Chike Ohanwe, näyttelijä

1. Nimesi ei ole aivan yleisimmästä päästä - kuinka usein joudut toistamaan sen tai luettelemaan sen kirjain kirjaimelta?

© FS-Film Oy© FS-Film OyEtunimeni on niin ytimekäs, että se kuullaan usein oikein ensimmäisellä kerralla. Jos ei ensimmäisellä, niin viimeistään toisella lausumalla. Jotkut tosin käyvät pitkän prosessin nimeni oikein lausumisessa / kirjoittamisessa. Chikin, Chikan ja Chikon kautta Chikeen päässeet kysyvät usein vielä urakkansa päätteeksi, onko kyseessä lempinimi, joka se ei heidän yllätyksekseen ole. Virallisissa tilanteissa annan virkailijalle nimellisen korttini heti kättelyssä, ettei poloinen joudu kiusaantuneena pyytämään minua tavaamaan nimeä, jonka olen oppinut lausumaan hyvin nopeasti kirjain kirjaimelta.

2. Isäsi on nigerialainen ja äitisi suomalainen. Mitä etua on kahteen kulttuuriin kasvamisessa?

Minulla on ollut mahdollisuus napata parhaat palat kahdesta kulttuurista ja hyödyntää niitä itsessäni. Suomalaisessa kulttuurissa periytyvä huono itsetunto ei ole luikerrellut geeneihini, vaan sen sijaan porskutan eteenpäin sisulla ja Afrikan suurella sydämellä. Hurraan Nigerialle jalkapallossa ja Suomelle jääkiekossa. On kätevää, kun kummatkin tiimit tulevat omasta takaa. Perhetaustani ansiosta olen myös nähnyt Suomen kahdet kasvot: ne, jotka katsovat syntyperäisiä suomalaisia, ja ne, jotka tuijottavat ulkomaalaisia. Pelko, jonka joidenkin silmissä kohtaa, on häkellyttävää ja surullista.

3. Monet ovat sitä mieltä, että suomalaiset ovat avoimempia, iloisempia ja suvaitsevampia kesällä kuin talvella. Oletko itse havainnut erillisen talvi- ja kesäpersoonan olemassaolon?

Kesä on vuoden parasta aikaa! Kauneus leviää värien kirjona luonnosta pukeutumiseen, ja aurinko pitää hymyn herkässä. Kesällä on helppo olla iloinen. Ihminen säteilee ympärilleen sitä, mitä sisällään tuntee, ja kesä tuo ihmisen parhaat puolet esiin. On selvää, että talvella valon puute vaikuttaa meihin kaikkiin - siksi on tärkeä pitää palanen kesää sisällään läpi talven.

4. Mikä on pahin ennakkoluulo, johon olet törmännyt? Kuinka toimit kyseisessä tilanteessa?

Pahin ennakkoluulo on ennakkoluulo itsessään. Suomessa törmää usein siihen asenteeseen, että henkilö käsittelee itsensä näköisiä ihmisiä yksilöinä, mutta kun on kyse ihmisestä, joka ei näytä samalta kuin henkilö itse, tapahtuu lokeroiminen. Lakkaan olemasta yksilö, ja minusta tulee hänen mielessään oleva stereotypia, ajatus siitä, että olisin tietynlainen ulkoisien piirteitteni velvoittamana. En ole väri. En kansalaisuus. En ihmisväestö. En ole kenellekään velkaa. Olen ihminen. Olen yksilö, minulla on nimi, ja vaadin tulla arvioiduksi persoonallisuuteni perusteella. Oli tilanne mikä tahansa, pyrin olemaan paras Minä, mitä voin olla. Toisen ennakkoluulot eivät ole minun ongelmani, vaikka ne purkautuisivatkin minua kohti. Minä en joudu elämään hänen pelkojensa kanssa, enkä ole heikko, jos en vihaa ketään takaisin. Paras tapa kumota omat ja muiden ennakkoluulot on ymmärtää, että olemme kaikki ihmisiä: lihaa, kokemuksia ja sielua. Pyrin olemaan se muutos, jonka tahdon ympärilläni näkyvän.

5. Lehtitietojen mukaan sinulla on paitsi näyttelijän, muusikon ja tanssijan lahjoja, myös kirjailijan kykyjä. Näkyykö monikulttuurisuusteema jollain tavalla tulevassa nuortenkirjassasi?

Jollain tavalla kyllä, mutta kirja keskittyy nimenomaan nuoren miehen elämään - kulttuuritausta toimii kenties vain mausteena. Kunnianhimoisesti toivon saavani ensimmäisen version valmiiksi noin vuoden päästä, mutta oikeudet aikarajan muutoksiin pidätetään.

6. Jos kyllästyisit asumaan Suomessa, mihin maahan muuttaisit ja miksi?

Nigeriaan, Italiaan tai Ruotsiin. Nigeriaan, koska puolet rakkaista sukulaisistani asuvat siellä. Italiaan, koska se olisi romanttisin paikka olla kärsivä, ryytynyt taiteilija-näyttelijä-kirjailija. Joisin viiniä päivät pitkät ja soittelisin kirjoituskoneen vieressä saksofonia odotellessani inspiraatiota näytelmään, josta kukaan ei loppujen lopuksi ymmärtäisi yhtään mitään. Ja lopuksi Ruotsiin, koska siellä on eniten ruotsalaisia uimapukumalleja.

- Parempi huominen ei tule yhdelläkään sodalla tai taistelulla rasismia vastaan - se on miltei yhtä tyhmää kuin sota terrorismia vastaan. Ainoastaan myönteinen päämäärä voi tuottaa positiivista tulosta. Meidän täytyy kulkea kohti suvaitsevampaa maailmaa kulkemalla kohti suvaitsevampaa itseä, jokainen yksilöinä, yhdessä. Muutos alkaa itsestä. 

 

  • Jaakko Jääskeläinen
    Solidaarisuuden periaate on määritellyt YK:ta järjestön perustamisesta lähtien. Jaakko Jääskeläinen pohtii kolumnissaan solidaarisuuden merkitystä.