruotsalaispiireistä löytyy avoimuutta ja keskusteluvalmiutta, joista pidän. Mutta niistä ei aina pääse nauttimaan - voimme olla myös tylyjä ja nyreitä. Pahimmillaan suomenruotsalaisuus voi olla pikkuporvarillista ja klaustrofobista, ja silloin ahdistun.

6. Hyvä resepti kulttuurien lähentymiselle olisi...

Hyppysellinen...uteliaisuutta
Ripaus....vieraanvaraisuutta
Reilusti...avarakatseisuutta ja rohkeutta.

[Toim.huom.: Maailmassa on 195 valtiota, joista YK:n jäsenvaltioita on 192. Maailmassa arvioidaan yleensä puhuttavan noin 6000-7000 kieltä.
Toim. huom. 2: Tämä haastattelu ei ole Kjell Westön itsensä suomentama.]