Lisää tekoja, vähemmän hajuvettä

Kun konferenssihuone C:n ovet aukenevat sihteeristörakennuksen kellarikerroksessa, silmien eteen lävähtää joukko hyvin leikattuja tummia pukuja, hintavia läppäreitä ja maailman parhaiden hajuvesien imelä tuoksu. Nyt ollaan maailmanpolitiikan ytimessä.

Osallistuin YK:n 64. yleiskokoukseen Suomen nuorisodelegaattina, eli nuorisojärjestöjen yhteistyöelimen Allianssin ja YK-liiton valitsemana nuorten "lähettiläänä". Teimme saumatonta yhteistyötä yhteensä 25 muun maan delegaattien kanssa luodaksemme YK:n nuorisopolitiikalle uusia kestäviä linjoja.

Vaikka YK:n jäsenmaiden joukosta löytyi meille myös vastarannan kiiskiä, oli tunnelma rakentava. Myönnän toki, että meno on varmasti toisenlaista esimerkiksi Irania koskevan ihmisoikeuspäätöslauselman valmistelussa. On ilman muuta selvää, että suuret, yhteiset ongelmamme eivät ole helppoja ratkaista. Pienin askelein, yksi sana kerrallaan, on kuitenkin löydettävissä yhteinen tahto, josta ei enää niin vain peräännytä.

Uskallankin väittää, että tahdon puute ja yhteinen unelma rauhasta maailmassa eivät ole meille ongelma. Päinvastoin, YK:n vuosituhattavoitteet sekä vaikeuksista huolimatta etenevät ilmastoneuvottelut osoittavat, että tarpeeksi patistettuina maailman johtajat ovat valmiita yhteistyöhön. Kansainvälistynyt talous ja ympäristöongelmien tajuaminen ovat ne siihen pakottaneet, mutta tahto ratkaista kriisit on aito.

Tahdon puutetta suurempi ongelma on yhteisen tahdon toimeenpano. Päätöslauselman muutaman verbin muuttaminen ei paljon auta, jos tilanne Suomessa tai Botswanassa ei muutu vastaavasti. Onko iloa kirjata päätöslauselmaan tavoite lasten kuolemanrangaistuksen poistamisesta, jos edes lauselman takana olleet maat eivät muuta lainsäädäntöään?

Tarvitsemme lisää päätösten toteuttamista, mittareita, joilla sitä voidaan seurata ja ennen kaikkea resursseja, joilla kaikki tämä saadaan aikaiseksi. Mitä jos puolet kaikista YK-diplomaateista olisikin kentällä tekemässä päätöksiään todeksi? Ei niin hienoa, ja totta, YK-byrokratia kaipaa omat joukkonsa, mutta silti. Jokaisen YK-diplomatian hienoudesta haaveilevan kannattaa miettiä, olisiko valmis tekemään kaikkensa päätösten saavuttamiseksi: myös menemään kentälle oikeasti varmistamaan, että AIDSin leviäminen saadaan estettyä.

New Yorkin, Pariisin ja Geneven muodostama "hajuvesikolmio" on nyt ja jatkossa ratkaiseva yhteisen tahdon näyttämisessä. Tahto ei muutu edistykseksi ilman tekoja ja tekoja tarvitaan myös silloin, kun hajuvesi ei enää tuoksu. Kääri siis hihat ja ryhdy töihin: hajuvedet voit ostaa paluumatkalla lentokentältä.

 

Kirjoittaja on 22-vuotias maailmanpolitiikan opiskelija ja Suomen YK-nuorisodelegaatti