Kohti kulttuurien lähentymistä

Osallistuin lokakuussa 2009 Suomen UNESCO-nuorisodelegaattina kuudenteen UNESCO-nuorisofoorumiin, joka järjestettiin Pariisissa muutama päivä ennen itse yleiskokousta. Luonnostelimme yleiskokoukselle kannanoton foorumin teemasta, joka oli maailmanlaajuinen talouskriisi ja sen vaikutukset nuorten elämään ja tulevaisuuden näkymiin. Meitä oli yhteensä 127 delegaattia eri nuorisojärjestöistä. Foorumin ilmapiiri oli idealistinen UNESCO:n ydinajatuksen hengessä: "Koska sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus on rakennettava ihmismieliin". Todellisuus luodaan ihmisten mielissä.
 
Vuonna 2010 YK juhlii UNESCO:n johdolla kulttuurienvälisen lähentymisen juhlavuotta. Ei mikään yksiselitteinen teema. Mitä on kulttuurienvälinen lähentyminen? Mitä siitä seuraa? Mitä jos kulttuuri muuttuu tai häviää sen myötä? Tänä päivänä poliittinen Eurooppa potee hysteeristä pelkoa kansalliskulttuurien muuttumisesta, mikä usein kiteytyy sanaan maahanmuutto. Kulttuuri käsitteenä on kameleontti, jota voi etenkin poliittisessa retoriikassa käyttää erottamiseen tai yhdistämiseen. Kulttuuri on olemassa ennen kaikkea ihmisten mielissä muovaten identiteettejä, jäsentäen käsityksiä "meistä" ja "heistä". Kansallisuuteen ja kulttuuriin liittyvä identiteetti muuttuu globalisaation myötä ja alkaa pikkuhiljaa rakentua uusien viiteryhmien varaan - siitä tulee hybridi, jonka kiinnepisteet ylittävät kulttuuriset ja maantieteelliset rajat. Riippuen siitä kenellä on sana hallussaan, tätä ilmiötä voi kutsua kulttuurien lähentymiseksi, kulttuurien katoamiseksi tai evoluutioksi.

Onko siis syytä pelkoon vai juhlaan? UNESCO:n Pierre Sané totesi nuorisodelegaateille foorumin avajaispuheessaan: "Olette täällä maailman nuorison edustajina, ette omien maidenne edustajina". Istuessani täysistuntosalissa virallisen 'Finlande'-kyltin takana koin, että minun oli helpompi samaistua "maailman nuorisoon", kuin rooliin maani edustajana. Pierre Sanén sanat muistuttivat minua olennaisimmasta viiteryhmästäni, jota kansallisuudet, kulttuurit tai kielet eivät erottele. Yhtäkkiä Minä olin Me, Nuoret, Seuraava Sukupolvi. Meidän aikamme on nyt ja se aika vaatii globaalia vastuunkantoa yli omien kulttuuristen rajojen. Meillä on valta ajatella asiat toisin.

Toivon, että tänä vuonna juhlistaessamme kulttuurienvälistä lähentymistä suuntaamme katseet tulevaisuuteen menneen sijaan. On syytä lakata kulkemasta selkä edellä eteenpäin, katse menneisyydessä historiaa vartioiden. Juhlitaan tänä vuonna kulttuurien lähentymistä ja uuden kulttuurin syntyä rohkeasti muutokseen ja tuntemattomaan tutustuen!

Kirjoittaja on Suomen UNESCO-nuorisodelegaatti