Lyhyt historia
YK:n edeltäjät
Kansainliitto
Toiminta ja tavoitteet

• YK:n päämäärät ja periaatteet
• Rauhanturvaaminen
• Ihmisoikeuksien turvaaminen
• Humanitaarinen apu
• Kestävä kehitys
• Vuosituhattavoitteet

YK organisaatio

Yleiskokous

Yleiskokouksen komiteat

Ohjelmat ja rahastot

Turvallisuusneuvosto

Talous- ja sosiaalineuvosto (ECOSOC)

Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ)

Sihteeristö

Lyhyt historia

Ajatus YK:n kaltaisesta kansainvälisestä järjestöstä syntyi toisen maailmansodan aikaan. Toinen maailmansota oli jo toinen koko maailmaa koetellut suursota 1900-luvun alkupuoliskolla. Sodan tapahtumat havahduttivat voittajavaltiot pohtimaan mekanismia, joka voisi ennaltaehkäistä uusien suursotien syntymistä ja edistää rauhaa ympäri maailman.

YK syntyi tarpeesta kehittää konkreettinen valtioiden välinen yhteistyöelin, sekä toiveesta luoda tuleville sukupolville turvallinen ja rauhaisa maailma. Hallitusten välisen yhteistyöjärjestön tavoitteiksi asetettiin kansainvälisten rauhan ja turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden sekä ihmisoikeuksia edistäminen.

Tämän tavoitteen tärkeys tulee esille YK:n peruskirjan ensimmäisessä lauseessa:

”Me Yhdistyneiden Kansakuntien kansat, vakaana tahtonamme

pelastaa tulevat sukupolvet sodan vitsaukselta, joka jo kahdesti nykypolven eläessä on tuottanut ihmiskunnalle sanomattomia kärsimyksiä,

uudelleen vakuuttaa uskovamme ihmisen perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen, miesten ja naisten sekä kansakuntien, suurten ja pienten, yhtäläisiin oikeuksiin, ---”

Peruskirja on yhä merkittävä asiakirja ja YK:n toiminnan kulmakivi. Siinä määritellään ne periaatteet, joiden pohjalta YK toimii. Näihin kuuluvat muun muassa suvereenien valtioiden tasavertaisuus, valtioiden väkivallasta pidättäytyminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Nimi Yhdistyneet Kansakunnat esiintyi ensi kerran Britannian pääministerin Winston Churchillin (1874-1965) ja Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin (1882-1945) vuonna 1941 allekirjoittamassa Atlantin julistuksessa. Atlantin julistus oli presidentti Rooseveltin ja pääministeri Churchillin yhteinen suunnitelma sodan jälkeisen maailman luomiseksi sekä rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi. Tammikuun alussa 1942 yhteensä 26 valtiota liittyi Atlantin julistuksen tavoitteisiin.

YK järjestönä ei kuitenkaan syntynyt saman tien. Neljä vuotta kului järjestön rakenteen hahmottamiseen ja toiminnan suunnittelemiseen. Keväällä 1945 viidenkymmenen maan edustajat kokoontuivat konferenssiin San Franciscoon. He muotoilivat ja hyväksyivät YK:n peruskirjan 26. kesäkuuta 1945. Virallisesti YK syntyi 24. lokakuuta 1945, kun enemmistö perustajajäsenistä oli ratifioinut perustuskirjan. Päivää vietetään vuosittain kansainvälisenä YK:n päivänä.

Vuonna 1945 YK:n jäsenvaltiota oli 51. Vuonna 2008 jäseniä on 192, Viimeisin jäseneksi hyväksytty maa on Montenegro (2006). Suomi hyväksyttiin YK:n jäseneksi vuonna 1955.

YK:n edeltäjät

Maailmanyhteisö

YK ei ole ensimmäinen kaltaisensa järjestö eikä ajatus maailmanlaajuisesta yhteistyöelimestä ollut 1940-luvullakaan uusi. Ajatuksia koko ihmiskuntaa kattavasta yhteisöstä löytyy satojen, jollei jopa tuhansien vuosien takaa.

Filosofisia ja teoreettisia kirjoituksia yhtenäisestä maailmasta alkoi syntyä 1700-luvun alkupuolella. Yhteistä teksteillä ja ajatuksilla on se, että ne ovat syntyneet suur-sotien ja kansakuntia koettelevien kriisien jälkeen. Kuten ajatukseen YK:sta, myös valistusajan kirjoituksiin liittyi usein tavoite lopettaa jatkuvat sodat kaupunkien, valtioiden ja kuningaskuntien välillä.

Myös ajatus ihmisen perusoikeuksista ja sotien säännöistä syntyi valistusfilosofien aikakaudella. Ihmisoikeuksien historia pohjaa liberalismin ja valistusajattelun yksilön vapautta korostaneeseen näkemykseen. Ihmisillä nähtiin luontaisesti olevan tiettyjä perustavanlaatuisia oikeuksia, erityisesti suojana hallitusvallan ylivaltaa vastaan. Näihin kuuluivat muun muassa oikeus vapauteen, omaisuuteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja sorron vastustamiseen.

Kesti kuitenkin vielä kauan ennen kuin ajatus luovuttamattomista perusoikeuksista laajeni koskemaan kaikkia ihmisiä ja käsite ihmisoikeudet voitiin ottaa käyttöön. Valitusajan määritellyt oikeudet kuuluvat ainoastaan rajatulle ryhmälle vapaita ja taloudellisesti itsenäisiä miehiä. Käsitteen laajeneminen ja sukupuolineutraali ihmisoikeudet vakiintui vasta YK:n perustamisen myötä.

Taisteluissa haavoittuneiden, sodan uhrien ja sotavankien kohteluun kiinnitti ensi kerran huomiota sveitsiläienn Henri Dunant 1850-luvun lopulla. Hänen ehdotuksensa sodanaikaisen lääkehuollon ja haavoittuneiden hoidon turvaamisesta johti Kansainvälinen Punaisen Ristin perustamiseen.

Vuonna 1863 perustettiin Genevessä toimikunta, josta kehittyi myöhemmin vuonna 1876 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Punaisen Ristin toiminta levisi nopeasti ja kansallisia yhdistyksiä syntyi eri puolille maailmaa.

Suomen Punainen Risti perustettiin ensimmäisten joukossa vuonna 1877.
Kansainvälinen yhteistyö rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi otti merkittävän askeleen vuonna 1918. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä perustettu Kansainliitto oli ensimmäinen valtioiden muodostama kansainvälinen yhteistyöelin.

Kansainliitto

Kansainliitto syntyi ensimmäisen maailmansodan päätyttyä tavoitteenaan aseidenriisunta sekä rauhan ja valtioiden välisen yhteistyön edistäminen.

Kansainliitto perustettiin 25. tammikuuta 1919 Yhdysvaltain ja Iso-Britannian ajatusten pohjalta osana Versailles'n rauhansopimusta. Ensimmäisen istuntonsa Kansainliitto piti vuoden kuluttua tammikuussa, samana päivänä jolloin ensimmäinen maailmansota virallisesti päättyi.

Kansainliitolla oli 42 perustajajäsentä. Suurimmillaan Kansainliitoon kuului 57 jäsenvaltiota. Suomesta tuli Kansainliiton jäsen vuonna 1922.

Kansainliitto ratkaisi menestyksekkäästi pieniä konflikteja 1920-luvulla. Se päätti muun muassa Ahvenanmaan kuulumisen Suomelle ja saaren demilitarisoimisesta. Kansainliitto teki myös uranuurtavaa työtä pakolaisten avustamisessa, siirtomaajärjestelmän purkamisessa ja nälänhätien torjunnassa.

Kansainliiton heikkous oli epävakaa jäsenpohja. Monet valtiot, mukaan lukien Yhdysvallat, eivät koskaan liittyneet Kansainliiton jäseniksi. Myöhemmin myös moni alkuperäinen jäsen erosi liitosta.

Viimeistään toisen maailman sodan kynnyksellä oli selvää, että Kansainliitto ei sen aikaisessa muodossaan toiminut. Se ei myöskään ollut kyennyt saavuttamaan keskeisintä asettamistaan tavoitteista: ehkäistä uusi suursota

Kansainliitto lopetti toimintansa vuonna 1946 ja siirsi tehtävänsä juuri perustetulle YK:lle.

Toiminta ja tavoitteet

YK:n peruskirja määrittelee järjestön päämäärät ja periaatteet. Peruskirjan mukaan YK:lla on neljä päämäärää ja seitsemän periaatetta:

YK:n päämäärät:

• Ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta maailmassa sekä toimia niitä vaarantavien uhkien poistamiseksi.
• Kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita.
• Aikansaada yhteistyötä kansainvälisiä kysymyksiä ratkaistaessa sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia edistettäessä.
• Toimia kansainvälisenä keskuksena, joka auttaa eri maita yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

YK:n periaatteet:

• Kaikki jäsenvaltiot ovat tasa-arvoisia ja täysivaltaisia.
• Kaikkien jäsenten on rehellisesti ja vilpittömästi täytettävä ne velvoitteet, joihin ne peruskirjan hyväksyessään ovat sitoutuneet.
• Kaikkien jäsenten on selvitettävä kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin vaarantamatta rauhaa, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta maailmassa.
• Kaikkien jäsenten on pidättäydyttävä väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä toista valtiota vastaan.
• Kaikkien jäsenten on autettava YK:ta jokaisessa toimenpiteessä, johon järjestö peruskirjan nojalla ryhtyy.
• Järjestön tulee huolehtia siitä, että myös muut kuin YK:n jäsenvaltiot toimivat rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
• Peruskirjan nojalla ei ole mahdollista puuttua asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin valtioin sisäiseen toimivaltaan. Ainoastaan luvussa VII määriteltyjen pakkotoimenpiteiden osalta tämä on mahdollista.

YK on sitoutunut maailmanrauhan edistämiseen ja tämä päämäärä on ollut YK:n toiminnassa keskeisessä roolissa järjestön perustamisesta lähtien. Tavoitteen saavuttamiseksi YK toimii monella eri tavalla ja usealla osa-alueella. Alla on esitelty niistä muutamia:

Rauhanturvaaminen

YK:lla on ollut merkittävä rooli maailmanrauhan ylläpitämiseksi järjestön perustamisesta lähtien. YK:n rooli kriisien laukaisemisessa ja konfliktien ratkaisemisessa on moninainen. Päätösten noudattaminen riippuu aina viime kädessä kuitenkin kriisin osapuolista ja sopijavaltioiden hallitusten tahdosta ja sitoutumisen asteesta.

YK toimii rauhanturvaajan roolissa vaikean konfliktin selvittelyn aikana ja sen jälkeen. YK avustaa kriisien keskellä ja tukee yhteiskunnan jälleenrakennusta konfliktin päätyttyä. YK pyrkii myös ennaltaehkäisemään konfliktien syntyä ja vaikuttamaan mahdollisten kriisitilanteen syihin jo ennen niiden laajenemista.
Koska YK:lla ei ole omaa armeijaa eikä sotilashenkilöstä, vaatii kaikki toiminta jäsenmaiden panostusta. Jäsenvaltiot luovuttavat sotilas- ja siviilihenkilöstöään YK:n käyttöön rauhanturvaamistehtävien hoitamiseksi.

Rauhanturvaajat muun muassa valvovat aselepolinjoja ja tulitauon pitävyyttä, avustavat pakolaisten suojelussa ja humanitaarisen avun jaossa, toimivat miinanraivaustehtävissä sekä pyrkivät turvaamaan yleistä järjestystä.
YK toimii aktiivisesti myös aseidenriisunnassa. Yhteistyön kautta on syntynyt useita aseidenriisuntasopimuksia, joiden tavoitteena on rajoittaa paitsi aseiden määrää myös hidastaa uusien aseiden kehittämistä.

YK:n tuella on vuosien varrella ratkaistu lukuisia konflikteja ja saatettu päätökseen rauhanneuvotteluja. Vuonna 1988 YK:n rauhanturvatoiminta palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla.

Ihmisoikeuksien turvaaminen

Ihmisoikeuksien edistäminen ja kansainvälisoikeudellisen ihmisoikeusnormiston luominen on ollut yksi YK:n merkittävimmistä saavutuksista. YK:n johdolla on kuluneen 60 vuoden aikana laadittu sopimusjärjestelmä, joka kattaa huomattavan osan inhimillisen elämän osa-alueista.

Vuonna 2008 vietetään YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksienjulistuksen 60. juhlavuotta. Julistuksen laatiminen vuonna 1948 oli merkittävä saavutus. Se toimi alkusysäyksenä nykyaikaisen ihmisoikeusnormiston luomiselle ja oli ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, johon jokaiselle ihmiselle kuuluvat perusoikeudet kirjattiin.

Tämän jälkeen YK:n piirissä on luotu lukuisia asiakirjoja ja sopimuksia, joilla on pyritty täsmentämään ja tarkentamaan ihmisoikeuksien kenttää. YK toimii aktiivisesti sopimusten toimeenpanon seuraamiseksi ja niiden noudattamisen valvomiseksi.

Humanitaarinen apu

Katastrofit, niin luonnon kuin ihmisenkin aiheuttamat, sekä konfliktit ovat valitettava osa ihmisten arkipäivää. Katastrofien vaikutukset ulottuvat usein pitkälle ja vaikuttavat vielä monia vuosia tapahtuman jälkeen.

Aina katastrofit eivät tapahdu nopeasti ja yllättäen, vaan ovat pitkän kehityksen tulosta. Ne saavuttavat hitaasti huippunsa ja usein vasta silloin herättävät maailman huomion. Katastrofien ja konfliktien uhrien kärsimyksen lievittäminen on merkittävä osa YK:n toimintaa.

YK toimittaa uhreille muun muassa ruoka- ja lääkeapua sekä tarvittaessa lähettää paikalle avustustyöntekijöitä huolehtimaan päivittäisen elämän uudelleenjärjestelyistä.. Tätä humanitaariseksi avuksi kutsuttua toimintaa koordinoi YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto (OCHA).

Kestävä kehitys

Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen on yksi YK:n keskeisistä tavoitteista. Köyhyyden poistaminen ja epätasa-arvoisuuden vähentäminen ovat ensisijainen edellytys maailmanlaajuisen hyvinvoinnin lisäämiseksi ja rauhan ylläpitämiseksi.

YK toimii kehityksen edistämiseksi monella alueella. Erikoistuneet järjestöt, kuten esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO ja YK:n AIDS ohjelma (UNAIDS) toimivat erityisesti köyhissä maissa terveyden edistämiseksi ja tautien taltuttamiseksi.

Maailman elintarvikeohjelma (WFP) on suurin kansainvälisen ruoka-avun toimittaja ja YK:n ympäristö ohjelma (UNEP) toimii hyvän ympäristönhoidon edistämiseksi. Erikoisohjelmat ja rahastot toimivat yleiskokouksen talous- ja sosiaalineuvoston alaisuudessa. Vuonna 1997 YK:n pääsihteeri perusti YK:n kehitysryhmän (UN Development Group) tehostamaan yhteistyötä.

YK:lla on hyvät valmiudet kehityksen edistämiseen. YK:n alaisuudessa toimii laaja verkosto erikoistuneita järjestöjä, jotka pystyvät kanavoimaan osaamistaan tarvittaville alueille. YK:n rooli kehityksessä on myös tärkeä siksi, että YK ei edusta mitään tiettyä valtiota, eikä kaupallisia intressejä, vaan pyrkii toimittamaan avustusta tasavertaisesti sinne missä apua kulloinkin tarvitaan.

Vuosituhattavoitteet

YK:n jäsenvaltiot sopivat vuonna 2000 yhteisistä tavoitteista, jotka tähtäävät köyhyyden puolittamiseen, terveyden edistämiseen, sekä koulutuksen, tasa-arvon ja ympäristön tilan kohentamiseen. Näitä tavoitteita kutsutaan vuosituhattavoitteiksi, ne pyritään saavuttamaan vuoteen 2015

Vuonna 2000 YK:n jäsenvaltioiden edustajat (189 valtiota v. 2000) kokoontuivat YK:n päämajaan 55. yleiskokoukseen. Kokous nimettiin YK:n vuosituhatkokoukseksi (The Millennium Assembly of the United Nations). Kokouksen tavoitteena oli pohtia YK:n roolia ja tulevaisuutta uuden vuosituhannen kynnyksellä. Kokouksessa myös linjattiin tulevaisuuden haasteita sekä sovittiin yhteisistä toimista niiden ratkaisemiseksi.

Yleiskokouksen huipennukseksi valtioiden päämiehet kokoontuivat Vuosituhannen huippukokoukseen (the Millennium Summit; 6.- 8.9.2000), jossa hyväksyttiin päätöslauselma 55/2. Päätöslauselma tunnetaan nimellä YK:n vuosituhatjulistus.

Vuosituhatjulistukseen sisältyy monia koko maailmaa koskevia kehitystavoitteita.
Kahdeksaa julistuksessa nimettyä vuosituhannen kehitystavoitetta kutsutaan tavallisimmin vuosituhattavoitteiksi (Millennium Development Goals, MDG). Nämä tavoitteet pyritään saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteiden edistymistä seurataan jatkuvasti ja YK:n pääsihteeri raportoi vuosittain yleiskokoukselle tavoitteiden tilanteesta.

Suomi toimi YK:n 55 yleiskokouksen puheenjohtajamaana. YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteet sitovat siten erityisesti Suomea ja kaikkia suomalaisia.

YK:n peruskirja

YK:n peruskirja on sopimus, joka määrittelee YK:n toiminnan pääperiaatteet. Peruskirja allekirjoitettiin 26. päivä kesäkuuta 1945 San Franciscossa ja se astui voimaan 24. lokakuuta samana vuonna, kun enemmistö YK:n perustajajäsenistä oli sen ratifioinut.

Peruskirjassa määritellään ne periaatteet, joiden pohjalta YK toimii. Näihin kuuluvat muun muassa suvereenien valtioiden tasavertaisuus, valtioiden väkivallasta pidättäytyminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

Peruskirja koostuu johdannosta ja 11 luvusta, joissa tuodaan julki järjestön tavoitteet, sekä määritellään sen toiminta ja valtuudet. Peruskirja sisältää myös määritelmät järjestön jäsenyydestä, sen eri elimistä, riitojen rauhanomaisesta selvittämisestä, toimenpiteistä rauhaa uhatessa tai rikottaessa, sekä alueellisista sopimuksista ja kansainvälisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteistyöstä.

Peruskirja on tärkeä asiakirja, jonka hyväksymällä jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään YK:n tavoitteita ja toimimaan peruskirjan hengen mukaisesti. Peruskirja ei kuitenkaan ole maailman perustuslaki vaan valtioiden välinen sopimus, kirjalliset pelisäännöt yhteiselle toiminnalle. YK:n peruskirjassa käytettäänkin lausetta "me yhdistyneiden kansakuntien kansat" aiemman Kansainliiton perustussopimuksen muotoilun "me korkeat sopimusosapuolet" sijaan.

Yhteensä 111 artiklaa sisältävä peruskirja on monien näkemysten ja tavoitteiden summa, jossa näkyy selkeästi aikansa ja silloisen maailmantilanteen jälki. Toisesta maailmansodasta voittajina selvinneillä Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on ollut suuri rooli peruskirjan muotoilussa. Suurvaltojen painoarvosta kertoo muun muassa se, että veto-oikeuskäytäntö hyväksyttiin peruskirjaan monien pienempien jäsenvaltioiden vastustuksesta huolimatta. Myös turvallisuusneuvosten pysyvien jäsenmaiden kokoonpano heijastelee yhä sodan voittajien tahtoa.

Peruskirjan luvut:

Peruskirjan pääosasta erityisesti huomioitava:

YK organiosaatio

YK toimii monella eri osa-alueella ja järjestelmään kuuluu monia osasia. Koko YK:n toimintaa ohjaa pääsihteeri. Vuonna 2007 virassa aloitti etelä-korealainen Ban Ki-Moon.

YK:n päämaja sijaitsee Manhattanilla New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Alue luokitellaan kansainväliseksi määperäksi. YK:lla on oma lippu ja postimerkki, sekä kuusi virallista kieltä; englanti, ranska, venäjä, kiina, espanja ja arabia. Lisäksi YK:lla on toimistoja ja keskuksia eripuolilla maailmaa, suurin yksikkö on Genevessä, Sveitsissä.

Yleiskokous

Yleiskokous on YK:n toiminnan keskeisin osa. Kokous pidetään vuosittain New Yorkissa ja siihen osallistuvat kaikki 192 jäsenvaltiota. Yleiskokouksessa jäsenvaltiot käsittelevät ajankohtaisia asioita ja ongelmia.

Yleiskokouksen toiminta jakautuu monen eri elimen kesken. Yleiskokouksen tärkeimmät elimet ovat kuusi pääkomiteaa, joista jokaisella on oma erikoistumisalueensa. Komiteoissa on edustus jokaisesta YK:n jäsenvaltiosta. Useimmiten neljää näistä komiteoista simuloidaan myös Malli-YK kokouksissa.

Yleiskokouksella on noin neljän kuukauden pituinen istuntokausi, joka alkaa syyskuussa ja päättyy yleensä noin viikkoa ennen joulua. Yleiskokous voidaan kutsua koolle myös hätäistuntoon tarvittassa.

Yleiskokouksessa jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni. Tietyt kysymykset edellyttävät kahden kolmasosan äänienemmistöä, valtaosa ratkaistaan yksinkertaisella äänienemmistöllä.

Yleiskokous antaa päätöksensä suosituksina käsiteltävistä asioista. Suositukset eivät sido jäsenvaltioita oikeudellisesti mutta niillä on vahva poliittinen ja moraalinen painoarvo tästä huolimatta.

Yleiskokouksen komiteat

Yleiskokouksessa ja komiteoissa puhetta johtaa YK:n valitsemat puheenjohtajat. Puheenjohtajan tulee olla puolueeton ja tehtävään sopivaksi katsottu henkilö.

Ohjelmat ja rahastot

Muita yleiskokouksen alaisia elimiä ovat erilaiset ohjelmat ja rahastot. Lisäksi apuna toimivat erilaiset pysyvät ja ad hoc –komiteat sekä istontokaudeksi asetetut erityiskomiteat.

Turvallisuusneuvostolla on peruskirjan mukaan päävastuu rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisellä maailmassa. Toisin kun muut YK:n elimet, turvallisuusneuvoston päätökset ovat sitovia ja jäsenvaltioilla on velvollisuus panna toimeen turvallisuusneuvoston tekemät päätökset.

Turvallisuusneuvosto on YK:n tärkein elin rauhan ollessa uhattuna ja sen voi kutsua koolle tarvittaessa. Turvallisuusneuvosto voi asettaa pakotteita tai erityisen vakavassa tapauksessa sallia sotilaallisen voimankäytön, mikäli se toteaa kyseisen tilanteen uhaksi maailman turvallisuudelle ja rauhalle.

Turvallisuusneuvostossa on viisitoista jäsentä. Viisi jäsentä ovat pysyviä ja muut kymmenen jäsentä valitaan yleiskokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan.

Turvallisuusneuvoston viidellä pysyvällä jäsenellä on veto-oikeus kaikkiin käsiteltäviin asioihin. Tämä tarkoittaa sitä, että päätöstä ei voida tehdä, jos yksikin pysyvistä jäsenistä äänestää päätöslauselmaa vastaan. Hyväksytyn päätöksen tueksi on tarvitaan yhdeksän jäsenen hyväksyntä. Tämä menettely varmistaa sen etteivät pysyvät jäsenet voi yksin sanella turvallisuusneuvoston päätöslauselmia.

Talous- ja sosiaalineuvosto (ECOSOC)

YK:n talous- ja sosiaalineuvosto koordinoi YK:n ja sen erityisjärjestöjen taloudellista ja sosiaalista työtä. Se käsittelee taloudellisia ja sosiaalisia haasteita, kuten väestökysymyksiä, lasten ja nuorten asemaa, asumista, naisten oikeuksia, syrjintää, huumeongelmia, rikollisuutta, ympäristöä sekä ruuan saantia. Neuvosto myös neuvoo jäsenvaltioita näissä asioissa ja laatii toimintasuosituksia. Talous- ja sosiaalineuvostolla on tärkeä rooli myös kehitysyhteistyössä.

Talous- ja sosiaalineuvostossa on 54 jäsentä, jotka valitaan kolmen vuoden jaksoille yleiskokouksessa. Neuvosto kokoontuu vuosittain heinäkuussa yleiskokoukseen, jota johtaa presidentti. Neuvoston presidentin toimikausi on yksi vuosi.

ECOSOCin yleiskokuksen ohella työtä tehdään useissa toimikunnissa ja komissioissa läpi vuoden. Ne tukevat ja neuvovat neuvostoa erityiskysymyksissä.

Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ)

Kansainvälinen tuomioistuin sijaitsee Haagissa ja on YK:n tärkein oikeudellinen elin. Se koostuu 15 yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston valitsemasta tuomarista.

Kansainvälisen tuomioistuimen tehtävä on selvittää valtioiden välisiä kiistoja. Osallistuminen käsittelyyn on vapaaehtoista eikä mikään valtio ei voi vaatia toisen valtion viemistä kansainväliseen tuomioistuimeen. Kiistan molempien osapuolien tuleekin olla halukkaita osallistumaan kiistan oikeudelliseen selvitykseen. Kun valtio päättää osallistua kiistan selvittelyyn kansainvälisessä tuomioistuimessa, se on velvollinen noudattamaan tuomioistuimen päätöstä.

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) puolestaan aloitti toimintansa vuonna 2002. Toisin kuin kansainvälinen tuomioistuin, joka käsittelee valtioiden välisiä kiistoja, kansainvälisen rikostuomioistuimen tehtävänä on käsitellä henkilörikoksia. Sen tehtävänä on tuoda oikeuden eteen henkilöitä, joita on syytetty vakavista rikoksista, kuten esimerkiksi kansanmurhasta, sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vatsaan. Kansainvälinen rikostuomioistuin on toiminnallisesti erillinen YK:sta.

Sihteeristö

Sihteeristö vastaa YK:n hallinnosta ja palvelee kaikkia YK:n elimiä. Sihteeristön vastuulle kuuluu YK:n elimissä tehtyjen päätösen toimeenpano. Sihteeristöä johtaa pääsihteeri. YK:n pääsihteeri valitaan viisivuotiskaudelle ja hän toimii järjestön hallinnollisena johtajana. Pääsihteeri voidaan valita uudelleen myös toiselle kaudelle. Sihteeristö toimii New Yorkin päämajassa sekä Geneven, Wienin ja Nairobin YK-toimistoissa.