3. Suomen oma sovittelija - Martti Ahtisaari

Tavoite: selvittää kansainvälisen sovittelun merkitys ja yhteys muuhun sovitteluun sekä tutustua Martti Ahtisaareen
Kohderyhmä: alakoulu, yläkoulu ja lukio (sovellukset alakoulu ja yläkoulu/lukio)

2-3 oppituntia
ET, UE, HY 

Ohjeet:

Perehtykää Martti Ahtisaareen ja hänen sovitteluhistoriaansa. Missä kansainvälisissä konflikteissa Martti Ahtisaari on toiminut sovittelijana? Milloin hän sai Nobelin rauhanpalkinnon ja miksi? Oppilaat voivat tehdä esitelmän Martti Ahtisaaresta ja hänestä voidaan tehdä yhteinen juliste tms. koulun tai luokan käytävälle vaikka kansainväliseksi rauhanpäiväksi. Samalla on hyvä tutustua sovitteluun ja siihen mistä kansainvälisessä sovittelussa on kyse.

Pohtikaa: Kuinka sovittelu näkyy oppilaiden jokapäiväisessä elämässä? Millaisissa tilanteissa he ovat joutuneet sovittelemaan? Kuinka arkinen sovittelu ja kv. sovittelu liittyvät toisiinsa, vai liittyvätkö ne lainkaan?

Taustaa:

Sovittelu on arkipäiväinen ilmiö, josta jokaisella on omakohtaista kokemusta. Arjen sovittelussa on yleensä kyse ristiriitatilanteiden selvittelystä puhumalla ja toista osapuolta kuuntelemalla. Jos tilanne on päässyt kärjistymään pahasti, sovitteluun voidaan joskus tarvita ulkopuolisen puolueettoman tahon apua. Sovitteluun ja sovinnontekoon kuuluu usein anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen sekä yhteinen päätös vastaavien tilanteiden välttämisestä tulevaisuudessa. Koulumaailmassa vertaissovittelu on viime vuosina yleistynyt oppilaiden ristiriitojen ratkaisumenetelmänä.

Sovittelu on tärkeä osa myös kansainvälistä rauhantyötä. Kansainvälinen sovittelu ei perusajatukseltaan juuri eroa muiden alojen sovittelusta. Sovittelua voidaan käyttää ennaltaehkäisevänä keinona konfliktin syttymisen estämiseksi tai jo puhjenneen konfliktin ratkaisemisessa. Sovittelu perustuu voimankäytön ja väkivallan välttämiseen ja pyrkimykseen löytää tilanteeseen rauhanomainen ratkaisu. Kolmannen osapuolen johtamaa sovittelua käytetään vaikeiden konfliktien ratkaisuun erityisesti silloin, kun vihamielisyydet ovat syviä ja jatkuneet pitkään tai kun osapuolten omat sovintoyritykset eivät ole tuottaneet tulosta.

Ulkopuolisen sovittelijan käyttö mahdollistaa rauhanneuvottelujen onnistumisen myös tapauksissa, joissa osapuolten vihamielisyydet estävät suoran keskinäisen vuoropuhelun. Viime kädessä kiistaosapuolet kuitenkin päättävät sovitteluun osallistumisesta sekä sovittelun lopputuloksesta ja siihen sitoutumisesta aina itsenäisesti. Sovittelu on siis lähtökohtaisesti vapaaehtoista. Sovittelutarve ei vaikeissa konflikteissa usein pääty rauhansopimuksen solmimiseen, vaan rauhan pysyvyys edellyttää yhteiskunnan sisäistä sovittelua myös konfliktin jälkeen. Konfliktin jälkeisiin sovintoa tukeviin toimiin kuuluvat esimerkiksi konfliktin todellisten tapahtumakulkujen selvittäminen ja sotarikollisten tuomitseminen sekä eri osapuolten yhteistyö yhteiskunnan jälleenrakennuksessa.