Äärimmäisen köyhyyden poistamista ratkottiin

16.5.2011

Vähiten kehittyneiden maiden määrittely alkoi jo 1960-luvulla. YK:n kauppa ja kehitys konferenssi pidettiin 1964 ja tällöin päätettiin keskittää erityistä huomiota vähiten kehittyneille maille. Vuonna 1970 YK päätti laatia kriteerit, joilla maat luokitellaan LDC-maiden joukkoon. Vuodesta 1971 vähiten kehittyneiden maiden kriteereitä on ollut kolme indeksiä; kansantulo, humaanit ja inhimilliset voimavarat sekä taloudellinen haavoittuvuus. Tunnetuin näistä kriteereistä on määritelmä, jonka mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävillä ihmisillä on käytössään keskimäärin alle 2 dollaria päivässä.

Tällä hetkellä YK:n luokituksen mukaan vähiten kehittyneitä maita on 48. Näistä on Afrikassa 33, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa 15. Viimeisen kymmenen vuoden aikana vain 3 maata nousi pois köyhimpien maiden listalta. Tämä on erittäin vähän. Nyt kuitenkin 11 maata on varsin lähellä siirtyä pois köyhimpien maiden ryhmästä aivan lähivuosina.

Ensimmäiset köyhimpien maiden kokoukset pidettiin Pariisissa 1980 ja 1991. Istanbulia edeltävä köyhimpien maiden kokous pidettiin Brysselissä vuonna 2001. Siellä hyväksyttiin ensimmäinen varsinainen toimintaohjelma ja poliittinen julistus vähiten kehittyneiden maiden aseman parantamiseksi. Keskeisintä näissä köyhyyden vähentämisstrategioissa on hyvän hallinnon edistäminen, globalisaation hyödyntäminen ja kaupan roolin korostaminen kehityksessä.

Tämän Istanbulissa pidetyn köyhimpien maiden kokouksen tavoite oli tarkastella Brysselin 2001 toimintaohjelman toimeenpanoa ja laatia uusi toiminta-ohjelma vuosille 2011- 2020. Tavoitteen oli myös seurata maiden kehitysohjelmia ja vaihtaa kokemuksia erilaisista kehittämishankkeista. Kokouksessa pohdittiin tapoja, joilla maailman köyhimmät maat voitaisiin ohjata kestävään talouskasvun, kehityksen ja köyhyyden vähentämisen tielle.

LDC-maiden aseman parantamiseen liittyvä toimintaohjelma ja konferenssi liittyivät kiinteästi YK:n vuosituhattavoitteisiin ja mm. Kööpenhaminan ilmastokokouksen linjauksiin. YK:n vuosituhattavoitteiden mukaan tavoitteena on puolittaa vuoteen 2015 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä vuoden 1990 tasosta. Lisäksi Koulutus kaikille -ohjelman tavoitteet on asetettu myös vuoteen 2015. Toimintaohjelman valmistelutoimikunnan puheenjohtajana toimi Suomen pysyvä edustaja YK:ssa, suurlähettiläs Jarmo Viinanen.

Paljon puhetta

Istanbulin kokouksessa oli yli 8000 osallistujaa. Osallistujien joukossa oli laajasti valtioiden päämiehiä, ministereitä ja muita korkeantason edustajia, YK:n eri järjestöjen edustajia sekä mm. Maailmanpankki Osana kokousta oli ns. kansalaisjärjestöfoorumi, parlamentaarikkojen foorumi, yksityissektorin foorumi ja ns. viisaiden miesten ja naisten ryhmä. Parlamentaarikkojen foorumissa oli 160 parlamentaarikkoa 55 maasta, mutta ei esimerkiksi Suomen edustajia.
Kokouksessa valtionpäämiehet tai muut korkeantason edustajat pitivät kansalliset puheenvuoronsa, joita kuultiin viikon aikana reippaasti yli sata. Suomen kansallisen puheenvuoron piti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Pääistunnon rinnakkaisistuntoina oli korkean tason temaattisia keskusteluja sekä lukuisasti erityistapahtumia.

Viikon aikana puhuttiin köyhyydestä ja köyhyyden poistamisesta satoja tunteja. Monet valtion johtajat puhuivat lähes tyhjälle salille, koska pienemmät erityistapahtumat ja eri ryhmittyminen kahdenväliset kokoukset veivät enemmän huomiota. Tasavallan presidentti Tarja Halosen kansallinen puheenvuoro oli puhujalistan ensimmäisen viiden joukossa ja tuolloin kuulijoita oli paikalla vielä salin täydeltä.

Meidän on tehtävä osuutemme

Vähiten kehittyneet maat ovat ensisijaisia osaajia, toimijoita ja tekijöitä maidensa nostamisessa äärimmäisestä köyhyydestä. Kuitenkin meidän kaikkien on tehtävä osuutemme. Köyhyyden poistamiseen tarvitaan YK järjestelmää, kansalaisyhteiskuntaa, valtioita, yksityissektoria.

Uuden nyt hyväksytyn toimintaohjelman keskeisiksi alueiksi nimettiin mm. maatalous, kauppa, koulutus, terveys, naisten asema, infrastruktuuri, energia ja teknologia sekä yksityissektorin osallistuminen kehitykseen.

Toimintaohjelman toteuttamisessa vähiten kehittyneillä mailla on oma vahva rooli. Maat asettivat itselleen kunniahimoisen tavoitteen, jonka mukaan puolet niistä onnistuisi poistumaan tästä köyhimpien maiden ryhmästä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Toisaalta toimintaohjelmassa keskeiseksi kohosi Kiinan ja Brasilian kaltaisten nousevien talouksien rooli kehitysmaiden tukemisessa ja globaalin vastuun jakamisessa.

Kirjoittaja on OAJ:n erityisasiantuntija ja YK-liiton hallituksen jäsen, joka osallistui kokoukseen Suomen valtuuskunnassa palkansaajakeskusjärjestöjen edustajana.