Turistina hevosenkenkä-pöydässä

5.4.2011

Turvallisuusneuvoston hevosenkenkäpöytä on kansainvälisen politiikan tärkein neuvotteluareena. YK:n peruskirjan mukaan turvallisuusneuvostolla on päävastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Sillä on myös oikeus panna päätöksensä toimeen vaikka voimakeinoin, kuten tehtiin Libyan siviilien suojelemiseksi hyväksytyssä päätöslauselma 1973.

Tahtipuikkoa turvallisuusneuvostossa pitävät viisi pysyvää jäsenmaata - New Yorkin jargonissa P5. Ne vartioivat mustasukkaisesti omaa etuoikeutettua asemaansa. Äskettäin ilmestynyt David Boscon "Five to Rule Them All: The UN Security Council and the Making of the Modern World" (2009) esittää vakuuttavasti kuinka P5-maiden keskinäiset suhteet ovat historiallisesti määrittäneet turvallisuusneuvoston toimintakyvyn.

Kymmenen kaksivuotisen vaihtuvaa jäsenten asemaa kuvaa P5-maiden niistä joskus käyttämä lempinimi "turistit." Tarjolla on historiallisia kokemuksia hevosenkenkäpöydän ääressä, herkullisia ateriahetkiä YK:n pääsihteerin kanssa ja mahdollisuus valokuvata itsensä maailman johtajien seurassa.

Turisteilla on kuitenkin valtaa: päätöslauselman hyväksyminen vaatii vähintään 9 ääntä, eli jokaiseen päätökseen tarvitaan ainakin neljän vaihtuvan jäsenen tuki. Vaihtuvilla jäsenillä on tavallaan "yhteinen veto." Vaihtuvuuden takia solidaarisuutta ei kuitenkaan pääse syntymään ja veto on teoreettinen.

Vaihtuvien jäsenten valta kasvaa kun pysyvät jäsenet eivät halua käyttää veto-oikeuttaan. Päätöslauselmaa 1973 neuvoteltaessa vääntöä vaihtuvien jäsenten tuesta käytiin ihan viime metreille. Lopulta päätöslauselma hyväksyttiin äänin 10 puolesta viiden jäsenmaan pidättyessä.

Valtaa vaihtuville jäsenille on tuonut maailman poliittis-taloudellisen mahdin siirtyminen länsimaista kehittyviin talouksiin. Nykyinen neuvoston kokoonpano on mielenkiintoinen. Vaihtuvina jäseninä mukana ovat Saksa, Intia, Etelä-Afrikka, Nigeria ja Brasilia - Japani ja Turkki poistuivat vahvuudesta vuoden vaihteessa. Näiden maiden on vaikea suostua turisteiksi, vaan ne haluavat todella vaikuttaa päätöksiin.

Päätöslauselmassa 1973 Saksa, Intia ja Brasilia pidättyivät Kiinan ja Venäjän rinnalla. Viime vuonna Turkki ja Brasilia haastoivat pysyvien jäsenten esikoisoikeuden, kun ne ryhtyivät rakentamaan omaa neuvottelukuviotaan Iranin ydinohjelmasta. Näitä tulee varmasti lisää.

Suomen tavoitteena on turvallisuusneuvoston jäsenyys 2013-2014. Haemme kolmatta vuoroamme vaihtuvana jäsenenä osana Pohjoismaiden yhteistä rotaatiota. Pyrimme mukaan vaikuttaaksemme päätöksiin Suomena, Pohjoismaana, EU:n jäsenenä ja kaikkien YK:ta ja kansainvälisiä instituutioita tukevien kunnollisten jäsenmaiden edustajana.

Vaihtuvat jäsenet joutuvat kolmenlaiseen testiin.

Ensiksi on kyky toimia kriisitilanteissa, koska turvallisuusneuvosto hengittää kriisien tahdissa. Juuri nyt pinnalla ovat Libyan lisäksi Norsunluurannikko ja Etelä-Sudan. Erityisesti Afrikan kriisit päätyvät usein neuvoston käsiteltäväksi. Toinen kriisipesäke on perinteisesti ollut Lähi-itä.

Kriisien setvimisessä Suomella tulee olla kyky nopeasti ja asiantuntevasti tarjota ratkaisuja nojautuen EU:n yhteisiin kantoihin. Tavoitteena voisi olla Etyj-puheenjohtajuuden aikana Georgian kriisissä testattu selkeä ja eteenpäin katsova toiminta, joka kumpuaa omista periaatteista, mutta kunnioittaa kriisien osapuolten tuntoja. Meidän tulee myös olla valmiita laittamaan itsemme peliin ja osallistumaan päätöslauselmien toimeenpanoon tiukoissakin paikoissa.

Toinen työmaa ovat turvallisuusneuvostossa käsiteltävät temaattiset aiheet. Vaikka neuvosto aikanaan perustettiin hoitamaan kriisejä, on sen agenda viime vuosina laajentunut kattamaan monia kansainvälisen turvallisuuden kannalta tärkeitä laajempia kysymyksiä, kuten terrorismia, naisten roolia rauhan rakentamisessa, siviilien suojelua sekä joukkotuhoaseiden leviämistä.

Vaihtuvilla jäsenillä on ollut tärkeä rooli teemojen ja ideoiden leipomisessa neuvoston työhön. Bruce Jonesin, Shephard Formanin ja Richard Gowanin "Coperating for Peace and Security - Evolving Institutions and Arrangements in a Context of Changing U.S. Security Policy" (2010) antaa kuvaa siitä, miten keskisuuret maat ovat osaavalla toiminnallaan muokanneet YK:n toimintaa.

Suomella tulee olla näkemystä teemoista, joita aiomme edistää neuvostossa. Nyt yleiskokouksessa tehtävä työ rauhanvälitystoiminnan tukemisesta voi hyvinkin olla kysymys, jota kannattaa ajaa myös turvallisuusneuvostossa. Muita meille läheisiä aiheita ovat turvallisuuden ja ympäristön yhteys ja oikeusvaltiokysymykset.

Kolmas vaihtuvien jäsenten kompastuskivi on päivittäinen rutiinityö. Neuvoston parikymmentä virallista alakomiteaa vaativat uskomattoman määrän työtä. Nämä komiteat vastaavat esimerkiksi pakotejärjestelmien käytännön soveltamisesta ja moniin eri päätöslauselmiin liittyvien raporttien analysoimisesta.
Komiteoiden puheenjohtajuudet annetaan perinteisesti vaihtuville jäsenmaille ja ne vaativat ison työpanoksen. Turvallisuusneuvoston jäsenenä Suomelle tulisi vedettäväksi teknistä osaamista vaativia pakotekomiteoita. YK:n käytävillä kiertävien tarinoiden mukaan komiteat on keksitty sitä varten, että ne pitävät vaihtuvat jäsenet niin kiireisinä, etteivät ne ehdi kunnolla pureutua koviin poliittisiin kysymyksiin.

Suomi ei pääsisi helpolla hevosenkenkäpöydän ääressä. Kovalla työllä, osaamisella ja hyvällä etukäteissuunnittelulla voimme varmistaa sen, että meillä on annettavaa turvallisuusneuvostossa. Emme ole siis vetämässä panamahattua päähän ja aurinkolaseja silmille.

Kirjoittaja on pysyvän edustajan sijainen Suomen YK-edustustossa.