© Jari-Jukka NippalaSuomeen leimahti 1990-luvun lopussa hieno, vahva murreinnostus. Buumin nostatti varmaankin Euroopan yhdentyminen ja yltyvä globalisaatio: alettiin pelätä, että kaikesta omasta täytyy luopua. Se sai ihmiset tarttumaan entistä tiukemmin kiinni perinteisiin - hääjuhlien, vanhojen rakennusten, antiikkiesineiden ja kansankielen arvo nousi.

Murretta tarjotaan usein syyksi murteella kirjoittavien suosioon, mutten usko sen olevan niin yksioikoista. Olisiko vastaanotto ollut sama, jos olisin julkaissut murteella EU-lakikokoelmien tiivistelmiä? Ehkäpä enemmänkin joku valoisuus ja maanläheisyys runoissa vastasivat lukijoiden ilonikävään ja kotikaihoon. (Kauhia ko laiteta itte analysoima ittiäs. Mist mää voin tiätä mink tähre naapurinfrouva ost mun kirjan..?)

2. Jos sinun yhtäkkiä pitäisi lopettaa murteella puhuminen, kuinka pahan identiteettikriisin se aiheuttaisi?

See olis niin kamal kohtalo, et mää ihan kiihryn pelkäst ajatuksestaki! Vaikka suomen yleiskieli on minulle rakas, on murre ensimmäinen kieleni, syrämen ja muistin kieli. Saan sillä sanotuksi pilkuntarkasti, mitä tarkoitan - ja sen kuuleminen saa maailmanrauhan laskeutumaan mieleeni. Ilman omaa kieltä olisin nokaton varpunen ja jalaton jänis - nokatoine varpune ja jalatoine jänes.

3. Suomessa on rikas murreperinne, mutta asutuksen keskittyminen suuriin kaupunkeihin muuttaa myös kielen maantiedettä. Miksi eri murteiden säilyminen on tärkeää?

Murteet ovat tässä maassa säilyneet yllättävän hyvin, sen kuin vain lähtee kiertämään korvat auki. Turku, Tampere, Oulu, Enontekiö - omintakeinen, tunnistettava puhetapa on vallalla niissä jokaisessa, nuorisonkin suussa.

Murteiden säilyminen säilyttää myös muistitietoa, tapoja ja meidän ominta ihmisyyttämme. Suomalaisesta vanhasta perinteestä ei ole enää paljon jäljellä konkreettisia asioita: perinneruoat tai kansanpuvut eivät kuulu arkeemme - puhekieli sen sijaan kuuluu! Murresanat ovat tulleet tuhansien vuosien takaa, ne ovat kulkeneet esiäitien suissa ja lasten korvissa - eivät kirjoissa tai kieliopeissa. On valtava ja kaunis ihme, että ne ovat säilyneet. Meidän tehtävämme on jatkaa niiden kulkua. Tämä käy vain käyttämällä murretta - arkistointi tai taltiointi eivät niitä pidä yllä.

Sitä paitsi murrekieli on värikästä ja väkevää - siitä voi ammentaa uudiskieleenkin tuoreita ilmauksia. Vai mitä arvelette Laitilan murteen säätilailmauksesta "kolme housun pakane"? Eikös vain ole uusavuttomillekin näppärä sana, kun heti käy ilmi, kuinka monta housua kannattaa päälle pukea, että ulkona tarkenee.

4. Suomea kuvataan usein melko homogeeniseksi maaksi. Kuinka monta kulttuuria Suomesta mielestäsi löytyy?

Yksi iso ja yleisesti hyväksytty ja viitisen miljoonaa pientä, söpöä ja puolisalaista, majoja puussa.

5. Mikä Suomessa on parasta ja missä asiassa taas voisimme ottaa oppia muilta?

Suomalaisten kylmäjärkisyys ja harkitsevuus ovat hyviä piirteitä. Samaten se, että lupausten pitämistä ja ajallaan tulemista pidetään vielä kunnia-asiana.

En ole paljon palloa kiertänyt, että osaisin tehdä timantinkirkkaita huomioita muista maista. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että jo Ruotsissakin erikieliset, -sävyiset ja -kulttuuriset ovat aivan luonteva osa katukuvaa ja elämää. Kyllä Suomen maaseudulla ainakin vielä saatetaan toljottaa tummaihoista, ja jotkut normaalijärkisetkin arvelevat rodun ja älyn olevan sidoksissa toisiinsa. Luulen, että tällainen luulo kumpuaa pelkästä tottumattomuudesta ja kokemuksen puutteesta. Moniko meistä tuntee jonkun myanmarilaisen?

6. Saisitko äkkiseltään riimiteltyä lyhyen runonpätkän, joka kuvastaa suomalaista ruokakulttuuria?

Emmää tilausrunoi kirjottel... Olen ollut pienenä paljon mummoni kanssa, ja monissa asioissa huomaan olevani itsekin sota-ajan lapsia. Esimerkiksi ihailen vanhaa suomalaista suhtautumista ruokaan: ruoka on arvokas asia, ei itsestäänselvyys eikä ainakaan leikin kohde. Syön lautasen tyhjäksi, otan lisää, jos on nälkä - ja pidän kaikista ruoista. En tiedä, mistä päin maailmaa tällainen nykyinen ruuasta kronklaaminen, loputon makuasioiden vatvominen levisi, mutta minulle se on vierasta. Elämäs o niim pal jännempiäki asioi!